mitä viksulle kuuluu?

Täällä töissä ollessani kähvelsin nyt aikaa blogini pariin ja jätän työtehtävät sikseen, sillä halusin tulla kirjoittamaan kuulumisia Viksusta uusien, ylisuloisten kuvien saattelemana. Tajusin, etten ole kirjoittanut viimeisissä postauksissa vanhasta herrasta juuri mitään eikä kukaan näin ollen ole hirveästi perillä, mitä minun ja Viksun rintamalla kuuluu. Meinaa aina jäädä Viksun kuulumiset välistä, sillä siitä en saa ratsastusmateriaalia näin arkisin toisinkuin Teemusta, joten Teemusta tulee automaattisesti kirjoitettua enemmän. Tässä välissä voisin käydä hakemassa keittiöstä kupin teetä ja palata sitten kirjoittamaan viimepäivistämme..

Hähää noniin, hirnauskis vaan kaikille karvaisille kamuille siellä ruudun toisella puolella! Huomasitteko, kuinka sniikkailin itseni kirjoittajan pestiin sillä välin kun Emmi lähti muualle?! Ai, siis kuka täällä kirjoittaa? No minä tietysti, itse blogin päätähti ja kaikkien rakastama Viksu! Täytyyhän mun tulla itsestäni vähän juttuja kirjottelemaan kun perhana Emmi on unohtanut minut täysin täällä bloginsa puolella. Me kun sovimme pari vuotta sitten ennen blogin aloittamista että jos minusta kirjoitetaan blogia, minusta myös pitää kertoa paljon ja pelkästään kaikkea hyvää ja positiivista, eihän tällaisesta hurmurista edes huonoa palautetta kukaan voi antaakaan, eikös? Mutta tosiaan, nyt on kyllä Emmi pettänyt lupauksensa blogin suhteen ja minä joudun tarttumaan kynään kaviollani jotta blogista saataisiin se aito ja alkuperäinen Viksua elämää eikä mikään Teemua elämää, eihän tuo edes rimmaa!

Jahas, aloitetaas sitten siitä itse aiheesta nyt kun olette raikuvat aplodinne ja ilon hihkaukset saaneet päätökseen. On tämä idolina oleminen sitten rankkaa mutta kivaa puuhaa, suosionosoituksia satelee kuin kauraa ämpäristä!
Minähän olen siis ollut viimeisen kuukauden ajan tajuttoman kiltti, reipas, yhteistyönhaluinen ja tarmokas ratsu. Teen heti kaiken mitä pyydetään ja olen niin innokas ahertaja että jopa omistajani on tullut kentänlaidalle naureskelemaan kuinka söpöltä näytän tohinoissani.. pah sanon minä! En halua näyttää söpöltä, vaan uljaalta kouluratsulta jota voisi verrata liikkeiltään siihen kouluheppaan Tursakseen...ai että mikä? Siis Totilas? No, oli mikä oli, yhtä hieno minä jokatapauksessa olen!
Viikot minulla on näin talvella olleet aika kevyitä ja saan nauttia lastenratsuna olemisesta. On se niin kiva, kun ei tarvitse kun kävellä löntystää uraa ympäri kaula pitkällä ja lapset sen kun nauravat ja iloitsevat. Elämä on helppoo... Paitsi sillon muutamana kertana viikossa kun Emmi kapuaa selkääni ja laittaa minut oikein kunnolla töihin. Silloin saan työskennellä kirjaimellisesti hiki hatussa ja olen tunnin jälkeen ihan märkä ja suustani tursuaa kermavaahtoa.. hehheh, ei suinkaan, mutta ihan vaahtoa vain!
Kenttä on rajoittanut liikkumistani jonkun verran, sillä kentän keskellä on inhottavasti lunta ja vain ura on tallautunut niin että siinä pääsee menemään kaikkia askellajeja. Siispä työnkuvaani on kuulunut avotaivutuksia uralla ja paljon siirtymisiä. Emmi on halunnut treenata siirtymisiä niin, että kaulani pysyisi pyöreänä ja rentona siirtymisen aikana eikä aina nousisi ylös. Aina alkuun olen vähän halunnut kuulostella onko minun ihan pakko pysyä nätissä paketissa kokoajan, mutta valitettavasti kyllä on täytynyt. Minulla on nyt sellainen "okei, mä teen"-ajanjakso, joten Emmi on ollut muhun oikein tyytyväinen! 
En suinkaan ole joutunut ihan joka kerta pyörimään kenttää ympäri, muutaman kerran Emmi on halunnut vaihtelua ja olemme käyneet maastossa eräällä tiellä työskentelemässä. Maastossa liikkuminen on parasta mitä tiedän ja haluaisin aina mennä täyzii! Sitten on ruvennut vähän kiukuttamaan kun en saakaan mennä lujaa vaan joudun maastossa liikkumaan nätisti ja tekemään pohkeenväistöjä ja ties mitä. Maastossa?! Voi nenä! 

Odotan kyllä kovasti kevättä ja kesää kun lumet sulavat ja pääsen laukkaamaan kovaa niin pelloilla kun maastoissakin. Oletteko muuten tienneet että olen vähänkuin etana? Osaan ennustaa kevään tuloa! Nytkin aistin, että kevät on jo lähellä ja pudotan talvikarvaani ahkerasti. Minä vain tykkään kun painolasti kevenee mutta ihmisille se tuottaa vain lisää hommia, karvojani kun leijailee niin ilmassa, vaatteissa ja löytyy niitä kuulemma niin nenistä ja suustakin! Voi tietä höpsöjä ihmisiä, mitä niitä karvoja nyt sinne tunkemaan..!

Oijoi, Emmi tuolta kahvihuoneesta palaileekin teekupin kera, mutta kylläpä hänellä kesti yhden teen hakemisessa.. taisi käydä samalla kakiiil..! Mielenvikast läppändeerust, saa käyttää muttei oo pakko hei... ;)

P.S Kattokaa näit kuvii, eiks oo aika komee kundi..?!

P.P.S Emmi oli joidenki likkojen kanssa viimeviikolla Levillä (murr, miksen päässyt mukaan!) ja vaikkei Emmi varmaan haluais että tää näytetään niin tässä tämmönen hauska video sieltä Levireissulta.. Kylläpäs tytöt edustavat ><