rento ja tyytyväinen hevonen

Kuten Viksun kolmevuotispostauksen lopussa kirjoitin, olemme harjoitelleet Viksun kanssa ilman ohjasapuja ratsastusta. Tätä teemme myös maastossa, jolloin annan Viksun mennä koko lenkin ilman minkäänlaista ohjastuntumaa ja ohjailen hevosta pelkillä painoavuilla käyttäen silloin tällöin raippaa apuna mikäli pelkkä paino ei mene läpi. Tämä tietenkin vain paikoissa, joissa ei ole mitään hälinää vaan rauhallista, sillä on aina riski esimerkiksi autotien läheisyydessä että hevonen saa jonkin paniikin ja voi tapahtua ties mitä vaaratilanteita. Viksu on onneksi kuitenkin sen verran kokenut ja rauhallisimpia hevosia mitä tiedän, joten varsinaista hätää ei ole.
Kuvasin ihan muuten vain materiaalia tiistaiselta maastoreissulta perheemme ensimmäisellä, ikivanhalla pokkarilla, joten antakaa anteeksi videon laatu, heh. Oli vain pakko päästä testaamaan ties kuin kauan laatikonpohjalla lojunutta kameraa! Hyvin toimi.


Keskiviikkona oli erittäin lämmin hellepäivä, jonka vuoksi päätin tehdä tiistain tapaisesti jotain kevyttä kentällä. Aluksi kävin pellolla vähän ravailemassa ja laukkaamassa muutamat pätkät pitkin ohjin, jonka jälkeen kentällä keskityin käsieni rentouteen ja keveyteen. Viksun kanssa ratsastaessa täytyy yleensä olla vähän vahvemmat avut, jotta se työskentelee kunnolla käyttäen lihaksiaan hyvin, tällä ratsastuksella kuitenkin pyrin kevyeeseen ohjasotteeseen "pidätä-myötää"-tekniikalla. Viksu toimi erittäin hyvin koko tunnin ajan ja pää pysyi luotiviivalla jopa käyntiravi-siirtymisissä. Viksulla on tapana nostaa pää ylös aina kun lähtee raviin, joten sitä siis harjoiteltiin aika paljon.
Kun käynti ja ravi oli rentoa, rauhallista ja Viksu kantoi itseään, siirryin vielä laukkaamaan pääty-ympyröillä molemmissa suunnissa. Laukka ei sujunut tällä kertaa niin hyvin kuin yleensä, se oli normaalia nelitahtisempaa ja töitä sai tehdä paljon enemmän jotta Viksu alkoi käyttämään itseään. Hienoja pätkiä loppujen lopuksi tuli ja siihen oli oikein hyvä lopettaa! Tunsi kuinka tyytyväinen herra oli tunnin jälkeen ja tallissa pesulla ollessa huomasi kuinka jopa takajalkojen välissä oli vaahtoa (niille jotka eivät tiedä mitä se tarkoittaa= hevonen on käyttänyt takajalkojaan hyvin liikkuessaan, mikäli valkoista vaahtoa löytyy takajalkojen välistä), tämä on harvinaista Viksun kohdalla! Polle siis ansaitsi tuplaherkut <3

Tällä kertaa valitettavasti ei löydy mitään uutta kuvamateriaalia eikä postauskaan ollut kovin kummoinen, sunnuntaina taasen tulossa sitten kuvallisempaa postausta :) Olen myöskin miettinyt, että voisin toteuttaa jälleen jonkinlaisen erikoispostauksen, joten auttakaa neitoa hädässä ja jos keksitte jotain aiheita niin pikapikaa kirjoittamaan :)

rankka viikonloppu + estetunti

Huh ja hei, viikonloppu on nyt takana ja oli kyllä työntäyteinen ja oikein kiva viikonloppu. Keravan kenttiksiä ja ratsastusta ja tallitöitä ja kokoajan paikasta toiseen kulkemista.. Nyt on kyllä sellainen olo että on jyrän alle jäänyt, hartiat on aivan jumissa ja oikean jalan polvitaive ylirasittunut joka vaikeuttaa vähän kävelemistä!
Ja kun olen sen verran väsynyt nyt illalla, mutta halusin kuitenkin tulla päivittämään blogin, saatte tyytyä pääosin pelkkiin kuviin jotka otettu sekä lauantaina että sunnuntaina. Ratsastin Bohemian siis molempina päivinä ja aiheeseen kuului vähän kouluratsastusta ja estetunti.

Tässä hieman kuvasatoa lauantain ratsastukselta. Alunperin lauantaina mun ei ponia pitänyt ratsastaa, joten siksi ratsastin tennareilla. Bohemia oli alkuun laiskahko pohkeelle ja kyttäili kentän toista päätyä ja muutenkin sain tehdä töitä että sain ponin rennoksi ja täysillä keskittymään ratsastukseen. Tein vähän temponvaihteluja ja kokoamista sekä ravissa että laukassa, Bohemia työskenteli loppua kohden erittäin kivasti ja oli pehmeä ja rento :)

Tässä huomaa hyvin kuinka Bohemia astuu hyvin alleen kootessaan itseään.

Sunnuntaina hyppäsimme pitkästä aikaa ihan kunnolla ja teimme radankin. Bohemia oli alkutunnista muutamilla ensimmäisillä hypyillä erittäin vahva edestä ja lähti hyppyihin "ilman lupaa", jolloin lähestymisistä tuli vähän mitä sattui eikä hypyt olleet tasapainoisia ja pyöreitä. Lisäksi laukan vaihtaminen esteen päällä vasemmasta oikeaan tuotti ongelmia joten sitä yritettiin ratkoa. Täytyy ensi kerralla hypätä kolmikaarisella ja käyttää kunnolla aikaa laukanvaihtoihin.

Tunnin lopussa Bohemia rentoutui jälleen ja rupesi kuuntelemaan hyvin apujani jolloin hypytkin onnistuivat hienosti. Vähän oli mulla taas hahmottamisvaikeuksia askeleiden kanssa mutta muutoin tunnilla tehtävät onnistuivat aika kivasti. Bohemiakaan ei kieltänyt kuin kerran ihan ensimmäisellä hypyllä, muuten meni yli  vähän erikoisemmistakin esteistä. Hyvä!

Viksun päivä videona

Näin kesäloman viimeisen päivän kunniaksi päätin tehdä videon muodossa Viksun päivän, ei varsinaisesti videopostaus mutta tässä kuitenkin videota niille, ketkä ovat kovasti videopostauksia toivoneet. Valitettavasti en saanut kuvattua aivan kokonaista tallipäivää, sillä ratsastuksen jälkeen kameran muistikortti täyttyi joten videokin päättyy hieman hassusti. Lisäksi saatte tyytyä aika vähäiseen ratsastusmateriaaliin, sillä keskityin kuitenkin täysillä enemmän ratsastamiseen kuin kuvaamiseen.

Tänään ratsastin siis ihan kunnon tunnin Viksulla tehden sileällä työskentelyä ja lopuksi vähän puomityöskentelyä. Viksu oli alusta lähtien erittäin kuuliainen ja rauhallinen ja sitä oli helppo työstää. En tiedä mitä Viksun kanssa on viimeisen viikon aikana tehty, joten otin varman päälle ja ravasin kunnon alkuravit eteen-alas. Pikkuhiljaa pyysin takajalkoja alle ja pehmeää tuntumaa suuhun. Viksu tuntui oikein hyvältä ja vastasi heti apuihin myötäämällä niskastaan. Pikkuhiljaa vähän kokosin ravia ja tein muutamia siirtymisiä, sillä Viksu oli vähän hidas pohkeelle. Siirtymisten avulla Viksusta tuli oikein kiva "paketti" ja ravi oli tahdikasta.

Laukka pyöri tänään jälleen erinomaisesti ja täysin kolmitahtisesti kumpaankin suuntaan. Oikea laukka, joka yleensä on Viksulle se vaikeampi, pyöri nyt paljon paremmin kuin vasen laukka. Sain saman fiiliksen myös laukassa kuin mitä ravissakin; tahdikas rauhallinen laukka ja kevyt ja rento etupää.

Kuten tavallista, puomityöskentelyssä Viksu taas innostui ja rupesi vähän jäkittämään edestä ja kyljet muuttuivat kovemmiksi. Tämä on ongelma, mikä Viksun kanssa ilmenee aina puomeilla/esteillä, koko rento hevonen häviää kuin tuhka tuuleen ja tilalla on kuumuva ja jännittynyt hevonen, joka ennakoi jokaista liikettäni. Sain siis jonkin aikaa tehdä rauhoittavampaa työstöä että sain hevosen taas avuilleni ja rentoutumaan. Kun tämä oli saavutettu, Viksu liikkui erittäin hienosti itseään kantaen ja pysyi molemmista kyljistä aktiivisena ja ravasi allani suorassa. Otin myös oikeaan suuntaan hieman laukkaakin puomeilla, mutten vaatinut niin paljoa edestä ettei Viksu kompastu puomeihin, kentän pohja kun on nykyään joistain kohti aika epätasaista.

Loppuraveissa Viksu oli pehmeä ja tasainen ja tyytyväisen oloinen, samoin itselle jäi tyytyväinen olo kun sai kaikki avut läpi vaikka se välillä niin kovin vaikealta tuntuukin. Koskaan ei saa luovuttaa! :)

Viksun kehitystä 2009-2012 // 3 vuotta yhdessä!

Tänään on 3 vuotta tullut täyteen siitä, kun aloitin Viksun vuokraamisen. On aika muistella millaista Viksun kanssa työskentely oli silloin muutama vuosi sitten, kun sen vuokraamisen aloitin. Pidin Viksua mukavana perussuokkina, joka teki kaiken mitä pyysi, ja sen kanssa oli mukava tehdä aivan kaikkea. En tiennyt ketään niin iloista ja rehtiä hevosta, ja olin onneni kukkuloilla kun sain aloittaa tämän veikeän herran vuokraamisen. No, tähän vuokraamisen aloittamiseenkin tarvitsin pienen potkun takapuoleen silloiselta ystävältäni, sillä olen aika arka kysymään mitään, varsinkin jos se liittyy juuri esimerkiksi jonkun hevosen ratsastamiseen. En ollut koskaan ennen vuokrannut ketään hevosta, joten en myöskään oikein tiennyt kuinka kaikki pitäisi tehdä ja asiat sopia.


Viksun omistajan kanssa sovittua vuokraamisen aloittamisesta ja muista asioista, hypin riemusta. Sain maailman ihanimman vuokrahevosen, sen kanssa voisin tehdä vaikka mitä: laukata pelloilla ja hiekkakuopilla ilman satulaa, hypätä esteitä ja ratsastaa koulua tehden mitä ikinä itse haluaisin! Melkein kuin oma hevonen, sitähän olen aina toivonut..
Kuukautta ennen vuokraamispäivän aloittamista Viksu oli kesälaitumella lähellä kotiani. Kävin joka päivä laitumella katselemassa Viksua, jaksoin viettää monta tuntia laitumella katsellen hevosten laiduntamista. Otin paljon kuviakin ja katselin niitä iltaisin hymyillen.

Kun 5.8.2009 koitti, lähdin innoissani tallille. Vaikka olin saanut ratsastaa Viksulla muutamia kertoja ennen vuokraamistakin, tämä tallipäivä tuntui kuitenkin erityisen hyvältä. Vaikka sade yllätti kesken ratsastuksen, se ei fiilistä latistanut. "Ajoitus tallille menossa oli huono: juuri rupesi satamaan! No, hain Viksun talliin ja laitoin sen kuntoon. Rupesi vielä ukkostamaan, ja tietenkin sade yltyi, niin jouduin lainaamaan sadetakkia.. Köpsöttelin ilman satulaa n. 45 minuuttia, en tehnyt mitään ihmeellistä, muutamia pysähdyksiä, peruutuksia ja ympyröitä."

Päivät kuluivat ja kuluivat, ja aloin käymään kaksi kertaa viikossa tallilla. Välillä kävin kuitenkin enemmänkin, aina silloin kun oli tarvis ja saatoin käydä tallilla vain katsomassa Viksua. Ratsastin välillä kentällä, silloin tällöin maastossa. Ratsastin ihan perusasioita enkä vaatinut Viksulta oikein mitään. Tuntui jotenkin vaikealta edes ajatella saavani Viksun kulkemaan pyöreänä, jotenkin mietin että kun se on jo niin vanhakin niin ei se varmaan enää edes osaisi liikkua hirveän hienosti.
Kävin silloin tällöin Viksulla Ullan tunnilla tekemässä vähän vaikeampiakin tehtäviä. Rupesin saamaan Viksuun parempaa kontaktia ja liikkumaan sitä vähän paremmin. Viksu oli hurjan taitava ja teki aina kaiken mitä pyysin.

Kuukaudet kuluivat ja ehdimme tekemään paljon kaikkea kivaa. Viksusta tuli kaveri, jonka kanssa oli ihana viettää aikaa, vaikka ihan vain oleskellen tekemättä mitään. Meillä on ollut taipaleellamme paljon hauskoja hetkiä, jolloin Viksu on keksinyt vaikka mitä pääni menoksi ja päivä piristeeksi.

"Sain mennä pellolle käppäilee Viksun kanssa, kun halusin päästä ratsaille :D Oltiin pieniä marsilaisia, jotka kävi tutkimassa pellon seutua, ja oli kyllä ihanaa. Ja rauhallista!"

"Ja sit lopuksi, kun tultiin tokalta pellolta pois ja hypättiin ojan yli, Viksu loikkas tosi isosti vähän vinoon ja pukitti, niin tipuin selkä edellä etujalkojen eteen! Vikke katto mua ihan silleen: 'mitä sä siinä teet?"

Marraskuussa 2009 kävimme yhdet estekilpailut, mutta meidät hylättiin kahden kieltäytymisen vuoksi. Saatiin kuitenkin jatkaa rata loppuun, ja olin tyytyväinen ja iloinen hylsystä huolimatta.
2010 toukokuussa meillä oli koulukilpailut kotitallilla, ja osallistuin Helppo C:n ja K.N Specialiin. Viksu meni radat todella kivasti, itse keskityin vain täysillä omaan istuntaani ja teiden oikein ratsastukseen. Sijoituimme Helppo C:ssä aika hyvinkin, K.N oli vähän vaikea vielä silloin. Leikkimielisethän nämä kilpailut olivat, ja osallistujiakin vähän, mutta kyllä siinä aitoa kisatunnelmaa oli (;

2010-2011 vaihteessa ja 2011 aikana meillä alkoi näkyä paljon kehitystä. Opin itse näkemään Viksussa uusia puolia ja oma ratsastukseni alkoi kehittymään mukavasti eteenpäin. Aloin osaamaan vaatia Viksulta pikkuhiljaa enemmän ja tajusin että kyllähän se vanhakin vielä osaa, kun osaa pyytää! Viksu alkoi hakeutumaan pyöreämmälle kaulalle ja tekemään enemmän töitä kanssani. Itselläni oli ratsastusinto huipussa ja aloin treenaamaan Viksulla koulua pitkälti kokoajan. Joka kerta sain sen liikkumaan vähän ja vähän paremmin ja olin aivan innoissani! Välillä tuli tietenkin vähän takapakkiakin, joskus tunnit menivät Viksua rauhoitellessa, sekun osasi kuumuakkin jostain tehtävästä. Silloin se nostaa päänsä ja jäykistää kaulaansa eikä meinaa enää rentoutua. Välillä se oli taas hienoin koskaan ja onnistumiset saivat minut liikuttumaan :)

"Vetristyttyään Viksu kokosi laukassa muutaman kerran oikein kunnolla! Aivan mahtava fiilis!"

Pidimme aika pitkän hyppytauon viimevuoden puolessa välissä, sillä Viksulla oli välillä selkäongelmia ja muutamia kertoja se ontuikin. Lisäksi silloin tällöin se kompasteli ja mentiin kumoon useinkin, johtuiko sitten siitä ettei keskity jalkoihinsa vai vanhuudesta. Kaadumme välillä vieläkin, mutta koskaan kummallekkaan ei satu mitään.

Viimeaikoina olemme treenanneet esteitä ja saaneet näin Viksun piristymään hurjasti! Viksu rakastaa hyppäämistä ja se on silloin ihan elementissään. Viksu nuortuu oikein silmissä eikä siitä muutoinkaan meinaa aina huomata, että on 24 vuotias. Se liikkuu joka kerta hienosti ja pyrkii jo itse pyöristymään kaulasta. Välillä teemme kunnon koulutreeniä ja Viksu joutuu kokoamaan itseään ja työstämään lihaksiaan, välillä käymme rennosti ilman satulaa maastossa ja pidämme kivaa yhdessä.



Olen myös mennyt Viksulla silloin tällöin ilman varusteita ja ratsastan sillä pelkillä pohjeavuilla. Viksu on niin herkkä avuille että se kääntyy hyvin myös ilman ohjaakin. Olen opettanut sille jo vähän pysähtymistäkin vetämällä sään kohdalla olevasta harjatupsusta, mutta se on vielä vähän vaiheessa. Usein maastolenkit ratsastan käyttämättä ohjia ollenkaan, jolloin Viksu saa mennä aivan kuin itse haluaa :)

Olen niin iloinen näistä kolmesta vuodesta, jotka olen saanut viettää maailman ihanimman suokin kanssa <3 Viksusta on tullut hyvin tärkeä ja todellinen ystävä. Lojaalimpaa, ystävällisempää, rehellisempää, suurimahaisempaa, rauhallisempaa ja fiksumpaa hevosta saa etsiä!

I love you, please stay

You love me too, these three words

They could change our lives forever

And I promise you that we will always be together

Till the end of time


Tässä muutama video vuodelta 2009, mahtavia aikoja ja hyvää kehitystä tapahtunut nykyiseen verrattuna :)

aurinkoiset terveiset!

Nyt on blogi palaillut reilun viikon mittaiselta kesälomalta, ja itse olen asettunut kotiin mahtavalta Naantalin reissulta ja yrittänyt ottaa vielä jotain irti loppulomasta, ensiviikon torstaina kun se arki taas painaa päälle ja viimeinen vuosi ammattikoulussa alkaa..! Kesäloma tuntui taas hurahtavan ohi tosta noin vaan, ja aina jää fiilis ettei kerennyt toteuttamaan kaikkia asioita, joita kesällä olisi täytynyt tehdä. Tänä kesänä kuitenkin olin suunnitellut juuri sopivasti tekemistä, ja ihme kyllä sain nautittua lomasta juuri niinkuin oli tarkoituksenakin. Ainoana harmina huonot ilmat, suurimmaksi osaksi kesällä kun vain satoi ja satoi ja olemme saaneet nauttia vain muutaman aurinkoisen hellepäivän, ainakin täällä Uusimaalla päin..
Vaikka Viksua elämää ei olekaan lifestyleblogi, ajattelin nyt pienesti kertoa Naantalista ja laittaa muutaman kuvan, sillä mitään muuta erikoista asiaa mulla ei tänään ole, oli vain into päästä kirjoittamaan teille ja kertomaan että olen palannut ;)

Lähdimme siis ystävieni Aadan, Santran ja Jutan kanssa Naantaliin unikeonpäivänä 27.7, ja Naantalissahan juuri tuona päivänä tapahtuu, sillä silloin kaupungissa järjestetään unikeonkestit jossa vuoden unikeko heitetään kello kuusi aamulla mereen. Itse saavuimme paikalle vasta päivällä, jolloin emme nähneet mitään erikoista, paitsi saimme nauttia upeasta illasta satamassa, hyvistä ruoista ja tutustuimmepa uusiin ihmisiinkin. Naantalissa jotenkin kaikki ihmiset ovat niin avoimia ja iloisia ja täysin tuntemattomatkin ihmiset tervehtivät reippaasti, siitä tulee itselleen hyvin tervetullut olo :)
Päivien aikana kävimme uimassa muutaman kerran meressä, vietimme paljon aikaa kaupungilla hengaillessa, kävimme purjehtimassa, rentoutumassa Naantalin kylpylässä ja sukulaisien luona useana päivänä. Jokaisena päivänä oli jotain tekemistä, mutta sopivasti, niin että saimme myöskin vain olla ja nauttia. Viimeisenä päivänä oli erittäin haikea olo, Naantaliin ja niin paljon hyviä muistoja ja ihania ihmisiä, että pakko päästä uudelleen viimeistään ensikesänä!
Oli erikoista tulla kotiin, sillä täällä ei enää tarvinnutkaan liikkua paikasta toiseen vaan on vain kotona ja rentoutuu. Ehkä se onkin ihan hyvä että jaksaa sitten rehkiä koulussa :)

Naantalin upea kirkko ja edessä Nunnalahdeksi kutsuttu uimaranta, jossa kävimme uimassa.

Café Antonion herkullinen suklaakakkupala :)

Sain taas uusia ystäviä <3

Ja kuten lomaan kuuluu, söimme hyvin ;)

Tänään kävin ratsastamassa Bohemian, tuntuu kun ei sitäkään olisi nähnyt pitkään aikaan, oli siis mukava päästä taas tutun ponin selkään. Bohemia lomaili myös Naantalin reissun aikana, se sai vain syödä ja levätä, mikä tekee hyvää myös hevosille. Tai no, ratsastajalle hevosten loma ei välttämättä aina ole ihan mukavaa, sillä ainakin Bohemialle oli jäänyt lomafiilinki päälle ja saimme vähän vääntää kättä kentällä! Bohemia kuulemma oli ollut viimepäivinä vähän hankalampi, joten otin selkään mentyä kunnon asenteen että nytpä mennään eikä meinata. Pyrin saamaan ponin vain herkäksi pohkeelle ja liikkumaan eteen, tein siirtymisiä ja taivuttelin ravissa hyvin molempiin suuntiin. Ei ollut helppoa, ja olin jo muutaman minuutin päästä ihan hiestä märkä! Mutta kuten tavallista, loppua kohden Bohemia parani ja rupesi saamaan takajalkoja alleen etenkin ravissa ja herkistymään myös edestä. Pyörivän laukan saamisessa kesti hieman kauemmin, mutta pienten sovittelujen jälkeen poni oli oikein rento ja laukkasi eteenalas. Ravi parani laukan jälkeen myös paljon ja tunsi selkään kuinka Bohemia ravasi ylös ja eteen, jes, mission complete!

Päivä kuvina / Viksun näkökulma

Terve, kaverit! Tänään pääsin vihdoin ja viimein avaamaan oman suuni ja kertomaan Emmin sijasta oman näkemykseni tallipäivästä :p Aloitetaas..

Kello näytti viisitoista yli kaksitoista, kun huomasin jonkun saapuvan tallille pyörän kanssa. 

No, kuten tavallista, en sen enempää välittänyt vaan jatkoin minulle tärkeämpää asiaa, nimittäin syömistä! Vieläpä oman lauman kanssa, ai että sitä ihanuutta! Voiko heppa enempää toivoakkaan?

Huomattuani jonkun epämääräisen lähestyvän takaani täytyihän minun keskeyttää ateriointini ja tarkistaa kuka kehtaa häiritä ruokarauhaani. Oh, Emmihän se! Tänään siis selvästi on työpäivä, kun joudun tämän tytön kanssa aina hommiin.. Enemmän tykkään kyyditä pieniä lapsia, silloin ei tarvitse rehkiä vaan voi vähän mennä oman pään mukaan (hehheh..)ja löntystellä rauhallisesti, siitähän ne pienet lapset tykkäävät! Mutta täytyy kyllä myöntää että töiden teko on välillä ihan hauskaakin, olenhan kuitenkin päällisin puolin miellyttämisenhaluinen herra :) En kuitenkaan voi sallia että joudun tänään yksin rehkimään, joten pistin töppöstä toisen eteen ja lähdinkin Emmiä karkuun! Voi että miten nautin, kun hänkin joutuu vähän hölkkäämään perässäni, muutoinhan olisi aivan epäreilua että vain minä joutuisin juoksemaan mutta Emmi ei.. ;)

Tallissa seisoskelin kaikessa rauhassa ja nautin pitkistä, raskaista harjanvedoista. Olin kuulemma hyvin likainen ja harjakin ihan takussa, mutta sehän on just rento ja luonnollinen style, juuri mulle sopiva! Emmi otti minusta tämän kuvan, ja sen jälkeen haki suan ja rupesi siistimään uljasta harjaani! Tajusin että voi ei, nyt se  rupeaa leikkimään jotain kampaajaa ja tekee minusta ihan naurettavan näköisen..! Miten noloa..

Niin, tämännäköinen musta sitten tuli.. Emmi yritti taiteilla jotain hienoa harjaani, mutta mielestäni tämä mallina oleminen ei ole ihan miesten juttu, vai mitä? Yritin näyttää kuitenkin iloista naamaa, jottei Emmi pettyisi, hih!

Emmi kipusi selkääni ja lähdimme pellolle kävelemään (lue: syömään). Halusin tehdä tänään hieman oman pään mukaan ja pysähtelin melkein joka toisella askeleella syömään mehevää ruohoa. Ei sitä aina jaksa olla kiltti ja kävellä reippaasti eteenpäin.. No, Emmipä kielsi syömisen ja käski minun kävellä reippaasti eteenpäin, joten päätin aloittaa kyttäämään kaikkea mahdollista, mikä vähänkin liikkui! Eli siis, melkein ihan kaikkea.. 

Emmi pyysi minua ravaamaan ja ajattelin olla nyt kiltti ja siirryin oikein reippaasti raviin, välillä yrittäen vähän napsia evästä mukaani, eihän sitä muuten pieni hevonen jaksa.. Laukattiinkin yksi pätkä, ja olin tavalliseen tapaan innokas ratsu, pellolla laukkaaminen on vaan niin siistiä, voi leikkiä villihevosta ja välillä vähän revitellä, siitä se Emmikin tykkää!

Laukkojen jälkeen siirryin kävelemään ja sain taas huilata (lue: syödä). Käveltyäni hetken joku kivenkappale kehtasi kompastuttaa minut ja polvistuin maahan heittäen samalla Emmin upeassa kaaressa kaulani ylitse! Siitä sitten jatkoin syömistä samantien aivan kuin mitään ei olisikaan tapahtunut, Emmiparka tosin seisoi vieressäni hölmistyneen näköisenä, ei tainnut edes tajuta mitä tapahtui! Täytyy kyllä myöntää, että aika upean lennon hän teki, ja sehän oli vain minun ansiotani, joten olin hyvin ylpeä itsestäni ;) Emmi sitten talutti minut tallille sillä se epätoivoinen ei päässyt takaisin selkääni. Sain taas samalla syödä..

Kentällä Emmi laittoi minut kunnolla töihin, höh, olisin halunnut mielummin jatkaa syömisiäni, mutta ymmärsin kuitenkin heti itsekin että nyt mennään eikä meinata! Lähdin oikein tarmokkaasti eteenpäin käskystä, mutten sen enempää viitsinytkään tehdä. Emmi yritti epätoivoisesti saada minua taipumaan ja hakeutumaan pyöreäksi, mutta kun kerta täytyi liikkua eteenpäin, niin mitä sitä turhia jarruttelemaan ja sipsuttelemaan sievästi! Purin kuolaimeen enkä suostunut tekemään sen kummemmin yhteistyötä, kaikki muu oli tänään jotenkin paljon paljon mielenkiintoisempaa!

Rupesi kyllästyttämään se ainainen pyöriminen kentällä, joten fiksu kun olen, ajattelin sitten heittäytyä oikein mukavaksi Emmille jotta pääsisin nopeammin takaisin laitumelle. Naksautin niskani, vetreytin lihakseni ja rentouduin suusta, tätähän se tyttö halusi joten saamansa piti! Kuljin oikein ylväästi pitkin askelin ja huomasin kuinka Emmistäkin tuli yllättäen paljon mukavampi, hyvä :) Vasemmassa kierroksessa en kuitenkaan jaksanut niin paljon yrittää, se kun on mulle hankalampi suunta, olen aina tottunut katsokaas menemään oikeaan suuntaan, kukapa nyt vääräänkään haluaisi kulkea, you know! Siinä sitten ravattiin ja laukattiin ympyrällä jonkin aikaa, mutta minähän vasta innostuin, ja kun oli aika siirtyä loppuraveihin, olisin halunnut päästellä ravia kuin Vermon raviradalla! Emmi siinä vähän yritti minua jarrutella ja taivutella kaulaani, ja pikkuhiljaa tajusin itsekin että okei, nyt täytyy lopettaa. Mieleeni muistui jälleen laidunten ihana, houkuttelevan pehmeä ruoho...mmm.

Tunnin jälkeen Emmi totesi "nyt suihkuun!" ja pian seisoinkin vesiboksissa täysin märkänä. Hyi, en pidä yhtään siitä että minua suihkutellaan jollain letkulla, varsinkin, jos päätäni yritetään huuhdella! Siitä vasta soppa syntyykin.

Suihkun jälkeen matka jatkui laitumelle, ja pitihän mun matkalla sanoa heippa vieraileville laidunkavereille. On se niin kivaa olla suosittu, huomasin heti miten nämäkin toverit innostuivat kun annoin niiden vähän puhallella sieraimiini!

Ai että, vihdoin pääsin takaisin laitumelle laumani pariin! Olenhan hyvin suosittu, että kaikki jäsenet Mari-tammaa lukuunottamatta (hui, pelkään sitä naista!) tulivat perääni ja siinä mentiin possujunassa minä kärkipäässä syömään ruohoa..

Hetken maisteltuani ruohoa ajattelin pitää pienen venyttelyhetken, ja kas näääin se onnistuu!

Päätin vielä kellahtaa kyljelleni ja piehtaroida itseni oikein likaiseksi, märällä karvalla kun se onnistuukin aivan loistavasti! Imagooni ei kuulu olla puhdas ja sievä, vaan likainen ja pörröinen, se vakuuttaa kaikki vanhemmat rouvashenkilöt, et voi kieltääkkään ;)

Jaahas, tässä kuvassa huomasin että minun herkkää jumppahetkeänihän kuvataan! Sen seurauksenapa käskin ystäväni Karkin mennä häiritsemään Emmin kuvailuja jotta saisin rauhassa kieriä maassa. No, oikeastaan se ei olisi niin paha juttu että hän näkisi minut jalat kohti taivasta, mutta se on hieman noloa että en pääse pyörähtämään ympäri piehtaroidessani! Tämä perhanan maha ottaa nimittäin kiinni, kyllähän minä muuten taipuisin vaikka mihin suuntaan, köhköh..

Ja hiiop, näin sitä noustaan sulavasti ylös! 

Ja kuten herrasmiehen tapoihin kuuluu, täytyyhän minun lähettää terveiset arvon lukijoilleni, joten tallustelin jumpan jälkeen Emmin kameran luo ja tervehdin iloisesti, toivottavasti terveiset tulivat perille! 

See youu; 

Ps. Ainiin, Emmi käski infota teille sellaista, että hän lähtee Naantaliin joidenkin gimmojen kanssa viikoksi, joten tähän blogiin tulee pieni tauko! Nähdään sitten sen jälkeen <3

maanantainen kavalettitreeni

Hei vaan pitkästä aikaa teille lukijoille, tosiaan olin viikon lomailemassa Savossa mummolassa, joten en päässyt postauksia kirjoittelemaan. Ratsastamaankaan en siellä päässyt sillä koko viikon ajan lukuunottamatta perjantaita satoi vettä ja eräänä päivänä oli raju ukkosmyrskykin.
Eilen olin juhlimassa kaverini Jutan konfirmaatiota ja kävimme myös hevosten kera ottamassa muutamia "juhlallisia" kuvia ;) Laitoin teidänkin nähtäville muutaman kuvan Bohemiasta ja minusta.

me bloggaajat <3

Bohemia pääsi myös tandem-ratsuksi Meten kera ;) (terveisiä vaan!)

Tänään treenailin taas Bohemian kanssa, teemana vähän kavalettihyppyjä ja sileällä ratsastusta. Ensiksi noin puolisentuntia ratsastin koulua, laitoin ponin kunnolla hommiin ja erityisen nöyrästi tamma kuunteli! Se oli oikein hyvä ratsastaa eikä lainkaan laiska, heti alusta lähtien liike lähti takajaloista ja etuosa oli kevyt. Tein ihan vain pääty-ympyröitä ja muutamia suunnanmuutoksia, välillä vähän käyntipätkää, välillä kootumpaa ravia ja välillä eteenpäinpyrkivää. Laukat olivat myös varsinkin oikeaan kierrokseen oikein hyvät, laukka pyöri, mutta silti täytyi olla todella napakka ettei muuttunut rikkonaiseksi.
Välikäyntien jälkeen hyppäsin muutaman kerran molempiin suuntiin johteiden yli, jotka toimivat kavalettien sijasta. Alkuun Bohemia oli taas sitä mieltä että nyt tuo este syö pienen viattoman ponin, mutta napakassa laukassa hyppäsi lopuksi oikein hyvin. Laitettiin vielä 'kavaletit' sarjaksi ja hypättiin muutamaan otteeseen. Bohemia rentoutui täysin eikä kyttäillyt yhtään; siispä hyvät lähestymiset ja hypyt.

Välillä poni imi esteelle liiaksikin..!

Jäi todella hyvä mieli tunnista, sillä Bohemia toimi tänään jotenkin erityisen hienosti. Ei vängännyt missään asiassa vastaan vaan oli "okei, mä teen"-fiiliksellä kokoajan :) Toivotaan että samanlainen tunne jatkuu tulevilla tunneilla.

Tein huvikseni reilussa tunnissa koosteen kesän estetunneista, harmiksi materiaalia oli vain kolmelta tunnilta joten mitään pitkää videota en päässyt tekemään. En panostanut videoon ollenkaan, joten ethän odota että video on tämän tasoinen teos (; Heh, huomaa kyllä kuinka inspiraatio on kadonnut kuin tuhka tuuleen editoinnin suhteen..




Mitä muuten pidätte tästä tyylistä, että olen vaakatasoiset kuvat laittanut blogin leveyden mukaan, eli ne näkyvät nyt hieman isompana kuin ennen, tarkoittaen kuitenkin sitä että kun klikkaat kuvaa, et saa sitä tuon suurempana. Moni on nimittäin kommentoinut että on rasittavaa klikata kuvat aina suuremmiksi. Toivottavasti nyt tämä on käyttäjäystävällisempi tapa että kuvia ei tarvitse klikata suuremmiksi? Kiitos jos kommentoit mielipiteesi!