sunnuntai 23. marraskuuta 2014

viimeiset terveiset Suomesta

Näiden talvisten, viimeisten yhteiskuvien myötä tulin ilmoittamaan, että tänään 16:40 starttaa lentokoneen nokka kohti Bangkokia ja uusia kokemuksia! Jatkossa onkin sitten luvassa kesäisiä postauksia ja mietteitä työharjoittelujaksolta, mutta yritän tehdä myös joitain hevospostauksia mikäli pystyn ja ennätän :)

Nämä kuvat ovat siis eiliseltä, kun kävin viimeisen kerran ratsastamassa Teemun ja sanomassa heipat tallikavereille. Teemu liikkui älyttömän hienosti ja rennosti, joten jäi ihana fiilis jäädä tauolle! Toivotaan, että yhtä yhteistyönhaluinen hevonen odottaa sitten keväällä tallissa (;












Näihin kuviin ja tunnelmiin, palataan thaimaalaisissa tunnelmissa! 
P.S Toivottavasti pidätte jouluisesta ulkoasusta :)

tiistai 18. marraskuuta 2014

uutisia videolla



Ihana aloituskuva ;) 
Tässä siis höpöttelyvideo teille kuunneltavaksi ja katseltavaksi, kun enemmistö sellaista toivoi muutama postaus taaksepäin. Videossa siis olennainen asia kerrottuna bloginkin sisältöön liittyen, toivottavasti moni vastailee mitä mieltä olette ajatuksesta! 

Huomasin, että lukijoita on tullut lisää lähemmäs kymmenen, suuri kiitos teille ja tervetuloa mukaan joukkoon! <3

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

rakkaudesta lajiin

Olen istunut tässä jo pitkän tovin tuijottaen huoneeni ikkunasta ulos ja miettien mitä kirjoittaisin. Tämä postaus sisältää taas kuulumisia ratsasteluistani, kun olin eilen pitkästä aikaa Teemun kanssa tunnilla. Kuitenkin tuntuu ettei se, tai mikään, tunnu samalta. Olin ratsastamassa, mutta se ei tuntunut oikeastaan miltään. Oli ihana istua hevosen selkään ja päästä ratsastamaan, mutta tuntuu että se fiilis mikä mulla on ennen ollut tallilla, on hävinnyt. Kaikki tuntuu suorittamiselta jokaisella kerralla ja ajattelen että junnaan vaan paikallani. Haluaisin kehittyä ja päästä eteenpäin, tehdä monipuolisesti kaikkea esteistä kouluun ja maastoiluun, mutta nyt mitään sellaista ei ole. Käyn tallilla hädin tuskin kerran viikkoon ja kun ratsastan, on fiilis ettei ratsastus suju ja alan turhautua.

Huomaan, että motivaationi rakkaaseen harrastukseeni on hävinnyt enkä jaksa ratsastaa ja treenata "loppuun asti", huomaan ajattelevani jokaisella kerralla että "kai tää nyt on ihan ookoo, mä lopetan ja menen talliin".
Tein saman taas eilen Teemun kanssa, kun koko tunti meni ihan penkin alle. Teemu oli jo toistamiseen hyvin hankala, sekä voimani että taitoni olivat koetuksella kun hevonen katseli ajoittain yläkautta silmiin ja fiilis oli sama kun vetäisi seinässä olevasta narusta. Haimme gramaanit helpottamaan työtä, mutta Teemu oli selvästi ottanut asenteen että vahvana pysyn ja painan kättä vasten gramaaneista huolimatta. Ajoittain etuosa keveni ja ratsastus tuntui ratsastamiselta, mutta pääasiassa tunti oli taas plus miinus nolla ja tulin pettyneenä talliin.









Juttelimme eilen kaverini kanssa yleisesti hevosista ja omien hevostemme kuulumisista. Päädyimme keskustelemaan siitä, kuinka hevoselämän ei kuuluisi olla suorittamista ja pintaliitoa vaihtaen hevosesta toiseen tai käyttäen hevosia vain urheiluvälineenä.  Emme viitanneet keneenkään henkilöön tai yleistäneet hevosmaailmaa, mutta molempia yhdisti ajatus että hevonen on ystävä, jonka kanssa haluaa kehittää vahvan tunnesiteen ja johon kukaan ei pääse väliin. Luottamus, rakkaus, yhdessä toimiminen ja hevosen nöyryys taistella miellyttääkseen omaa ratsastajaa on se, mikä tässä lajissa on tärkeää.

 Kyynelten saattelemana mieleen tuli rakkaat edesmenneet hevosystävämme, joiden kanssa tuo tärkeä fiilis on koettu. Omalla kohdallani entinen, nelivuotinen taival Viksun kanssa on luonut tämän vahvan tunnesiteen jonka haluaisin kokea uudelleen. On ikävä sitä aikaa, kun ratsastin monta kertaa viikossa ja tallille meneminen ei tuntunut vaan suorittamiselta vaan rakkaudelta. Menin ja tein tunteella ja nautin siitä mitä tein. Pidimme hauskaa, teimme monipuolisesti kaikkea välillä vakavammin, välillä rennommin. Molemmat nauttivat ja tässä on se arvo, miksi haluan olla hevosten kanssa ja ratsastaa.





















En ole Viksun kuoleman jälkeen kokenut samaa tunnetta tallille mennessäni, sillä tunnesidettä kenenkään hevosen välillä ei ole syntynyt. Juurikin nyt kaikki tuntuu siltä suorittamiselta ja vain "ratsastamiselta" ja se on tylsää. On vaikeaa vain ratsastaa kerran viikkoon jos sitäkään ja tehdä sitä samaa; ratsastaa puolitoista tuntia saadakseen hevosen liikkumaan oikeinpäin ja lopettaa siihen, kun on kokenut monta vuotta ihanaa hevosaikaa ja tietää millaista se voisi olla.

Oma hevonen toisi tätä kaikkea ja voisin taas lähteä tallille ihan eri fiiliksellä. Mutta rahalla saa ja hevosella pääsee, kun ei ole varaa niin on tyydyttävä ja olla kiitollinen siitä mitä on tällä hetkellä. On ihanaa, että mulle jäi Teemu Viksun nukuttua pois, mutta silti kaipaan tähän harrastukseen jotain.. muutosta? En tiedä. Ajattelin aiemmin, etten tällä hetkellä halua muita vuokrahevosia, mutta nyt alkaa tuntumaan että haluan saada lisää kokemuksia ja päästä eteenpäin.

Monet sanovat, että joskus tauko harrastuksesta tekee hyvää ja ehkä se tauko tulee mulle juuri oikeaan saumaan. Kerron ensiviikolla, mistä tämä tauko tulee johtumaan ja miten se vaikuttaa bloggaamiseen, mutta magee kokemus itselleni on tulossa :)

Huh, tuli purettua mietteitä pitkästä aikaa näin julkisesti, mutta nyt tuli vaan sellainen fiilis että haluan jakaa tuntemukseni hevosmaailmastani teille. Toivottavasti tällaisia syvällisempiä ajatuksia on mukava lukea, sillä blogissani tämä on harvinaista herkkua.. :) En yleensä tykkää jakaa syvällisempiä ajatuksiani julkisesti, mutta huomaan että välillä se tekee ihan hyvää.


tiistai 11. marraskuuta 2014

poistettuja kohtauksia

Huh, kyllä tuli naurettua vatsa kipeäksi näitä pätkiä etsiessä, sitä ei aina muistakaan mitä kaikkea tulee sekoiltua ja säädettyä videopostauksia tehdessään.. Enkä meinaa nyt ainoastaan itseäni vaan meinaten myös näitä rakkaita Nybackan tyttöjä Adaa, Santraa, Juttaa, Viljaa ja Viiviä ;)

Ajattelin illan ratoksi koota "parhaimpia" pätkiä kulissityyppiseksi videoksi, mutta en nimeä tätä varsinaisesti Kulisseissa 9:ksi, sillä tämä ei sisällä niin monipuolisesti erilaisia videoita vaan painottuu näihin epäonnistuneisiin otoksiin. Voi tuota hiusten asettelun ja naurun määrää.. Toivottavasti nautitte ja muistattehan pitää huumorintajun mukananne :)


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

23 tilannekuvaa

Viimekertainen tilannekuvapostaus sai sen verran mukavan vastaanoton, että päätin taas kaivella tiedostoja kovalevyn ja tietokoneen uumenista ja koostaa uuden postauksen näistä ei-niin-onnistuneista -kuvista (; Ei ehkä niin hyviä kuin viimeksi, mutta menkööt!

P.S Pian luvassa taas meitä Nybackan tyttöjä nöyryyttävää videomateriaalia..

"Jahas ja eiköhän nää kuvaukset ollu nyt tässä.."
Tässä ilmeisesti tapahtui jotain todella hauskaa..
.. kuten myös tässä...

.. ja vieläkin naurattaa! Teemu toteaa "Ooksä nyt varmasti ihan okei, ettei sua hullujen huoneelle tartteis viiä?"

Johan nyt on hymy herkässä!

No, vieläkin tuntuu joku naurattavan! Teemu selvästi kelailee heittääkkö tyttöä pellolle vai ei..

Noni, hyytyhän se hymy! Teemu keksi ratkaisun katsomalla just sinne minne ei pitäisi, eli poispäin kamerasta..

"No mitä sä nyt näät siellä?!"


Enpä ole pitkään aikaan tyhmempää ilmettä nähnyt kasvoillani.. järkyttävää :'D

Tämä on vaan niin järkyttävä ja kuitenkin hauska kuva miten laukkaavasta hevosesta saakaan noin tyhmän näköisen! Lorella selvästi "mä pääsen noista ohi, mä pääsen!!" - fiilis päällä ;)







Teemun ratkaisu kun ei saakaan laukata

Puten bravuuri: katapultti

"Kyllä mäkin osaan loikkia tehdä!" tuumii Teemu.

Ops, no nyt tapahtui puskissa jotain jännää!

Näin ylität esteen level: miljoona

"Teemu voisitsä yrittää näyttää edes jotenkin normaalilta" (huomatkaa takajalka!)

"Hei viittiksä viel tarkistaa onks nää mun hampaat varmasti siistit?"

Jaa nyt on kyllä molemmilla ruuvi jos toinenkin löystynyt päästä..

"Hei voisitsä nyt niinku oikeesti yrittää näyttää hevoselta". "No mutku toi heinänkorsi kattoo mua houkuttelevasti!"
"Mut mites, oisko tää hyvä ilme siihen joulukorttiin?"

"Noni, nyt mä oon valmis harjattavaks!"

Ja tässä tyylinäyte miten hevosella voi myös ratsastaa
Ups, mitä tuli tehtyä..

torstai 6. marraskuuta 2014

lumiratsastus

Täytyy vaan joka vuosi todeta, että kyllä se lumi tekee niin paljon! Valoisuus lisääntyy, piparintuoksu ja joululaulut alkavat leijailla mielessä ja jotenkin tulee niin kotoisa olo.. Tallireissun jälkeen on ihanaa tulla lämpimään kotiin, käydä suihkussa ja laittaa pehmeät vaatteet päälle. Ainakin minua hiljalleen leijuvat lumihiutaleet rauhoittavat, ikäänkuin jonkinlainen "joulurauha" valtaa mielen vaikka itse aattoa saakin odotella vielä puolitoista kuukautta..

Tänään samainen fiilis valtasi, kun aamulla alkoi sankka lumisade joka jatkui iltaan asti ja sai aikaan kevyen, melkein sentin mittaisen lumipeitteen. Olin sopinut ratsastavani Puten ja sain pitkästä aikaa ratsastuskuvia sen kanssa (kiitos Ada <3). Valitettavasti kuvausolosuhteet eivät olleet parhaimmat mahdolliset kovan lumisateen vuoksi ja ponillakin oli sellainen fiilis päällä, ettei ratsastaminen lumisella säällä ole hyvä juttu (; Kovasti sai poikaa patistaa eteenpäin ja pitää yllä rytmiä.


Olen nyt muutamana viikkona käynyt Puttea liikuttelemassa etäpäivinäni ja se on ollut vaihtelevasti hyvä. Ainahan se on periaatteessa hyvä ratsastaa, mutta moottori ei jaksa pyöriä aina yhtä hyvin. Ennen Thaimaan reissua kävin sillä ratsastamassa ja silloin liikkui todella kivasti. Silloin se oma moottori toimi hienosti ja ruuna toimi kuin ajatus. Viime viikolla se oli hieman tahmeampi takaa ja painavampi edestä, mutta kuitenkin ratsastettavissa. 


Tänään oli aika kova jumitus päällä ja tuntui, että se uppoaa kentän pohjaan. Sain jatkuvasti tehdä töitä että askellajit säilyivät reippaina. Lumisade piiskasi molempien naamaa ja oli vähän epämiellyttävää ratsastaa. Ikävä maneesia oli kova! 
Oikeaan kierrokseen laukkaaminen oli aika heikkoa eikä Putte jaksanut yhtään työntää, mutta vasen kierros oli paljon miellyttävämpi ja energisempi. Myöskin ravi sujui vasempaan hieman paremmin, mutta loppua kohden parani kumpaankin kierrokseen ja pystyin istua paremmin satulaan.

Ratsastelin semmoiset 30-40 minuuttia, sen verran että olin tyytyväinen Puten liikkumiseen ja sen jälkeen mentiin äkkiä tallin suojaan läpimärkinä!


Äidit ja tyttäretkin innostuivat lumisateesta ;)


Ajoittain ravissa ei ollut minkäänlaista potkua






































Tähän loppuun kooste muutamalta ratsastuskerralta. 


Voisin mahdollisesti lähiaikoina tehdä kuulumispostauksen, jossa kerron vähän fiiliksiä ja juttuja tulevasta ja tämänhetkisestä yleisesti elämään liittyen. Jaksatteko katsoa höpöttelyvideota vai kirjoitanko mieluummin tekstinä? Kiitos kaikille jotka vastailevat :)