tiistai 25. helmikuuta 2014

levistä ja viksusta

Heippa kaikille!
Ruudun takana kirjoittelee ihanan hiihtoloman viettänyt tyttö. Oli niin ihana päästä pois lumettomasta Etelästä ja suunnata tunturille laskettelemaan, jossa lumesta ei kertakaikkiaan ollut puutetta! Harmillisesti alkuviikko oli kuitenkin hyvin sumuinen eikä huipulla eteensä nähnyt kuin muutaman metrin. Voitte kuvitella, että tällaiselle amatöörilaskijalle joka vähän jopa pelkää laskemista, tuollainen oli ihan hirveetä! No, hengissä näköjään selvittiin enkä laskenut vahingossa jyrkänteiltä alas ;)

Tähän postaukseen sisällytän nyt vähän Levi-kuvia sekä vielä Viksusta vähän juttuja. Ensiksi kuitenkin lomakuvat!













Sitten siirrytään Viksuun. Heti maanantaina pääsin kirjaimellisesti karvaisen vanhuksen luokse, ja kuvailin teille GoProlla (joka oli Levilläkin mukana enkä ole sitä päässyt Roosalle palauttamaan ;) tallipäivää.

Nyt kun on tämmöiset lämpimät kevätsäät, niin Viksuhan pudottaa talvikarvaa ihan älyttömästi. Karvoja löytyy kaikkialta ja hevosta saa harjata loputtomiin! Kuntoonlaiton jälkeen kävin kentällä pyörimässä noin 45 minuuttia, ja koska en ole varma miten Viksua on liikutettu viimeiset pari viikkoa, en tehnyt kunnon treeniä vaan jumppailin Viksua rennossa ja syvässä muodossa. Herra olikin todella jäykkä takaosasta eikä mikään askellaji meinannut rullata kunnolla. Laukka oli suoraansanoen surkeaa, eikä se edes laukkaa oikein muistuttanut. Viksulla on jo pitkään ollut energitön nelitahtilaukka varsinkin oikeaan kierrokseen. Luulen sen kuitenkin johtuvan talvesta ja vaatimattomista ratsastuksista, kun ei ole missään kunnolla pystynyt menemään. Toivotaan laukan paranevan kevään edetessä!

Tänään tiistaina kävin Viksun selässä uudelleen, ja oli huomattavasti parempi kuin eilen. Etuosa oli kevyempi ja Viksu tuli helpommin avuille. Takaosa on edelleen hidas ja jäykähkö, mutta vetristyy ratsastaessa. Laitoin kolme korotettua puomia poikkihalkaisijalle ja ne Viksu suoritti mallikkaasti ravissa. Jalat nousivat eikä puomit kolisseet.
Laukka olikin taas toinen juttu, jalat menivät sekaisin enkä saanut haluttua venyvää laukka-askelta puomeille. Viksulta puuttuu nyt se draivi ja vetreisyys ihan täysin! Hyvin se etuosasta yrittää pyöristyä, mutta samalla ei takapää meinaa pysyä mukana.

Tähän loppuun siis tämmöisellä raakaleikkauksella tehty Viksun päivä-kooste. Ensimmäisessä videossa ääneni saattaa kuulua huonosti, mutta yritin säätää ääniä kovemmaksi jotta puheeni kuuluu. Kannattaa laittaa volumea mikäli ette saa selvää :) Toivottavasti pidätte tällaisestä versiosta!

perjantai 14. helmikuuta 2014

hyvää ystävänpäivää!

Näiden viimepäivien- ja aikaisten kuvien sekä ystävänpäiväteemalla tehdyn uuden Viksu-videon (josta ei tullut yhtään niin kiva kun piti) myötä haluan toivottaa kaikille;












P.S Olen Levillä viettämässä hiihtolomaa ajalla 15.2 - 22.2.2014, joten tällä välillä postauksia ei ole tulossa. Kivaa lomaa kaikille jotka sitä viettävät!

tiistai 11. helmikuuta 2014

vaikeuksien kautta voittoon


Olen tällä hetkellä niin onnellinen ja innoissani, etten sitä pysty enkä osaa teille kuvailla! Niin pieni juttu, mutta samalla niin suurta. Puhun vain siitä tunteesta kun vihdoin ja viimein, yli vuoden yrittämisen ja hien ja tuskan jälkeen saan Teemun selässä sen tunteen mitä olen halunnutkin. Että hevonen on täysin läpi (ja joustava) edestä, kuuntelee jokaista apua, takajalat työskentelevät ja pystyn istumaan rennosti ristiselällä työstäen hevosta kuten haluan ilman että tuntuu kuin se vetäisi mua eteenpäin ja kuskaisi miten sattuu.
Tätä Teemu tarjosi minulle viikonlopun tunnilla, ja onnen kyyneleet olivat lähellä. Jotenkin tuntuu, että vasta nyt olen löytänyt ruunasta ne oikeat nappulat joilla saan sen yhteistyönhaluiseksi ja väläyttämään sitä osaavaa puolta, jonka Teemu on haudannut jonnekkin. Sehän on kansallisella tasolla kilpaillut kouluruuna joten osaa vaikka sun mitä, mutta se mitä sen saa niistä näyttämään, onkin vaikea saada esille. Varmasti moni teistäkin on kokenut saman kivan fiiliksen kun saa hevosesta enemmän irti, oli se sitten piaffen alkeet tai vain täydellisen puolipidätteen saaminen. Minä koin sunnuntaina sen, että hevonen vain antautuu täysin avuille, palkitsee hyvän työn ja tekee kuten käsken.

treenikaverit!
Olen hoitanut Teemun liikutuksen perjantaista eteenpäin jatkuen tiistaille asti. On niin kiva saada ratsastaa monta päivää putkeen, niin voi aina seuraavana päivänä jatkaa siitä mihin jäi. Perjantaina kävin irrottelemassa maastossa ja päästelemässä Teemun höyryjä pihalle (niitä sillä riittää, edelleen..). Lauantaina maneesi oli tupaten täynnä: siellä oli kaksi tuntia samanaikaisesti ja vielä näiden lisäksi noin 7 ratsukkoa. Alkuun ajattelin että hitto, nyt en ainakaan saa Teemua liikkumaan yhtään mitenkään koska se on kovin stressiherkkä, mutta johan! Teemu toimi todella kivasti ja tuli heti hyvin läpi molempiin suuntiin. Vaikka maneesissa täytyikin olla silmät myös selässä, niin se ei menoa haitannut. Pääsin ratsastamaan Teemun hyväksi ja täysin läpi rennolle, pyöreälle kaulalle.


Tästä oli hyvä jatkaa sunnuntain tunnilla. Aluksi annoin Teemun jolkotella kirahvina ympäri maneesia ravissa ja laukassa. Tämän jälkeen otin sitä tuntumalle ja työstettiin laukassa voltteja jälleen niin, että ulkolapa ei pääse karkuun. Aluksi Teemu oli kovin hankala; se kovetti suun ja kyljet eikä ollut yhtään takajalkojen alla. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ja irrottelin edestä. Pikkuhiljaa Teemu alkoi toimimaan kuten halusin ja tuli rehellisesti läpi laukaten pyöreästi ja rennosti.
Tästä meno vain parani vastalaukkoja ja laukanvaihtoja myöten (alkuun taas vaihdoissa ennakointia, mutta lopuksi tosi hyvät vaihdot). Siirryttiin keskiympyrälle laukkaamaan vastalaukassa ja taivuttelin Teemua reilusti sisälle. Vastalaukat on Teemulle hankalia siinä mielessä, ettei laukka meinaa pyöriä aktiivisesti. Myös nyt Teemu oli vähän hidas, mutta pidettiin sitä hyvänä asiana (kerrankin se oli rauhallinen!).


Laukan jälkeen alettiin työstämään vähän ravia molemmissa suunnissa hyvin taivutellen. Se oli vaan niiiin hyvä! Sain kaikki puolipidätteet tosi hyvin läpi ja säkää korkeammalle. Aluksi ravailtiin hitaammassa ja pienemmässä ravissa jotta Teemu pysyy rentona ja avuilla, sen jälkeen aloin vaatimaan vähän isompaa liikettä. Oli niin ihana tunne, kun pystyin istumaan syvällä satulassa ja rentoutumaan myös itse! Kyllähän omassa istumisessa on paljon treenattavaa ja edelleen hölskyn käsiä myöten enemmän kuin laki sallii Teemun jättiravin vuoksi, mutta paranee pikkuhiljaa :)

Ravailtuamme molempiin suuntiin ja saadessani hyvän tatsin lopetimme siihen. Minusta se on parempi jättää Teemun tapauksessa hyvään kohtaan, niin molemmille jää hyvä mieli. Sehän on makuasia, joidenkin mielestä juuri silloin tulee tehdä vielä enemmän kun kerrankin hevonen toimii, mutta itse haluan rakentaa yhteistyötämme rauhassa. Vasta sitten, kun tunnen että Teemu liikkuu juuri kuten haluan, voin alkaa vaatimaan enemmän.




























Nyt vaan tuntuu niin hyvältä ja kerrankin voin taputtaa itseänikin olalle, että olen oppinut. Vaikka olen hyvin kriittinen itseni kanssa ja edelleen istun omasta mielestäni rumasti ja teen etenkin käsillä paljon ylimääräistä (kuten videosta huomaa), täytyy osata löytää myös positiivisia asioita itsestään. Tällä hetkellä se on ajatus "hei, mähän osaan! En olekaan niin huono kun luulin." Nämä ovat näitä pieniä, mutta niin suuria juttuja jotka antavat potkua jatkaa eteenpäin :)


torstai 6. helmikuuta 2014

kaurapusut viksulta!

Tsau kaikki karvaiset ja karvattomat, uskolliset fanini!
selfie!
Pikkulinnut lauloivat pari päivää takaperin että olette mua täällä blogissa kaipailleet kirjuriksi. No, enpä kyllä ihmettele lainkaan, kukapa tällaista nallekarhua voisikaan vastustaa! Mutta tosiaan, nyt vasta pääsin murtautumaan Emmin tietsikalle muutamien mutkien kautta ja skriivailemaan teille turinoita ihan näin päähejun näkökulmasta. Katsokaas kun ei tuo Emmi pääse pääni sisälle tutkimaan mitä oikeasti ajattelen kaikista puuhista mitä se mulle keksii.. Vaikka pakko myöntää, kyllä se on kivojakin juttuja mun kanssa tässä talven aikana tehnyt että ihan mielelläni oon suostunut yhteistyöhön hänen kanssaan.

Emmillä kun tuntuu olevan niin kiire jokapaikkaan (mitä en kyllä voi käsittää, mihinkäs tässä valmiissa maailmassa kiire on!) ettei ole meitistä sen tarkemmin kuulumisia kertonut, niin täytyyhän tässä hommat sen puolesta tehdä. Onneksi tällä kertaa ei tarvii huhkia fyysisesti, vaan voin rennosti istuskella tässä tietokonetuolissa ja painella nappuloita, helppoa kuin tarhoista karkaaminen!

kaverikuva tiistailta, pitihän sitä nyt sen kerran näyttää kiinnostuneelta, yleensä kun näytän...
..tältä.
Luntahan tässä on tammikuun aikana pikkuhiljaa sadellut tänne eteläänkin ja mä oon päässy vihdoin kasvattaa kunnon turkin itelleni. Villi ja vapaa suomipolle kun olen ja harrastuksena vaan syöminen ja helppo liikkuminen (meinaan nääs ettei kilpakenttiä tarvii kierrellä ja komeena olla), niin voi puskat rehottaa milloin mihinkin suuntaan. Miltähän puudelilta mä näyttäisin karvat ajeltuna, hyi kun rupee heti puistattaa ajatuskin..! Kyllä kaikkoais viimesetkin naiset ympäriltä! Nojoo, nää on näitä.

Tosta lumesta piti vaan sitä sanoa että tuo tyttöhän sitä on kovasti odotellut että pääsee mua rääkkäämään hankeen. Ai että lumessa juokseminen muka tekee hyvää, minä en ymmärrä.. Hikihän siinä tulee kun edes ajattelee. Nojoo, kyllähän mä sillon kerran kauniina pakkaspäivänä innostuin riehumaan oikein olan takaa kun Emmi päästi mut laitumelle vapaaksi. Pieruja ja pukkeja vuoron perään, ai että sitä elämää.. Kyllä tulee kevyt ja vapauttava olo, suosittelen teillekkin! Minä jos joku oon hyvä motivaattori kun ikääkin mittarissa sen 25vee.

Näiden irtojuoksutusten lisäksi oon ihan kahlittunakin joutunut juoksemaan jotkut ihme härpätykset päällä pitäen mun kaulaa kaarella. En muistakkaan millon viimeksi mulla on sellaset ollu päällä, kyllähän siinä vähän piti ensin peruutella ja mutkitella kun kokoajan oli paine suussa. Mutta rohkea mies kun olen niin eihän ne sellaset enää hetken päästä häirinneet, mut voi sitoa vaikka oksaan roikkumaan ilman että turpakarvakaan värähtää, tosin voi olla että tällä pitkään kasvatetulla mahalla tultaisiin aika nopeasti alas..

Hiekkakuopillekkin ollaan menty vaeltamaan, oli muuten hitsin kylmä mutta kaunis sää silloin. Mä voisinkin tässä näyttää pari kaapattua kuvaa siltä reissulta:


Joo, kyllä oli monipuolinen reissu. Tuli hypättyä renkaiden yli, kirmattua mäkiä ylös ja oltua kukkulan kuninkaana. Pakko sanoa että minähän tykkäsin!
Tossa ekassa kuvassa Emmi yritti vissiin lähteä lentoon huonoin tuloksin, välillä sitä tulee väkisinkin mietittyä onko tolla tytöllä varmasti kaikki ruuvit kireellä. Niin ja tossa keskimmäisessä kuvassa kun Emmi oli kameraa asettelemassa niin meikähän ei vieressä jaksanut seisoa vaan otin ja lähin muutamien metrien päähän puiden taakse. Tuli siinä tytölle kiire perään kun luuli että kotia olin menossa. Enhän minä nyt niin ilkeä viitti olla, viattomasti nälkä vaan iski kesken reissun ;)

Tällä viikolla olenkin joutunut kouluheppaa leikkimään pellolla, tylsää.. Hangessa oon puurtanut hiki kaviossa, mutta tämmöinen ikinuori kun olen niin virtaa riittää kun pienessä kylässä. Emmi on mua kehunut maasta taivaisiin miten hienosti liikun raskaasta pohjasta huolimatta, mut hei, sehän on itsestäänselvyys! Ainahan mr. Tosi-Viksu hommat hoitaa vaikka yhdellä kaviolla silmät kiinni!
...Mutta kyllä tämän kaiken teen ihan porkkanapalkalla, ei sitä ilmaseks mitään ryhdytä tekemään.

Mr. Tosi-Viksu itse hommissa tiistaina.
Emmihän käy mun kanssa leikkimässä yleensä maanantaisin ja tiistaisin, mut yllättäen tänään se tupsahti taas mun luo (mitä mä sanoin, vastustamaton kun oon)! Ennenkuin kerkesin edes porkkanaa sanoa niin taas sitä humputeltiin pellolla menemään kaula kaarella. Ei tähän kuitenkaan lysti loppunut, sehän kekkas hakea kentältä esteen ja kokosi sellasen pellolle! Voi turpakarvat sentään, minähän tästä ilostuin valtavasti ja kohta sitä loikittiin menemään. Hauskaa oli kummallakin ja sain tietysti namia vaivanpalkaksi, hehheh..

Kattokaa kun se taas yrittää lentoon lähteä! En minäkään kuitenkaan pegasos ole, vaikka aika korkealle pystynkin hyppäämään ;)

Oi kamala, kellohan näyttää paria minuuttia vaille puoli kahdeksan! Tiedättekös mitä se tarkoittaa? No minäpä kerron, silloin alkaa Emmin lempisarja Salatut Elämät (kakkaa, sanon minä) ja sehän tarkoittaa että Emmin kotiintulo kolkuttelee jo ovella. Täytyykin tästä rientää äkkiä takaisin talliin ettei hänen epäilyt herää (vaikka multa irtoaa talvikarvaa jatkuvasti, hitsi!).

Se on morjesta ja palaillaan taas toivottavasti pian!