perjantain ratsastus 22.5

Hyvää sunnuntaita!
Tässä ollaan keskiviikko-torstaiyöstä asti oltu ärhäkässä vatsataudissa, joka ilmestyi kuin tyhjästä kovien vatsankouristeluiden kera. Kaksi päivää kului siis täysin sängynpohjalla eikä tullut kuuloonkaan nousta ylös muuta kuin oksentamaan. Yksinkertaisesti mikään ruoka tai juoma, edes vesi, eivät pysyneet sisällä ja mietin jo että tässähän pitää kohta tiputukseen lähteä ettei keho kuivu liikaa.

Tietenkin näin valmistujaisviikonloppuna pahoin pelkäsin etten pääsisi kavereideni juhliin, mutta kuin taikaiskusta lauantaina olo oli sen verran hyvä että juhliin päästiin kuin päästiinkin!

Tämän postauksen aihe ei kuitenkaan koske sen kummemmin vatsatautiani kuin juhliakaan, vaan tulin vielä jakamaan reilun viikon takaisia kuvia Teemun liikutuksesta 22.5 :) Teemu oli tuolloin hyvin jäykkä ja vahva edestä eikä mitkään puolipidätteet ja taivuttelut meinanneet herkistää suuta. Kuvissa se näyttää yllättävän kivalta, mutta todellisuus satulassa olikin sitten aivan toinen. Multa katosi tunto vasemmasta keskisormesta sillä olin unohtanut ottaa sormuksen pois ja sehän painoikin sitten vahvan ohjastuntuman takia hermoon..

Pitkästä käyntityöstöstä huolimatta Teemu ei osoittanut pehmenemisen merkkejä, joten siirryin suosiolla laukkaamaan pääty-ympyröillä ja sain etuosaa vähän kevenemään. Vahva se siitä huolimatta oli ja otin satulan pois jonkin ajan kuluttua kokeillakseni, onko satulatta ratsastamisella vaikutusta. Joskus tämä ilman satulaa työskentely rentouttaa Teemua selästä ja tällöin parantaa ratsastettavuutta.

Onpas Teemu tässä lihaksikkaan näköinen (;

Alku vaikutti aika huonolta ja samalla tavalla Teemu painoi kättä vasten. Luonteeseeni kuuluen en kuitenkaan luovuttanut vaan työstin, työstin ja työstin ja pikkuhiljaa Teemu antautui niskasta ja alkoi liikkumaan itseään kantaen. Sain tosi hyviä ravi- ja laukkapätkiä ilman että jouduin pitämään hevosta kasassa. Toki paremminkin olisi voinut mennä mutta tällä kertaa pääasia oli että Teemu kulkee rennosti ja itsenäisesti :)

Johan tuli kuvapläjäys ja samalla kuluneiden viikkojen kuvat julkaistua! Nyt odotellaankin seuraavia ratsastuskertoja ja uusia kuvia, josko Lolastakin saataisiin uutta materiaalia blogin puolelle ja sitä kautta pääsisitte vähän paremmin tutustumaan kyseiseen tammaan :) Palaillaan!

oikea ravitempo

Nämä muutamat tulevat postaukset julkaisen viimeisen kuukauden ajalta, jolloin blogi piti taukoa ja luonnollisesti materiaalia en ole julkaissut missään :)

Palataan ajassa vappuaattoaamuun, jolloin olimme Teemun kanssa Adan valvovan silmän alla. Nyt kun perusasiat kuten pyöreys ja rentous sujuvat heti alusta lähtien, halusin päästä tunnille oppimaan taas vähän uutta ja parempaa ratsastusta. Tällä kerralla keskityimme pääasiassa ravityöskentelyyn ja hyvän tahdin löytämiseen. Hienosäädimme ravia oikein kunnolla volteilla, suunnanmuutoksilla ja kokoamisilla.

Teemun selän rentous ja rehellinen työskentely on pitkän ja perusteellisen työn takana ja vaikka se olisi niskasta pyöreä, selkä ja takaosa ei välttämättä ole täysin mukana. Aiemmin olemme keskittyneet vain tasapainoisen, rennon ja pyöreän työskentelymuodon löytämiseen, mutta nykyään kun pelkästään niskan pyöreyden saamiseen ei kulu ikuisuutta, pystymme keskittymään parempaan selän ja takajalkojen käyttöön. 

Siispä alkuverryttelyiden jälkeen aloimme heti tositoimiin ja siirryimme työstämään ensin ravia rennoksi ja pyöreäksi. Keskityin siihen, ettei Teemu pääse karkaamaan istunnan alta vaan malttaa odottaa apuja hitain mutta aktiivisin raviaskelin. Taivuttelin volteilla muistaen hyvän ulkoavun tuen vaihdellen välillä suuntaa. 

Kuuliaisuuden ja rentouden hakemista hitaalla ravilla

Saavuttaessani rentouden ja kuuliaisuuden, aloimme tekemään kahdeksikkoa isolla ympyrällä. Tarkoituksena oli keskittyä käännöksissä sisätakajalan aktiiviseen työntöön napauttamalla sisäpohkeella kylkeen käännöksen aikana. Oikomista ei saanut tapahtua vaan Teemun oli tarkoitus pysyä tasaisena pohkeen ja ohjan välissä. Tämä tuotti alkuun vähän kiemurtelua ja puskemista sisäpohjettani vasten, mutta sinnikkyys jälleen palkittiin ja saatiin ne takajalat kunnolla hommiin! Oli hienoa tuntea miten takaosa laskeutui ja niska nousi korkeimmaksi kohdaksi. Ravista löytyi ihan uusi tahti ja rytmikkyys ja yllättäen satulassa oli hyvin helppo ja tasainen istua! 

Takajalkojen aktivoimista volteilla

Näin kirjoitettuna on hyvin vaikea selittää tämä ravin rytmikkyyden ero "entiseen" verrattuna, mutta kuvista huomaa hyvin miten Teemu käyttää takaosaa ja selkää eri tavalla kuin esimerkiksi talven kuvissa :)

Pitkä ravityöskentely vaatikin Teemulta sen verran paljon voimia, että laukassa työstin sitä pidemmässä muodossa isolla ympyrällä. Olin todella tyytyväinen tunnin saldoon ja kyllä se vaan on aina yhtä siistiä löytää tutusta hevosesta puolia joita en ole ennen saanut esille :)

mitä meille kuuluu?

Niin, mitä Viksua elämää -blogikatraalle kuuluukaan näin kesän ollessa nurkan takana? :)

Kahden kuukauden blogitauon jälkeen ajattelisi, että allekirjoittaneella olisi jotain uutta kerrottavaa niin hevos- kuin yksityiselämässä, mutta täytyy sanoa että arki ja viikonloppu rullaavat oikeastaan samaan tahtiin kuin alkuvuonna. Blogin ollessa tauolla olen kerennyt valmistumaan lähihoitajaksi, viettänyt kuukauden loman, ottanut äkkilähdön Turkkiin ja aloittanut työt.

Näin kirjoitettuna kuullostaa aika siistiltä, mutta todellisuudessa suurimman osan ajasta olen istunut kotona ahdistuen kun lomalla ei ole tekemistä ! Huhtikuussa vietetty loma on aivan eri asia kuin kesällä, sillä muut kaverit paiskivat töitä, lukevat pääsykokeisiin ja/tai istuvat koulun penkillä. En kuitenkaan valita, loma on aina paikallaan vuodenajasta riippuen ja tiedostaen, että kesä ja alkusyksy (ainakin) menevät töiden parissa.

Hevoselämä on ollut aktiivisuudellaan vaihtelevaa. Alkukeväästä tuli ratsastettua vähän enemmän ja Teemun kanssa ollaan päästy mukavasti vauhtiin. Hyvä ratsastettavuus on jatkunut tänne toukokuuhun asti :) Ollaan treenailtu itsenäisesti sekä muutaman kerran käyty tunneilla ja joka kerralla tuntuu löytyvän uusia nappuloita hevosen toimiessa paremmin.

Tämä uudempi tuttavuus Lola, josta viime postauksessa mainitsin  kuvien kera, on myös ollut viikoittain kuvioissa mukana ja kokoajan opin tuntemaan sitä paremmin. Kiltti, mutta tammamainen luonne pitää kyllä hereillä eikä ratsastaessa anna mitään ilmaiseksi! Useasti liikkuu todella kauniisti ja yhteistyönhaluisesti, mutta muutaman kerran olen joutunut tilanteeseen jossa on varmisteltu että kumpi sitä määrääkään (; Lola on ihanaa vastapainoa Teemulle, ovathan ne kaksi aivan erilaista hevosta runkoineen ja persoonineen. Teemu on hyvin vahva, vaativa ja eteenpäinpyrkivä, kun taas Lolan kanssa saa olla tarkkana aktiivisuuden ja muodon kanssa, joka uhkaa painua liian syväksi. Molemmat tarjoavat paljon erilaista haastetta ja se jos mikä kehittää minua ratsastajana :)

Näin tiivistetyn elämänkerran jälkeen palataan hetkeksi itse blogiin.
Tässä on tosiaan tullut pidettyä jonkinmoista motivaatiokeskustelua itseni kanssa blogini jatkumisesta ja vielä viikko takaperin olin edelleen sitä mieltä että minähän en jaksa enää blogimaailmaa ja olin varma, että Viksua elämää on tullut tiensä päähän. En käynyt aikoihin katsomassa esimerkiksi tilastoja eikä kiinnostanut tippaakaan edes ajatella bloggaamista. Nyt saadessani uusia kivoja heppakuvia ja kavereiden kanssa suunnitellessa tulevan kesän tapahtumia pieni into kirjoittamiseen palasi ja ajattelin nyt aloittaa näin varovasti katsellen mitä tästä kirjoittamisesta taas tulee :) En tiedä onko siellä ruudun takana edelleen samat lukijat tavoitettavissa ja kiinnostuneita jatkamaan tarinoideni lukemista, mutta jokatapauksessa haluan yrittää herättää blogia taas eloon.

Onhan tämä kirjoittaminen todella kiva harrastus ja hyvä tapa purkaa pintapuolisesti elämää. On vain käynyt niin, että otan liikaa stressiä kirjoittamisesta ja koen, etten panosta blogiin tarpeeksi. Otan liikaa paineita lukijoista ja koen huonoa omatuntoa jos joka viikko en postaa jotain. Tämä on varmasti ollut merkittävä tekijä motivaation uupumisessa.
Siispä yritän jatkossa ajatella rennommin ja kirjoittaa ainoastaan juuri silloin kun itseltä tuntuu. Haluan kirjoittaa blogia sekä teille, mutta myös itselleni. En halua blogista työtä tai taakkaa, vaan mukavan ajanviettotavan ja keinon jakaa kuviani katseltavaksi :) Aion nyt julkaista muutamia postauksia kuluneelta ajalta ja kirjoitella uusia sitten, kun jotain uutta postailtavaa on!

Näin pitkästä aikaa olisi ihana lukea ketä siellä ruudun takana vielä on vai onko ketään? Onko teillä tauon aikana herännyt kysymyksiä tai haluatteko tietää jotain uutta? Odotan innolla kommentteja!