iso kehitysaskel eteenpäin!

Viikonloppu kului jälleen Teemun parissa, ja täytyy sanoa että oli erittäin onnistunut ja iloinen fiilis viikonlopun jälkeen. On todella upeaa huomata hevosen kehittyvän ihan silmissä lyhyessäkin ajassa ja huomata kuinka se luottaa ja uskaltaa rentouttaa itsensä koko kehostaan ilman, että apuohjat auttavat löytämään oikean asennon.
Ratsastin molempina päivinä ilman gramaaneja ja keskityin saamaan Teemun rennoksi ja pyöreäksi ensin käynnissä ja sen jälkeen pienessä ravissa pikkuhiljaa ohjia lyhentäen. Ottaessani alkuun ohjia lyhyemmäksi Teemu nosti heti päänsä ylös ja jännitti itsensä selästä lähtien. Minkäänlaiset taivuttelut eivät tuottaneet tulosta ja sain apua maastakäsin, jotta se niska saataisiin alas ja Teemu tajuaisi rentoutua.
Hevosta houkuttaessa eteen-alas pyöreäksi on tärkeää myödätä kädellä liikkeen mukana eikä jäädä vetämään sisäohjasta, se ei hyödytä mitään vaan saattaa jopa pahentaa tilannetta, eikä hevonen tällöin pysty rentoutumaan täysin. Huomasin sen itsekin etenkin Teemun kanssa, että se tarvitsee paljon tilaa edestä toimiakseen oikein. Hetken aikaa haettiin pienellä voltilla oikeanlaista pyöreyttä, ja pikkuhiljaa rentous alkoi löytymään. Työstettyäni käynnissä hyväksi, siirryin pieneen raviin samaisella pienellä voltilla. Pyrin pitämään käden hieman liioitellunkin alhaalla ja pitämään hyvän tuntuman suuhun, jottei niska heti nousisi kun vaadin enemmän. Teemu tavalliseen tapaansa taas jännittyi aluksi, mutta muisti pian että nätisti voi liikkua ravissakin. Pikkuhiljaa uskalsin suurentaa volttia ja pyytämään ravissa hieman enemmän, jotta liike lähtee paremmin selästä ja hevonen pääsee venyttämään itseään.
Ongelmanani on oman jalkani jännittyminen polvesta alaspäin etenkin silloin, kun hevonen ei meinaa liikkua eteenpäin. Kun Teemu rupesi liikkumaan paremmin eteen omalla moottorillaan, myös oma ongelmani katosi ja uskalsin itsekin rentoutua selässä ja laskea jalkaa pidemmäksi ja rennommaksi. Tässä huomaa, miten paljon hevosen liikkuminen vaikuttaa ratsastusasentooni.

Ensin käynnissä haettiin rentoutta..

..sen jälkeen pienessä ravissa..

Pikkuhiljaa pyysin aktiivisempaa ravia ja korkeampaa muotoa.

Vasemmassa kierroksessa ravi oli alkuun jännittynyttä ja oma istuntanikin kärsi

Rentous rupesi pikkuhiljaa löytymään..

..ja uskalsin pyytää isompaa ravia.

Kun olin tyytyväinen raviin oikeassa kierroksessa ja olin saanut Teemun työstämään itseään oikein ja rentona, aloitin kaiken alusta vasempaan suuntaan. Alkuun pienellä voltilla avustettiin Teemua rentoutumaan selästä ja niskasta ensin käynnissä, ja raviin siirryttiin kun käynti oli hyvää. Vasen suunta on ruunalle vaikeampi, sillä se on jäykempi oikeasta kyljestään eikä taivu niin hyvin. Jumpattiinkin tovi vasemmassa suunnassa ja pyrittiin löytämään se hyvä pyöreys ja rentous. Tässä täytyi muistaa vaan itse pysyä rentona, antaa tilaa sisäkädellä mutta pitää hyvä ja tasainen tuntuma suuhun. Kun Teemu uskalsi rentoutua, pyysin jälleen ravissa hieman pidempää ja matkaavoittavampaa ravia.

Laukkaa emme työstäneet sen kummemmin muutenkuin että tulimme parit kavaletit laukassa molempiin suuntiin. Teemu oli hurjan innoissaan näistä pienistäkin "esteistä" ja sain pari kertaa pysäyttää koko hevosen jotta se muistaisi kuka sitä vauhtia sääteleekään (;

Sunnuntaina Teemu oli ehdottomasti vielä parempi kun lauantaina. Lauantain tunnin jälkeen olin todella iloinen huomatessani, miten hienosti Teemu liikkui ilman apuohjia rennossa, pitkässä muodossa, mutta sunnuntaina olin ällistynyt kuinka Teemu työskenteli täydellisessä peräänannossa koottuna ja lyhyenä, myöskin ilman apuohjia! Oli ihana huomata näinkin suuri muutos jo yhdessä päivässä.

Aloitin taas samalla tehtävällä kuin eilenkin, houkuttelin voltilla Teemun eteenalas käynnissä ja nostin sen jälkeen rauhallisen ja lyhyen laukan. Työstin laukkaa pääty-ympyrällä molempiin suuntiin ja taivuttelin reippaasti sisälle. Teemu hakeutui hyvin pyöreäksi ja oli muutenkin kuuliainen. Laukassa sitä on jotenkin helpompi työstää ja se itsekin rentoutuu silloin paljon paremmin. Tein myös parit vaihdot ja avot, jotka sujuivat kivasti ilman ongelmia.
Välikäyntien jälkeen otin pikkuhiljaa ohjia lyhyemmäksi ja rupesin työstämään ruunaa raviympyrällä. Alkuun kuljettiin taas vähän kirahvina ennenkuin sain sen hyvin avuille ja tukeutumaan molemmille ohjille. Pikkuhiljaa lyhensin ohjia ja lisäsin painetta, jotta ravi olisi tahdikkaampaa. Ei hitsi, Teemu oli ihan älyttömän hieno! En olisi uskonut, että se liikkuisi näinkin pian näin hyvin ilman apuohjien tukea, koska olin pitänyt Teemua todella vaikeana ja etten saisi sitä moneen vuoteen hyvään peräänantoon, mutta nyt luuloni osoittautui vääriksi!
Otin myös laukkaa koottuna molemmissa kierroksissa, ja sain vaan nauttia selässä kun Teemu työskenteli rennossa ja pyöreässä laukassa. Olin yhtä hymyä tunnin jälkeen ja ruuna sai paljon rapsutuksia..!

Tästä ei ole suunta kun ylöspäin ja apuohjat saavat pikkuhiljaa jäädä kaapin pohjalle, hyvä Teemu ja hyvä minä, kehittymisestä tulee aina niin kiva fiilis! :)

Tähän loppuun kuvia sunnuntailta, kun oli aivan ihana sää ja ratsastin hetken aikaa myös kentällä.