vaikeuksien kautta voittoon

Olen tällä hetkellä niin onnellinen ja innoissani, etten sitä pysty enkä osaa teille kuvailla! Niin pieni juttu, mutta samalla niin suurta. Puhun vain siitä tunteesta kun vihdoin ja viimein, yli vuoden yrittämisen ja hien ja tuskan jälkeen saan Teemun selässä sen tunteen mitä olen halunnutkin. Että hevonen on täysin läpi (ja joustava) edestä, kuuntelee jokaista apua, takajalat työskentelevät ja pystyn istumaan rennosti ristiselällä työstäen hevosta kuten haluan ilman että tuntuu kuin se vetäisi mua eteenpäin ja kuskaisi miten sattuu.
Tätä Teemu tarjosi minulle viikonlopun tunnilla, ja onnen kyyneleet olivat lähellä. Jotenkin tuntuu, että vasta nyt olen löytänyt ruunasta ne oikeat nappulat joilla saan sen yhteistyönhaluiseksi ja väläyttämään sitä osaavaa puolta, jonka Teemu on haudannut jonnekkin. Sehän on kansallisella tasolla kilpaillut kouluruuna joten osaa vaikka sun mitä, mutta se mitä sen saa niistä näyttämään, onkin vaikea saada esille. Varmasti moni teistäkin on kokenut saman kivan fiiliksen kun saa hevosesta enemmän irti, oli se sitten piaffen alkeet tai vain täydellisen puolipidätteen saaminen. Minä koin sunnuntaina sen, että hevonen vain antautuu täysin avuille, palkitsee hyvän työn ja tekee kuten käsken.

treenikaverit!

Olen hoitanut Teemun liikutuksen perjantaista eteenpäin jatkuen tiistaille asti. On niin kiva saada ratsastaa monta päivää putkeen, niin voi aina seuraavana päivänä jatkaa siitä mihin jäi. Perjantaina kävin irrottelemassa maastossa ja päästelemässä Teemun höyryjä pihalle (niitä sillä riittää, edelleen..). Lauantaina maneesi oli tupaten täynnä: siellä oli kaksi tuntia samanaikaisesti ja vielä näiden lisäksi noin 7 ratsukkoa. Alkuun ajattelin että hitto, nyt en ainakaan saa Teemua liikkumaan yhtään mitenkään koska se on kovin stressiherkkä, mutta johan! Teemu toimi todella kivasti ja tuli heti hyvin läpi molempiin suuntiin. Vaikka maneesissa täytyikin olla silmät myös selässä, niin se ei menoa haitannut. Pääsin ratsastamaan Teemun hyväksi ja täysin läpi rennolle, pyöreälle kaulalle.

Tästä oli hyvä jatkaa sunnuntain tunnilla. Aluksi annoin Teemun jolkotella kirahvina ympäri maneesia ravissa ja laukassa. Tämän jälkeen otin sitä tuntumalle ja työstettiin laukassa voltteja jälleen niin, että ulkolapa ei pääse karkuun. Aluksi Teemu oli kovin hankala; se kovetti suun ja kyljet eikä ollut yhtään takajalkojen alla. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi ja irrottelin edestä. Pikkuhiljaa Teemu alkoi toimimaan kuten halusin ja tuli rehellisesti läpi laukaten pyöreästi ja rennosti.
Tästä meno vain parani vastalaukkoja ja laukanvaihtoja myöten (alkuun taas vaihdoissa ennakointia, mutta lopuksi tosi hyvät vaihdot). Siirryttiin keskiympyrälle laukkaamaan vastalaukassa ja taivuttelin Teemua reilusti sisälle. Vastalaukat on Teemulle hankalia siinä mielessä, ettei laukka meinaa pyöriä aktiivisesti. Myös nyt Teemu oli vähän hidas, mutta pidettiin sitä hyvänä asiana (kerrankin se oli rauhallinen!).

Laukan jälkeen alettiin työstämään vähän ravia molemmissa suunnissa hyvin taivutellen. Se oli vaan niiiin hyvä! Sain kaikki puolipidätteet tosi hyvin läpi ja säkää korkeammalle. Aluksi ravailtiin hitaammassa ja pienemmässä ravissa jotta Teemu pysyy rentona ja avuilla, sen jälkeen aloin vaatimaan vähän isompaa liikettä. Oli niin ihana tunne, kun pystyin istumaan syvällä satulassa ja rentoutumaan myös itse! Kyllähän omassa istumisessa on paljon treenattavaa ja edelleen hölskyn käsiä myöten enemmän kuin laki sallii Teemun jättiravin vuoksi, mutta paranee pikkuhiljaa :)

Ravailtuamme molempiin suuntiin ja saadessani hyvän tatsin lopetimme siihen. Minusta se on parempi jättää Teemun tapauksessa hyvään kohtaan, niin molemmille jää hyvä mieli. Sehän on makuasia, joidenkin mielestä juuri silloin tulee tehdä vielä enemmän kun kerrankin hevonen toimii, mutta itse haluan rakentaa yhteistyötämme rauhassa. Vasta sitten, kun tunnen että Teemu liikkuu juuri kuten haluan, voin alkaa vaatimaan enemmän.

Nyt vaan tuntuu niin hyvältä ja kerrankin voin taputtaa itseänikin olalle, että olen oppinut. Vaikka olen hyvin kriittinen itseni kanssa ja edelleen istun omasta mielestäni rumasti ja teen etenkin käsillä paljon ylimääräistä (kuten videosta huomaa), täytyy osata löytää myös positiivisia asioita itsestään. Tällä hetkellä se on ajatus "hei, mähän osaan! En olekaan niin huono kun luulin." Nämä ovat näitä pieniä, mutta niin suuria juttuja jotka antavat potkua jatkaa eteenpäin :)