epäonnistunut videopostaus

Voi itku, voisin manata editointiohjelmani syvimpään maan rakoon, sillä se heittää ääniraidat ihan ihmeellisesti videopostauksia tehdessäni! Tarkoituksenani oli siis eilen kuvata videopostaus päivästä ja Viksun ratsastuksesta, mutta kävi myös sellainen juttu kesken kuvauksen että järjestelmäkamerani meni jollain tapaa rikki, ettei se enää kuvannutkaan kuin mustia kuvia ja videota. Tästä syystä jouduin vaihtamaan iPhoneen, joten ratsastusmateriaalia en saanut kun jonkin verran muutamista hypyistä. Lisäksi videopostaus jää kesken, kuvasin kyllä vielä ratsastuksen jälkeenkin videota, mutta ääni poukkoilee klipissä niin paljon, ettei siitä olisi saanut selvää :(
Aluksi ajattelin, että ihan sama, en nyt teekään videopostausta kun meni näinkin pieleen että kamera rikkoutui ja ääniraidat sekoilee, mutta ehkä te lukijat kestätte videon katsoa, sillä puhun siinä suht asiaakin.

Vein kamerani tänään korjaamolle, joten katsotaan jos sen jälkeen, kun kamera on kunnossa, niin teen uuden ja paremman videopostauksen.


Tunnin jälkeen puhuin siis kameralle fiiliksiä, kuinka sujui ja millainen Viksu oli. Kirjoitan puheeni nyt sitten tekstinä, jotta saatte tietää mietteitäni.
Viksu on ollut koko talven hirvittävän kiva, sen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia minkään suhteen, tasaisesti ollaan menty koko talvi. Alkuun olen aina taivutellut molempiin suuntiin ja ratsastanut läpi molemmille kuolaimille ja pohkeelle. Nykyään Viksu tulee yhtä helposti läpi myös vasempaan suuntaan, joka on sille aina ollut se vaikeampi ja olen saanut käyttää enemmän aikaa hyvään lopputulokseen kyseisessä kierroksessa. Nykyään molemmat kierrokset sujuvat hyvin ja Viksu työstää itseään hienosti. Kovin energinen se on ollut ja varsinkin loppuraveissa Viksulla on tapana liihottaa eteenpäin ja karata avuilta, joten olen saanut ihan kunnolla pitää tuntuman hevoseen että ravi pysyy tarmokkaana mutta hyvässä kontrollissa.
Eilen pitkästä aikaa tosiaan vähän hyppelin pääasiassa mielenvirkistykseksi, sen kummemmin keskittymättä tekniseen puoleen. Viksusta huomasi, kuinka se piristyi hirveästi hyppäämisestä. Tällä kertaa se pysyi erittäin hyvin kontrollissa, usein kun se tuppaa tulla vahvaksi edestä ja ignoorata pidätteeni. Eilen sain jopa ratsastaa hieman eteen että laukka pyöri ja hypyt olivat pyöreitä. Kentän pohja ei kuitenkaan hirveää kaahottamista sallinut, joten niin hyviä hyppyjä ei tullut. Pääasia, että molemmilla oli kivaa :)

Viime viikon lauantaina olin ajatellut tekeväni päiväni kuvina -postauksen, mutten muistanut kuvata koko päivää. Ajattelin kuitenkin laittaa nyt tähän ne kuvat, mitä kerkesin päivän aikana ottaa, niin tämä postaus ei ihan lyhyeksi jää, vaikka tuo video tuossa onkin.

Aamu alkoi herätyskellon soidessa puoli kahdeksan aikaan. Tarkoituksena mennä tekemään aamutallia tyttöjen kanssa.

Aamupalan söin kahdeksan aikoihin, fitnessmuroja ja vadelmia.

Väsyneenä tallikamat päällä ja valmiina tallille!

Kotoa lähdin hieman myöhässä, puoli yhdeksän aikoihin. Pakkasmittari näytti -13,5, mutta tuntui vielä paljon kylmemmältä!

Hevosille oli jo aamuruoat annettu kun saavuin tallille, joten hevosten loimitus ja tarhaus, jonka jälkeen siivottiin karsinat.

Puoli yhdentoista aikaan olimme saaneet tallityöt tehtyä, joten oli aika antaa hevosille vähän heinää tarhoihin.

Kun tallihommat oltiin saatu valmiiksi, mentiin ottamaan tyttöjen kanssa kuvia ihanassa säässä. Itse tosin toimin valokuvaajana mutta täytyihän sitä itse vähän päästä pelleilemään myös kameran eteen..

Jostain syystä näytän tässä ihan sokealta, hiukset taas vaihteeksi silmien edessä.. Onneksi Santra on sentään edustava <3

Kuvailujen jälkeen oli ratsastuksen vuoro. Tosin ennenkun itse nousin hevosen selkään, kuvailin muita ratsukoita maneesissa.

Kello löi 13, kun itse lähdin ratsastamaan. Tästä ratsastuksesta teinkin postauksen viime viikolla :)

Loppupäivä jatkuikin hengailulla ja herkkujen syömisellä ja leffoja katsellessa.

Tässä olikin sitten tämän kuun viimeinen postaus, sillä lähden jälleen Leville lauantaina viikoksi vanhempien kanssa. Hevostelua on tiedossa 31.3 ja 1.4 kun ratsastan jälleen Teemun ja tiistaina ja keskiviikkona normaalisti myös Viksun. Katsotaan, jos silloin tulee jonkinlaista postausta, jos ei, niin Tampereen Hevosmessuilta voisin jonkun videopostauksen kehitellä. Sinne siis ollaan tulossa Team Nybacka-tyttöjen edustuksella, itse ensimmäistä kertaa koskaan. Innolla odotan! :)

hevostäyteinen viikko ohi!

Viikko vierähti nopeasti ja Teemun hoitoviikko on ohi. Paljon kaikenlaista on mukaan mahtunut ja oli kivaa viettää aikaa tallilla jokaisena päivänä huolehtien ikään kuin omasta hevosesta. Paljon opin uutta Teemusta, välillä koeteltiin hermojani ja välillä olin erittäin tyytyväinen kokiessani onnistumisen tunteita. Olen edelleen todella iloinen siitä, miten suuren harppauksen olen ruunan kanssa tehnyt, mutta tiedän ja tunnen että sillä on vielä paaaljon annettavaa ja sellaista osaamista, mitä en vielä tiedä enkä osaa siltä pyytää.

Torstaina pidin Teemulla vapaapäivän, kävin laittamassa sen ruoat ja otettiin kauniissa auringonpaisteessa muutamia yhteiskuvia. Teemu osaa aina poseerata niin nätisti, maailmassa kun on sen mielestä niin paljon ihmeteltävää niin korvat hörössä on kokoajan oltava!

Perjantaina halusin käydä maastossa, sillä en vaan millään tohtinut kuluttaa uraa maneesissa kun ulkona paistoi aurinko täydeltä taivaalta ja lämmin oli! Todella ihanaa, kun tuntee auringon jo lämmittävän ja lumi alkaa pikkuhiljaa sulamaan. Kevät on lähellä!
Teemusta on tullut nyt päivien edetessä ihan hurjan pirteä, lisäksi se pelkkää aivan ja kaikkea. Luulisi, että vähän hävettää kun tuollainen iso köriläs säikkyy pieniäkin asioita ja ääniä ;) Maastossakin sai siis olla kokoajan hyvin varuillaan, sillä välillä tuntui että kohta se hyppää nahoistaan tai löydämme itsemme ojasta. En tiedä, onko Teemulla vain kevättä rinnassa, liikaa energiaa, pöllöilee muuten vain vai pelkää ihan oikeasti. Joka tapauksessa, välillä meinaa hermot mennä mutta täytyy yrittää pysyä itse rauhallisena niin Teemukin on rauhallisempi.

Lauantaina meillä oli tallityttöjen kesken kunnon koulutuuppauspäivä, laitoimme kaikille hevosille värikkäät pintelit ja huovat ja pyysimme yhtä kavereistamme kuvaamaan. Teemulle laitoin pitkästä aikaa satulan, tosin estesatulan, sillä sen vanha koulusatula on huono ja uusi ei ole vielä saapunut. En osannut kuitenkaan yhtään istua kyseisessä satulassa, se oli kova ja estesatula + koulujalustimet = ei hyvä yhdistelmä. Lisäksi Teemu onnistui rikkomaan alkuviikosta omat suitsensa, joten jouduin menemään kimblewickeillä.
Teemu oli hyväntuntuinen koko tunnin ajan, hieman laiskahko aluksi. En kuitenkaan heti pyytänytkään siltä reipasta ravia, sillä en yhtään osannut istua satulassa ja alapohje heilui kuin hurrikaani. Halusin siis aluksi keskittyä saamaan oman istuntani edes vähän paremmaksi ennen kuin rupesin työstämään itse hevosta. Otin jalustimet pois jalasta jotta pystyisin istumaan syvemmälle satulaan. Kun istuntaani olin tyytyväinen, keskityin enemmän hevoseen.
En tehnyt sen kummempia tunnin aikana, keskityin vain saamaan Teemun rennoksi ja pyöreäksi, tasapainoiseksi ja kuuliaiseksi. Vaikeaa se osaa Teemun kanssa olla, mutta hienosti se liikkui kun keskittyi itse täysillä ratsastukseen. Laukka oli varsinkin todella hyvää molempiin suuntiin, Teemua on paljon helpompi ratsastaa laukassa kun ravissa. Laukka on sillä paljon tasaisempaa ja selässä helpompi istua, ravi pompottaa etenkin silloin, kun Teemu ei käytä selkäänsä oikein.
Katsottiin jossain vaiheessa tuntia kelloa ja huomattiin, että olimme ratsastaneet puolitoista tuntia, huh! Siispä ravailin loppuravit pitkässä muodossa ja suuressa, aktiivisessa ravissa, sen jälkeen pitkät loppukäynnit ulkona. (ja kyllä, tiedostan että joissain kuvissa käteni ja katseeni harhailevat, siitä ei tarvitse mainita :))

Tänään sunnuntaina ratsastin Teemun tehokkaasti mutten kovin kauaa. Tein ravissa paljon väistöjä ja avoja sekä laukassa temponvaihteluja. Pyysin reipasta ja eteenpäinpyrkivää ravia vähän korkeammassa muodossa. Myös muutamat kootut ravit kokeilin, Teemu kuuntelee hienosti istuntaa, mutta vaatii kyllä paljon apua jotta ravi pysyy aktiivisena eikä "lössähdä" pyytäessäni lyhyempää ravia.

Sitten vielä hieman muuta asiaa. Viime Bohemia-postauksen myötä monet lukijat ovat kertoneet ikävöineensä sitä "vanhaa" Viksua elämää-blogia, jossa postaukset olivat monipuolisempia ja kun vielä ratsastin Bohemialla ja sain tehdä sen kanssa kaikenlaista. On harmi kuulla että Teemun tullessa ja Bohemian mennessä on joiltakin lukuinnostus kadonnut, mutta asialle ei valitettavasti voi mitään. Teemun kanssa pystyn tekemään samoja asioita kuin Bohemiankin kanssa, lukuunottamatta hyppäämistä, joten en ole juurikaan itse ainakaan huomannut blogini radikaalisti muuttuneen huonompaan suuntaan. Luulen, että joidenkin innostus on lopahtanut ihan senkin takia, että nyt ei allani enää ravaakaan pieni muskeliponi, vaan suurikokoinen kouluruuna. Monien mielestä ponit ovat vaan niin hauskoja että automaattisesti niiden elämää seuraa mieluummin.

Toinen asia, josta mainittiin, on tyttöjen kanssa tehdyt kulissivideot, joita kovasti kaipaillaan. Siihen täytyy todeta, että kulissivideoita todennäköisesti ei enää ole tulossa, ainakaan kovinkaan monta tai niin monipuolisia. Moni haluaa pysytellä poissa nettimaailmasta eikä tahdo itseään esille videoilla. En myöskään itse tahdo liikaa tuoda itseäni/muuta elämääni esille, sillä blogimaailma on mitä on. Videopostauksia kyllä tulee ja erikoispostauksiakin pyrin tekemään kun hyviä ideoita tulee, joten ei tämä kovin paljon huonompi ole vaikkei Bohemia enää usein blogissa pyörikään :) Kiva kuitenkin, että te lukijat rehellisesti kerrotte kun blogi on huonompi/parempi tai mitä vain, sillä tavoin te juuri pystytte parhaiten vaikuttamaan.

bohemian ja teemun selässä

Kylläpäs on blogin kirjoittajalla nyt into päällä, postauksia satelee useammin kuin normaalisti ja jokaisella kerralla ihan järkevää kerrottavaakin! Tämä kuitenkin luultavasti johtuu juurikin siitä, että vietän tämän viikon jokaisen päivän tallilla ratsastaen ainakin Teemun. Nyt olen kuitenkin myös ratsastanut Teemun lisäksi kaksi muutakin ratsua, tiistaina hetken aikaa ratsastin läpi kaverini Viivin hevosen Massen, josta yhdessä postauksessa olenkin aiemmin kertonut. Eilen myöskin pääsin taas tutun ja rakkaan Bohemian selkään, jonka kanssa hyppäsin muutamaa estettäkin.

Ensin kuitenkin kerron lyhyesti, mitä Teemun kanssa olen näinä muutamana päivänä tehnyt. Tiistaina ratsastin Teemun ihan sileällä tehden alkuun muutamia väistöjä ja takareita, jotta saataisiin takapää aktiiviseksi ja hevonen hyvin kuulolle. Tämän jälkeen laukassa työskentelyä aluksi pääty-ympyröillä. Teemu oli kyllä reipas, mutta laukka ei pyörinyt haluamallani tavalla, jolloin rupesin tekemään paljon temponvaihteluja maneesia ympäri. Pitkillä sivuilla aina suurta laukkaa ja lyhyet sivut kokosin laukkaa ryhdikkäämmäksi. Tällä tavoin Teemu notkistui ja herkistyi ja laukkakin pyöri paremmin. 

Olen nyt keskittynyt omien jalkojeni rentouteen ja pyrkinyt käyttämään pohjetta kerran kunnolla sen verran, että hevonen reagoi apuun, jonka jälkeen jättänyt pohkeen hiljaa paikalleen. Teemu ei onneksi ole sellainen kokoajan eteenpäinkäskettävä malli, vaikkakin vaatii muistuttelua vähän väliä. Lisäksi ylävartaloani olen saanut muutettua sen verran, että pidän itseni paremmin ryhdissä vatsalihaksillani enkä nojaa niin paljon taakse kuin ennen. Vatsalihakset kyllä kiittävät ja tuntuu, että olisi salilla käynyt ;)

Kun laukat oli laukattu ja olin tyytyväinen, työskentelin vielä ravissa ja pyrin saamaan isoa, matkaavoittavaa liikettä, jotta hevosen jokainen lihas tekee töitä. Teemu oli hirmu mukava ja liikkui kauniisti.

Massella ratsastin siis vielä Teemun jälkeen, vaikkei alun perin ollut tarkoituksena. Massen omistajan kanssa keskustelimme, kuinka samantyylisiä nämä kaksi isoa kaveria ovatkaan. Nyt kun olen Teemun kanssa tehnyt usein ja paljon töitä ja oppinut ohjaamaan suurta hevosta hyvin, osaan paljon paremmin ratsastaa kaikenlaisilla ja -tyylisillä hevosilla. Teemu kun ei ole mistään helpoimmasta päästä, niin se juuri opettaa parhaiten. Massekin liikkui allani edelliskertaa paljon paremmin ja itselle jäi hyvä mieli :)

Tässä koostevideota viime kerroista Teemun kanssa:

Eilen tosiaan sitten nousin pienemmän ratsun selkään ja voi sitä huojentavaa oloa kun on jo itse niin tottunut suuriliikkeiseen hevoseen, jonka kanssa täytyy käyttää suurempia apuja. Bohemia tuntui jotenkin älyttömän helpolta ja kevyeltä ja toimi todella hienosti alusta lähtien. Ennen hyppyjä verkkasin ponin molemmissa suunnissa ja herkistelin pohkeelle ja ohjalle. 

Aloitettiin hyppäämällä pari kertaa molemmat esteet matalina ja rauhallisessa, mutta aktiivisessa temmossa. Bohemia on selvästi lopettanut esteille ryntäämisen ja kuuntelee pidätteitä oikein hyvin. Tulee niin hyvä mieli kun huomaa, että poni nykyään nauttii esteistä ja hyppää mielellään, silloin joskus kun se oli tammalle niin hirvittävän suuri kynnys ylittää edes pieni kavaletti.

Hypättyäni molemmissa suunnissa pari kertaa, nostettiin esteet 80cm seutuville ja ylitettiin ne muutaman kerran. Bohemia hyppäsi oikein hienosti, itsellä oli alkuun vain hieman ongelmia askeleiden sovittamisessa.

Puolet tunnista ratsastin Bohemiaa vielä sileällä sekä ravissa että laukassa tehden kokoamisia ja muutamia avoja. Poni oli kuuliainen, aktiivinen ja kantoi itseään todella hyvin :)

Bohemian jälkeen ratsastin Teemulla ilman satulaa ja ilman gramaaneja. Aluksi sai taas tehdä hirveän paljon töitä jotta Teemun sai hyväksi avuille ja rentouttamaan itsensä. Kokoajan kuitenkin saan sen toimimaan apuohjitta paremmin ja nopeammin. Tärkeintä on vain olla itse päättäväinen ja nopea antamaan apuja, niin Teemunkin saa paremmin töihin.

Vastailkaahan blogin vasemmassa laidassa olevaan gallupiin, haluan tällä kertaa tietää mikä blogissani oikeastaan on parasta :) Kiitos!!

uusia piirteitä esiin!

Viikonloppu on takana ja uusi viikkokin jo alkanut uusine kujeineen. Kuten viime viikolla kerroin, olen nyt tämän viikon vastuussa Teemusta ja hoidan ja liikutan sen päivittäin, kuitenkin pitäen muutaman vapaapäivän hevosella. Teemu on näyttänyt tässä muutaman päivän sisällä taas uusia puolia itsestään, opin mm. sen, että niinkin tyynen rauhallisena ja säikkymättömänä hevosena pitämäni Teemu osaa muuntautua varsan tasolle ja steppailla malttamattomana paikoillaan ja pelätä aivan kaikkea. Siis ihan kaikkea. Ja olla erittäin hölmö.

Lauantaina sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli ihanan kepeä pakkaspäivä. Halusin ottaa valokuvia Teemusta kentällä, johon päästin sen vapaaksi pyörimään. Muutaman pääkuvan siitä kerkesinkin saamaan kunnes maiskautin merkiksi, että voisi kuljeksia kentällä vapaana. Vaan herra päättikin pistää show'n pystyyn ja esitellä upeita liikkeitään häntä koholla pöristen uljaan näköisenä. Hetken aikaa annoin Teemun leikkiä ja sainkin siitä muutamia komeita otoksia. Katsokaa nyt, kuinka hieno se osaa innokkaan näköisenä olla!

Ja niin, ei tässä kaikki ollut. Oli tarkoituksena lähteä kuvausten jälkeen vielä käyntimaastoon nauttimaan kauniista säästä, ja rauhallinen lenkki muutoin olikin kunnes pääsimme tielle, jossa oli runsaasti erimallisia postilaatikoita. Yksi niistä olikin sitten Teemun mielestä enemmänkin hevosia syövä hirviö, jonka vierestä ei missään tapauksessa voinut mennä. Kuten normaali hevonen toimisi, se menisin pienellä syöksähdyksellä pelottavan asian ohi tai lähtisi peruuttamaan, mutta Teemu päättikin asian hyppäämällä pellolle metriseen umpihankeen ja laukkaamalla pienen lenkin sitä kautta. Vaikka itselläni pituutta onkin ihan mukavasti, ei voimaa löydy senkään vertaa että yli 175cm hevosen saisin kuriin, roikuin vain kyydissä ja ohjasin pikimmiten Teemun takaisin tielle. Taisi se itsekin tajuta että hups, tämä olikin syvä hanki ja laukkasi pellolta pois. Onneksi mitään ei sattunut ja loppujen lopuksi vain nauroin hevosen tyhmyydelle ja ratkaisulle.

Sunnuntaina pidin Teemulla vapaapäivän Horse Fair-messujen vuoksi, jotka olivat taas kivasti järjestetyt ja oli paljon katseltavaa. Valitettavasti mitään postausta en päivästä tänä vuonna tee, en ottanut edes kameraa mukaan (tämä erittäin harvinaista kohdallani!).
Maanantaina liikutin Teemun sitten kunnolla. Ratsastin taas aluksi ilman gramaaneja, mutta Teemu oli hyvin vaikea enkä saanut sitä mitenkään taipumaan. Oli kyljistä ja suusta kova kuin kivi ja omat voimani loppuivat kesken. Siispä tässä tapauksessa oli järkevintä laittaa gramaanit helpottamaan vähän omaa työtäni ja saamaan hevosen työskentelemään oikein. Ja katsos vaan, heti kun gramaanit olivat paikallaan, Teemu naksahti samantien pyöreäksi, rennoksi, aktiiviseksi ja oli parhaimman tuntuinen mitä on koskaan ollut! Työstin hieman avoja, takaosakäännöksiä ja tein temmonvaihteluja ravissa ja laukassa. Teemu teki kaiken nöyrästi ja sitä oli oikein kiva ratsastaa. Muutaman kerran kavaletinkin ylitin laukassa jotta takaosa työskentelisi vielä paremmin. 

Lopuksi ravissa Aada hieman koutsasi lisätyssä ravissa, jotta Teemu saataisiin enemmän ylös ja voimaa takapäähän. Kokeilin ensin lisäystä ilman apua, mutten saanut niin hyvää liikettä ruunasta irti. Syynä oli juuri se, etten pitänyt tarpeeksi hyvää tuntumaa hevosen suuhun eikä perus ravi ollut tarpeeksi kantavaa ja aktiivista. Eihän silloin hevonenkaan saa työnnettyä niin hyvää lisättyä ravia jos perusravikaan ei ole tarpeeksi aktiivinen. Otinkin sitten ohjia lyhyemmäksi ja pidätin hieman vastaan ja pyysin terävää ravia eteen. Johan liike muuttui aivan toisenlaiseksi ja iso hevonen alkoi tosissaan työstää itseään. Haloo Emmi, näinkin yksinkertainen asia kun hevonen kunnolla liikkumaan! Olen pyytänyt osaavaan, suureen ja voimaa vaativaan hevoseen nähden aivan liian vähän liikettä. Teemusta irtosi tämän jälkeen upeaa ravia ja olin todella tyytyväinen. Videomateriaalia en nyt kerkeä laittamaan, mutta voisin tehdä koosteen viimeisimmistä kerroista heti kun ennätän!

Nyt täytyy jatkossa tosiaan uskaltaa pyytää Teemulta hyvin aktiivista liikettä eikä jäädä matkustamaan sinne selkään, ei isosta hevosesta muuten saa irti läheskään niin paljoa, mihin sen kapasiteetti riittää. Treenit siis jatkuvat tällä viikolla ja kokoajan kehitymme yhdessä :)

Jo nyt kun katsoo alkuaikojen kuvia ja vertaa niitä nykyisiin kuviin, huomaa miten erilailla Teemu nykyään liikkuu. Se ei enää kulje jännittyneenä eteenpäin vaan on tarmokas ja käyttää itseään oikein. Esimerkiksi jos katsoo näitä kahta alla olevaa kuvaa, huomaa molempien kehityksen.

Tämä on otettu toisella ratsastuskerralla. Teemu on jännittynyt eikä kulje rentona ja koko kroppaa käyttäen.

Tässä Teemu ravaa voimakkaasti ja tahdikkaasti ryhdikkäänä mutta kuitenkin rentona. Kyydissä oli helppo istua.

kuvia arkistoista + höpinöitä

Välillä sitä selailee tietokoneen uumenista löytyviä kuvia ja tässä yksi päivä selailin hevoskuviani (mitäs muutakaan ;) tylsyyksissäni. Sieltä löytyi paljon sellaisia kuvia, joita olen ottanut ihan blogia varten, mutten ole kuitenkaan koskaan julkaissut koska eivät ole olleetkaan niin kivoja. Päätin sitten, että kokoan nyt näitä "ylijääneitä", ei välttämättä edes niin hyviä, kuvia yhteen postaukseen, jotta nekin pääsevät esille.

Voi että kun tulee ikävä kesää ja niitä kuumia päiviä, kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, hevosten karva kiiltelee auringossa, kärpäset pörräävät ympärillä ja on monipuolisesti mahdollisuuksia tehdä kaviollisten ystäviemme kanssa kaikkea! Kesällä on jotenkin niin huoletonta, stressitaso on nollilla ja elämästä nauttii ihan eri tavalla kuin talvella. Noh, ei se kesä kovin kaukana ole, tälläkin hetkellä ikkunasta ulos katsoessa näyttää jotenkin niin keväiseltä, aurinko paistaa, kuulee lintujen laulun ja tiet ovat täysin sulat.

Tiistaina Viksun kanssa työskentelimme jälleen kouluratsastuksen parissa. Tunnin verran työstin ruunan askellajeissa läpi. Aika yksitoikkoista näin talvisin on tämä ratsastus Viksun osalta, kun kentän keskiosa on täynnä lunta ja vain ura on ratsastuskelpoinen. Ei vanhan, 'matala-askeleisen' hevosen kanssa viitsi ratsastaa hirveän epätasaisella pohjalla, koska silloin Viksu joutuu kuluttumaan energiaansa enemmän eteenpäin porskuttamiseen kuin siihen, että se voisi käyttää itseään sillä oikealla tavalla.

Olen saanut Viksusta taas uutta esille, sieltä eteen-alas pyöreydestä olen saanut nostettua sitä ylöspäin korkeampaan muotoon ja liikettä enemmän eteen. Lisäksi vasemmassa kierroksessa, joka siis on Viksulle aina ollut vaikeampi liikkua pyöreänä, tuntuu että se kulkisi jopa kauniimmin kuin oikeaan kierrokseen. Muutenkin sen vinoutta olen päässyt korjaamaan ja Viksu kulkee todella hyvin suorana. Vitsi kun odotan kevättä kun kenttä saadaan täysin ratsastuskelpoiseksi!

Keskiviikkona ratsastin Viksun lisäksi Puten, jonka kanssa kävin pienellä maastolenkillä. Joudumme kulkemaan aina vajaan kilometrin matkan Vanhaa Hämeentien reunaa pitkin ja voi hyvä jumala että pistää  ärsyttämään varomattomat kuskit. Eilen tuli taas törmättyä useaan otteeseen niihin autoihin, jotka vetävät ihan pokkana ratsukon ohi hidastamatta tuntivauhtiaan edes kilometrillä. Yksikin autoilija oikein painoa kaasupoljinta kohdallamme ivallinen ilme kasvoillaan, onneksi poni ei hätkähtänyt sen kummemmin vaikka jännittyneenä se olikin. Koko matkamme aikana vain yksi reilusta kahdestakymmenestä autoilijasta hidasti vauhtiaan erittäin runsaasti ohi mentäessä. Yksi, vain yksi? On se kumma, ettei täysjärkisiä ja ystävällisiä autoilijoita täältä maasta löydy edes puoliakaan. Itselläni tulee automaattisesti, oli se orava, supikoira, hevonen tai hirvi, hidastettua vauhtia 20-30 kilometrin tuntivauhtiin sellaisen kohdatessani.

Huomisesta lähtien tulenkin hoitamaan ja ratsastamaan Teemun koko ensiviikonkin sunnuntaihin asti, joten hevosrikas viikko on siis tulossa. Toivotaan, että meille tulee oikein kiva viikko ja pääsemme tekemään monipuolisesti kaikkea. Materiaalia yritän myös saada useampana päivänä :)