mitä viksulle kuuluu?

Täällä töissä ollessani kähvelsin nyt aikaa blogini pariin ja jätän työtehtävät sikseen, sillä halusin tulla kirjoittamaan kuulumisia Viksusta uusien, ylisuloisten kuvien saattelemana. Tajusin, etten ole kirjoittanut viimeisissä postauksissa vanhasta herrasta juuri mitään eikä kukaan näin ollen ole hirveästi perillä, mitä minun ja Viksun rintamalla kuuluu. Meinaa aina jäädä Viksun kuulumiset välistä, sillä siitä en saa ratsastusmateriaalia näin arkisin toisinkuin Teemusta, joten Teemusta tulee automaattisesti kirjoitettua enemmän. Tässä välissä voisin käydä hakemassa keittiöstä kupin teetä ja palata sitten kirjoittamaan viimepäivistämme..

Hähää noniin, hirnauskis vaan kaikille karvaisille kamuille siellä ruudun toisella puolella! Huomasitteko, kuinka sniikkailin itseni kirjoittajan pestiin sillä välin kun Emmi lähti muualle?! Ai, siis kuka täällä kirjoittaa? No minä tietysti, itse blogin päätähti ja kaikkien rakastama Viksu! Täytyyhän mun tulla itsestäni vähän juttuja kirjottelemaan kun perhana Emmi on unohtanut minut täysin täällä bloginsa puolella. Me kun sovimme pari vuotta sitten ennen blogin aloittamista että jos minusta kirjoitetaan blogia, minusta myös pitää kertoa paljon ja pelkästään kaikkea hyvää ja positiivista, eihän tällaisesta hurmurista edes huonoa palautetta kukaan voi antaakaan, eikös? Mutta tosiaan, nyt on kyllä Emmi pettänyt lupauksensa blogin suhteen ja minä joudun tarttumaan kynään kaviollani jotta blogista saataisiin se aito ja alkuperäinen Viksua elämää eikä mikään Teemua elämää, eihän tuo edes rimmaa!

Jahas, aloitetaas sitten siitä itse aiheesta nyt kun olette raikuvat aplodinne ja ilon hihkaukset saaneet päätökseen. On tämä idolina oleminen sitten rankkaa mutta kivaa puuhaa, suosionosoituksia satelee kuin kauraa ämpäristä!
Minähän olen siis ollut viimeisen kuukauden ajan tajuttoman kiltti, reipas, yhteistyönhaluinen ja tarmokas ratsu. Teen heti kaiken mitä pyydetään ja olen niin innokas ahertaja että jopa omistajani on tullut kentänlaidalle naureskelemaan kuinka söpöltä näytän tohinoissani.. pah sanon minä! En halua näyttää söpöltä, vaan uljaalta kouluratsulta jota voisi verrata liikkeiltään siihen kouluheppaan Tursakseen...ai että mikä? Siis Totilas? No, oli mikä oli, yhtä hieno minä jokatapauksessa olen!
Viikot minulla on näin talvella olleet aika kevyitä ja saan nauttia lastenratsuna olemisesta. On se niin kiva, kun ei tarvitse kun kävellä löntystää uraa ympäri kaula pitkällä ja lapset sen kun nauravat ja iloitsevat. Elämä on helppoo... Paitsi sillon muutamana kertana viikossa kun Emmi kapuaa selkääni ja laittaa minut oikein kunnolla töihin. Silloin saan työskennellä kirjaimellisesti hiki hatussa ja olen tunnin jälkeen ihan märkä ja suustani tursuaa kermavaahtoa.. hehheh, ei suinkaan, mutta ihan vaahtoa vain!
Kenttä on rajoittanut liikkumistani jonkun verran, sillä kentän keskellä on inhottavasti lunta ja vain ura on tallautunut niin että siinä pääsee menemään kaikkia askellajeja. Siispä työnkuvaani on kuulunut avotaivutuksia uralla ja paljon siirtymisiä. Emmi on halunnut treenata siirtymisiä niin, että kaulani pysyisi pyöreänä ja rentona siirtymisen aikana eikä aina nousisi ylös. Aina alkuun olen vähän halunnut kuulostella onko minun ihan pakko pysyä nätissä paketissa kokoajan, mutta valitettavasti kyllä on täytynyt. Minulla on nyt sellainen "okei, mä teen"-ajanjakso, joten Emmi on ollut muhun oikein tyytyväinen! 
En suinkaan ole joutunut ihan joka kerta pyörimään kenttää ympäri, muutaman kerran Emmi on halunnut vaihtelua ja olemme käyneet maastossa eräällä tiellä työskentelemässä. Maastossa liikkuminen on parasta mitä tiedän ja haluaisin aina mennä täyzii! Sitten on ruvennut vähän kiukuttamaan kun en saakaan mennä lujaa vaan joudun maastossa liikkumaan nätisti ja tekemään pohkeenväistöjä ja ties mitä. Maastossa?! Voi nenä! 

Odotan kyllä kovasti kevättä ja kesää kun lumet sulavat ja pääsen laukkaamaan kovaa niin pelloilla kun maastoissakin. Oletteko muuten tienneet että olen vähänkuin etana? Osaan ennustaa kevään tuloa! Nytkin aistin, että kevät on jo lähellä ja pudotan talvikarvaani ahkerasti. Minä vain tykkään kun painolasti kevenee mutta ihmisille se tuottaa vain lisää hommia, karvojani kun leijailee niin ilmassa, vaatteissa ja löytyy niitä kuulemma niin nenistä ja suustakin! Voi tietä höpsöjä ihmisiä, mitä niitä karvoja nyt sinne tunkemaan..!

Oijoi, Emmi tuolta kahvihuoneesta palaileekin teekupin kera, mutta kylläpä hänellä kesti yhden teen hakemisessa.. taisi käydä samalla kakiiil..! Mielenvikast läppändeerust, saa käyttää muttei oo pakko hei... ;)

P.S Kattokaa näit kuvii, eiks oo aika komee kundi..?!

P.P.S Emmi oli joidenki likkojen kanssa viimeviikolla Levillä (murr, miksen päässyt mukaan!) ja vaikkei Emmi varmaan haluais että tää näytetään niin tässä tämmönen hauska video sieltä Levireissulta.. Kylläpäs tytöt edustavat ><

hiihtolomalta palattu ja arki jatkuu!

Ihana hiihtolomaviikko vietetty Lapin upeissa tunturimaisemissa osan talliporukan kanssa. Viikkoon mahtui laskettelua kolmena päivänä, Cheekin keikkaa, aurinkoiset ja maagiset maisemat, ylipaljon herkkuja, naurua, biletystä, uusiin ihmisiin tutustumista, Hankinta Hinkit -pakettiautolla huristelua, kylpylässä rentoutumista, Robin-leffan näkeminen sekä itse Robinin livenäkeminen, yöllinen pulkkamäessä laskeminen, moottorikelkkailua ja niin paljon, ettei edes muista kaikkea..! Pääasiassa olimme liikkeellä YOLO- fiiliksellä.. ;)

Vaikkei laskettelu ole oikein mun juttuni, enkä saa siitä hirveästi irti tai nauti siitä, opin kuitenkin loppuvaiheilla pitämään laskettelusta edes vähän, vaikka edelleen pelottaa! Onneksi pääsiäisenä on mahdollisuus mennä uudelleen Leville harjoittamaan laskutaitojani, josko sillon irtoaisi jo "frontside olliet".. ;)

Kuvia tuli otettua viitisensataa ja tässä teille maistiaiseksi muutamia kuvia hiihtolomaviikoltani. Pystykuvat aukeavat suurempina.

 Toivottavasti teidänkin lomanne on sujunut hyvin, ja hyvää lomaa kaikille lukijoille, joiden hiihtoloma on vasta alkanut!

Hevosasioita ei ole kerrottavana, paitsi viimeviikon perjantailta jolloin kävin ratsastamassa Teemun. Treenailtiin sekä ravissa että laukassa avoja ja lopussa ravilisäyksiä. Ruuna on ollut vähän normaalia jäykempi ja treeneihin on sisältynyt paljon taivutteluja ja vetreyttävää liikuntaa. Kädet on saaneet kunnon treeniä kun on joutunut työstämään suurta hevosta!
Tällöin perjantaina mulla itselläni oli huono ratsastuspäivä, en jotenkin saanut yhtään ratsastuksesta irti ja istuntanikin oli jotenkin ihan 'mutkalla' kokoajan. Kädet seilasi ties missä ja polvesta alaspäin jalka oli jännittynyt. Tuntui itsestäni, ettei mikään oikein onnistunut toivotulla tavalla ja etten osannut ratsastaa. Tämmöisiä päiviä tulee kuitenkin jokaiselle aina jossain vaiheessa, eikä niistä pidä lannistua vaan yrittää kahta kovemmin tai antaa pitkät ohjat ja lopettaa ajoissa, ennenkun turhautuminen lisääntyy ja oma mieliala vaikuttaa hevoseen. Teemu kuitenkin näytti maastakäsin kuulemma hyvältä ja varsinkin lopuksi sain sen todella hyväksi :)

Ensiviikolla tiedossa jälleen Viksun ja Teemun liikutus, seuraava postaus täysin heppa-asioiden merkeissä tulossa ehkä viikonloppuna. Palaillaan silloin, kiitos myös kaikille jotka ovat gallupiin osallistuneet, vielä muutamia päiviä jäljellä :)

viikon kuulumiset

Heippa kaikille lukijoille! Aivan ensiksi haluan kiittää kaikkia, jotka kirjoittivat edelliseen postaukseen asioita, miksi juuri tätä blogia on kiinnostava seurata ja mikä tässä on parasta. Oli kiva saada hieman avarrettua teidän kiinnostustanne ja viestit saivat hymyn huulille :) Olen otettu siitä, että osa lukijoista on saanut lisää motivaatiota omaan treenaamiseen, piristyneet iloisista postauksistani, saaneet vinkkejä ratsastukseen ja osa on myös oppinut teksteistäni. Vaikka kirjoitankin ihan normaalia tarinaa ratsastuspäivistäni, on jännä huomata miten se voi vaikuttaa positiivisesti toisten ratsastustreeneihin.

Postauksia ei ole tullut viikkoon kiireiden takia. Elän nyt ammattikoulun loppusuoraa ja koko kevään kestää työharjoittelujakso, joten päiväni ovat pidempiä ja tällöin muu tekeminen jää vähemmälle. Pääsen töistä neljän aikoihin, ja koska työpaikka sijaitsee Helsingissä, matkoihin kuluu noin tunti suuntaansa ottaen huomioon ne aina niin ärsyttävät neljän ruuhkat! Jokaisena päivänä ratsastin/hoidin vähintään yhden hevosen, ja tallipäivän jälkeen menin melkein suoraan suihkun kautta nukkumaan. Luonnollisesti näin talvisin pimeäkin on jo vielä niin aikaisin, ettei kuviakaan ole tullut otettua.

Maanantaina ratsastin entisen hoitoponini Puten, jonka hoitamisen jouduin lopettamaan kasvettuani sille liian pitkätksi. Olen ponille erittäin pitkä varsinkin, kun olen kasvanut pituutta vielä lisää, mutta kerta ei tee pahaa ja poni pääsi kunnolla töihin!
Tätä ennen 'koe-ratsastin' Viksun tallilla olevan 10 vuotiaan puoliveritamman, jonka liikutuksessa omistajansa tarvitsi pe-su apua.

Tiistaina ratsastin normaaliin tapaan Viksun, ja kenttä oli onneksi suhteellisen hyvässä kunnossa vaikka lunta satoikin runsaasti koko päivän, joten pääsin ratsastamaan Viksun ihan kunnolla. Ruuna oli muutoin oikein hyvä ja liikkui lennokkaasti eteen, mutta vasempaan suuntaan oli vähän kova suusta eikä meinannut tulla rehellisesti läpi avuille. Taivuttelin sitä kunnolla ja pyysin reippaammin eteen, jolloin "aukesi" kyljistä ja niskasta ja rupesi toimimaan tosi kivasti! Ravi oli erittäin tänä päivänä erittäin hyväntuntuinen ja Viksu kantoi itseään todella hienosti hieman raskaasta pohjasta huolimatta! Laukkasin myös muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja oikealle työsti itseään hyvin pyöreänä. Vasemmalle ei uskaltanut rentoutua enkä viitsinyt pohjan takia äärimmilleen sitä taivutella ettei vaan kaadu, joten annoin sen vaan laukata rennosti pää ylhäällä.

Keskiviikko oli omistettu Teemulle. Olin töiden jälkeen väsynyt ja olin ajatellut vain ratsastella rennosti ja huolettomasti, mutta kuten normaalia, päädyinkin treenaamaan lopulta ihan kunnolla.. ;) Alkuun tein paljon avoja ja sulkuja jotta Teemu tuli aktiiviseksi ja kuuliaiseksi. Sen jälkeen laukassa ympyröitä lyhyehkössä laukassa. Teemu ja Viksu ovat molemmat vasempaan jäykempiä, joten myös Teemua sai taivutella kunnolla varsinkin vasempaan kierrokseen. Se oli hieman jäykkä takapäästä laukassa eikä meinannut millään rentouttaa itseään ja laukata aktiivisesti, joten käskin kunnolla eteen ja pyysin suurta laukkaa pari kierrosta. Johan rupesi työskentelemään paremmin!
Innostuin treenaamaan laukanvaihtoja pitkillä sivuilla, sillä Teemu vaihtaa hyvin, mutta saattaa jäädä vähän laiskaksi. Alkuun vaihdot onnistuivat terävästi, mutta loppua kohden ruuna väsähti eikä vaihdot onnistuneet niin hyvin. Sain kuitenkin runsaasti onnistuneita vaihtoja ja niiden kautta laukka pyöri äärettömän hyvin ja ryhdikkäästi!

Torstaista lauantaihin kävin vain siivoamassa kyseisen puoliveritamman karsinan ja torstaina juoksutin liinassa noin 15 minuuttia.
Sunnuntaina olinkin koko päivän tallilla, puoli kymmenestä ilta seitsemään! Aamulla Keravan Ratsastuskoululla kannustamassa kaveria estekilpailuissa, jonka jälkeen kävin ratsastamassa Teemun. Menin täysin ilman satulaa (en siis karvasatulalla) ja voi kamala miten oli taas loppua kohden tuskaista istua selässä! En laittanut myöskään gramaaneja, sillä yritän pikkuhiljaa päästä niistä eroon ja saada Teemun työskentelemään yhtä rennosti ja hyvin kun gramaaneillakin.
Nopeiden apujen ja taivuttelujen kautta Teemu uskalsi rentoutua ja käyttää selkäänsä hyvin. Kun muistaa itse pitää avut pieninä ja käden tasaisena, se tukeutuu paremmin kuolaimeen ja laskee pään alas ja venyttää. Loppua kohden parani huomattavasti ja sain sen ravissa nostettua pitkästä muodosta hieman korkeammaksikin. Hienoa! Hiljaa hyvä tulee..
Teemun jälkeen kävin vielä ratsastamassa puoliverisen, joka osoittautui ihan älyttömän mukavaksi tammaksi kunhan vaan laittoi sen kunnolla töihin! Omistaa erittäin hienot liikkeet, tosin laukka on aikamoinen projekti jotta sen saisi pyörimään ja ylimääräiset pomppimiset loppumaan, mutta saa nähdä miten sitä ratsastetaan. Enempää en viitsi hevosesta täällä kertoa, saa nähdä jos ratsastan tammaa jatkossa uudelleen, kirjoitanko siitä enemmän.

Tämä oli nyt ihan vaan tylsä tekstipostaus ilman ihmeellisempiä kuvia, mutta mikäli jotain kiinnosti tietää mitä viikollani on tapahtunut, niin hyvä juttu (;  Tulevalla viikolla on luvassa koulutunti Teemulla perjantaina ja Viksulla käyn ainakin tiistaina. En osaa sanoa, milloin seuraava postaus tulee, sillä lähden tyttöjen kanssa Leville hiihtolomaviikoksi rentoutumaan ja nauttimaan talvesta, ihanaa !

pala Nybacka-teamia <3

Kuinka te lukijat vietätte hiihtolomanne tänä vuonna? Onko kenties joku teistäkin tulossa Leville hiihtolomaksi? :)

onnistumisen tunne = paras tunne!

Se saa kyllä niin hyvälle tuulelle! Turhautumisen tunne vähenee ja tulee fiilis, että mähän osaan. Hymy nousee väkisinkin huulille ja ei ole lähellä että silmäkulmat kostuu tyytyväisyyden tunteesta. Niin mistä tässä olikaan kysymys?

Onnistuminen ja kehittyminen. Eilen Teemulla ratsastaessa päässä pyöri paljon positiivisia ajatuksia, kuinka jo tässä vaiheessa huomaa meidän menneen eteenpäin. Osaan tunnustella ruunaa paremmin, osaan vaatia siltä enemmän, en kuitenkaan hevosen taitojen yli, ja tunnen kuinka jäykkä ja hidas hevonen katoaa ja tilalle tulee rennosti, letkeästi mutta matkaavoittavasti liikkuva ratsu. On mahtavaa iloita tallikavereiden kanssa yhdessä ja huomata heidänkin katseissaan ihailua ja kannustusta, kuinka Teemusta saa kokoajan enemmän irti. Muiden kannustaminen tuo lisää motivaatiota ja intoa kehittyä yhä enemmän, ja siksi hyvä yhteishenki tallilla ja kaveripiireissä olisikin erittäin tärkeää. Jokainen kannustus, hymy ja positiivinen kommentti antaa automaattisesti kivemman olon ja saa aikaan "kyllä mä pystyn, kyllä mä osaan" -tunteen.

Eilen, perjantaina, treenasimme Teemun kanssa kavalettien avulla, jotta hevosen jalat saataisiin kunnolla hommiin ja takapäähän enemmän tehoa. Teemun kanssa on nyt tärkeää saada lavat auki ja liikettä eteenpäin enemmän kuin kokoamista ja hevosen kantamista lyhyenä.
Alkuun normien mukaan ympyrällä rauhallista, pyöreää ja aktiivista laukkaa molempiin suuntiin, jotta iso hevonen vertyy huolellisesti ja lihakset saadaan lämpimiksi. Teemu oli alkuun jäykähkö ja vaati paljon taivuttelua jotta tulee läpi. Se helposti haluaisi laukata suurta laukkaa, jolloin sen lihakset eivät työskentele täydellä teholla eikä avut mene niin hyvin läpi. Siispä joudun käyttämään paljon vartaloa jotta saan laukan pysymään hyvässä, rauhallisessa kontrollissa ja että Teemu on kevyt ja tukeutuu hyvin kädelle. Tämän saavutettua oli taas niin hieno tunne vain istua kyydissä ja keskittyä enemmän oman istunnan ja käsien korjaamiseen.

Ravissa työskentelimme aluksi pieneillä volteilla, jonka jälkeen tultiin kavalettien yli rauhallisessa temmossa. Aluksi Teemu ei tajunnut nostella koipiaan tarpeeksi ja kavaletit kolisivat, kunnes itse muisti muistuttaa hevosta ryhdistäytymään ja nostamaan itseään. Teemu jumppasi erittäin kivasti ja tunsi selkään, kuinka se alkaa työskennellä enemmän selällään ja miten takajalat aktivoituvat paremmin.

Kavalettien jälkeen treenattiin muutamat keskiravit pitkällä sivulla, jotta jalat saataisiin venymään ja ravia lennokkaammaksi. Muutaman kerran Teemu pääsi vähän fuskaamaan eikä lähtenyt terävästi eteen, muutoin lisäykset sujuivat kelvollisesti. Tahdikkuutta saa vielä treenata ja paljon, sillä nyt lisäys jää hieman hajanaiseksi, lisäksi pää nousee rehellisestä peräänannosta ja jouduin käyttämään vähän vahvemmin kättä.

Laukassa tulimme kavaletteja muutamaan otteeseen ihan pää ylhäällä välittämättä hevosen muodosta. Pari kertaa jalat vähän sekosivat ja kavaletit kolisivat, mutta muutoin saatiin pyöreitä, isompia hyppyjä.

Laukanvaihtoja harjoittelimme runsaasti pääasiassa pitkillä sivuilla, myötälaukasta vastalaukkaan ja toisinpäin. Vastalaukoissa täytyi pitää erittäin vahvasti vastaan ja taivuttaa ulospäin, muutoin Teemu pääsi vaihtamaan myötälaukaksi liian aikaisin ilman lupaa. Itse laukanvaihdot sujuivat vaihtelevasti, joko terävästi tai laiskasti, jolloin Teemu hyppii muutaman askeleen ennen vaihtoa. Tämäkin on asia, jota täytyy vielä treenata että kyseiset hypyt jäävät pois.

Kaikenkaikkiaan Teemu tuntui kyseisellä tunnilla parhaimmalta koskaan, se oli täysin rento, kevyt ja askel oli matkaavoittava. Tämä on se tunne, joka pitäisi joskus saavuttaa vielä ilman gramaanien apuja, mutta hiljaa hyvä tulee :)

Tähän loppuun vielä videopostaus, jonka tein kiitoksena yli 1600 rekisteröityneelle lukijalleni! Aivan mahtavaa huomata, kuinka useaa kiinnostaa lukea blogiani, vaikkei tämä sisälläkään kertomuksia treenattujen kilpahevosten elämästä tai järin mielenkiintoisesta hevoselämästä. Jos vaan jaksatte kirjoittaa, olisi superkiva kuulla, mikä tässä blogissa kiinnostaa, miksi odotat uusia postauksia ja mikä on tässä on parasta? :)
Olisin myös kiinnostunut tietämään vähän ikähaarukkaa, joten vastaathan kyselyyn vasemmalla ylänurkassa!

Ensimmäisessä klipissä jälleen ääni jostain syystä tulee eri aikaan, vaikka editointivaiheessa klippi kuului normaalisti. Loppu video on kuitenkin selkeä ja ääni tulee oikeaan aikaan.