Viksun kehitystä 2009-2012 // 3 vuotta yhdessä!

Tänään on 3 vuotta tullut täyteen siitä, kun aloitin Viksun vuokraamisen. On aika muistella millaista Viksun kanssa työskentely oli silloin muutama vuosi sitten, kun sen vuokraamisen aloitin. Pidin Viksua mukavana perussuokkina, joka teki kaiken mitä pyysi, ja sen kanssa oli mukava tehdä aivan kaikkea. En tiennyt ketään niin iloista ja rehtiä hevosta, ja olin onneni kukkuloilla kun sain aloittaa tämän veikeän herran vuokraamisen. No, tähän vuokraamisen aloittamiseenkin tarvitsin pienen potkun takapuoleen silloiselta ystävältäni, sillä olen aika arka kysymään mitään, varsinkin jos se liittyy juuri esimerkiksi jonkun hevosen ratsastamiseen. En ollut koskaan ennen vuokrannut ketään hevosta, joten en myöskään oikein tiennyt kuinka kaikki pitäisi tehdä ja asiat sopia.


Viksun omistajan kanssa sovittua vuokraamisen aloittamisesta ja muista asioista, hypin riemusta. Sain maailman ihanimman vuokrahevosen, sen kanssa voisin tehdä vaikka mitä: laukata pelloilla ja hiekkakuopilla ilman satulaa, hypätä esteitä ja ratsastaa koulua tehden mitä ikinä itse haluaisin! Melkein kuin oma hevonen, sitähän olen aina toivonut..
Kuukautta ennen vuokraamispäivän aloittamista Viksu oli kesälaitumella lähellä kotiani. Kävin joka päivä laitumella katselemassa Viksua, jaksoin viettää monta tuntia laitumella katsellen hevosten laiduntamista. Otin paljon kuviakin ja katselin niitä iltaisin hymyillen.

Kun 5.8.2009 koitti, lähdin innoissani tallille. Vaikka olin saanut ratsastaa Viksulla muutamia kertoja ennen vuokraamistakin, tämä tallipäivä tuntui kuitenkin erityisen hyvältä. Vaikka sade yllätti kesken ratsastuksen, se ei fiilistä latistanut. "Ajoitus tallille menossa oli huono: juuri rupesi satamaan! No, hain Viksun talliin ja laitoin sen kuntoon. Rupesi vielä ukkostamaan, ja tietenkin sade yltyi, niin jouduin lainaamaan sadetakkia.. Köpsöttelin ilman satulaa n. 45 minuuttia, en tehnyt mitään ihmeellistä, muutamia pysähdyksiä, peruutuksia ja ympyröitä."

Päivät kuluivat ja kuluivat, ja aloin käymään kaksi kertaa viikossa tallilla. Välillä kävin kuitenkin enemmänkin, aina silloin kun oli tarvis ja saatoin käydä tallilla vain katsomassa Viksua. Ratsastin välillä kentällä, silloin tällöin maastossa. Ratsastin ihan perusasioita enkä vaatinut Viksulta oikein mitään. Tuntui jotenkin vaikealta edes ajatella saavani Viksun kulkemaan pyöreänä, jotenkin mietin että kun se on jo niin vanhakin niin ei se varmaan enää edes osaisi liikkua hirveän hienosti.
Kävin silloin tällöin Viksulla Ullan tunnilla tekemässä vähän vaikeampiakin tehtäviä. Rupesin saamaan Viksuun parempaa kontaktia ja liikkumaan sitä vähän paremmin. Viksu oli hurjan taitava ja teki aina kaiken mitä pyysin.

Kuukaudet kuluivat ja ehdimme tekemään paljon kaikkea kivaa. Viksusta tuli kaveri, jonka kanssa oli ihana viettää aikaa, vaikka ihan vain oleskellen tekemättä mitään. Meillä on ollut taipaleellamme paljon hauskoja hetkiä, jolloin Viksu on keksinyt vaikka mitä pääni menoksi ja päivä piristeeksi.

"Sain mennä pellolle käppäilee Viksun kanssa, kun halusin päästä ratsaille :D Oltiin pieniä marsilaisia, jotka kävi tutkimassa pellon seutua, ja oli kyllä ihanaa. Ja rauhallista!"

"Ja sit lopuksi, kun tultiin tokalta pellolta pois ja hypättiin ojan yli, Viksu loikkas tosi isosti vähän vinoon ja pukitti, niin tipuin selkä edellä etujalkojen eteen! Vikke katto mua ihan silleen: 'mitä sä siinä teet?"

Marraskuussa 2009 kävimme yhdet estekilpailut, mutta meidät hylättiin kahden kieltäytymisen vuoksi. Saatiin kuitenkin jatkaa rata loppuun, ja olin tyytyväinen ja iloinen hylsystä huolimatta.
2010 toukokuussa meillä oli koulukilpailut kotitallilla, ja osallistuin Helppo C:n ja K.N Specialiin. Viksu meni radat todella kivasti, itse keskityin vain täysillä omaan istuntaani ja teiden oikein ratsastukseen. Sijoituimme Helppo C:ssä aika hyvinkin, K.N oli vähän vaikea vielä silloin. Leikkimielisethän nämä kilpailut olivat, ja osallistujiakin vähän, mutta kyllä siinä aitoa kisatunnelmaa oli (;

2010-2011 vaihteessa ja 2011 aikana meillä alkoi näkyä paljon kehitystä. Opin itse näkemään Viksussa uusia puolia ja oma ratsastukseni alkoi kehittymään mukavasti eteenpäin. Aloin osaamaan vaatia Viksulta pikkuhiljaa enemmän ja tajusin että kyllähän se vanhakin vielä osaa, kun osaa pyytää! Viksu alkoi hakeutumaan pyöreämmälle kaulalle ja tekemään enemmän töitä kanssani. Itselläni oli ratsastusinto huipussa ja aloin treenaamaan Viksulla koulua pitkälti kokoajan. Joka kerta sain sen liikkumaan vähän ja vähän paremmin ja olin aivan innoissani! Välillä tuli tietenkin vähän takapakkiakin, joskus tunnit menivät Viksua rauhoitellessa, sekun osasi kuumuakkin jostain tehtävästä. Silloin se nostaa päänsä ja jäykistää kaulaansa eikä meinaa enää rentoutua. Välillä se oli taas hienoin koskaan ja onnistumiset saivat minut liikuttumaan :)

"Vetristyttyään Viksu kokosi laukassa muutaman kerran oikein kunnolla! Aivan mahtava fiilis!"

Pidimme aika pitkän hyppytauon viimevuoden puolessa välissä, sillä Viksulla oli välillä selkäongelmia ja muutamia kertoja se ontuikin. Lisäksi silloin tällöin se kompasteli ja mentiin kumoon useinkin, johtuiko sitten siitä ettei keskity jalkoihinsa vai vanhuudesta. Kaadumme välillä vieläkin, mutta koskaan kummallekkaan ei satu mitään.

Viimeaikoina olemme treenanneet esteitä ja saaneet näin Viksun piristymään hurjasti! Viksu rakastaa hyppäämistä ja se on silloin ihan elementissään. Viksu nuortuu oikein silmissä eikä siitä muutoinkaan meinaa aina huomata, että on 24 vuotias. Se liikkuu joka kerta hienosti ja pyrkii jo itse pyöristymään kaulasta. Välillä teemme kunnon koulutreeniä ja Viksu joutuu kokoamaan itseään ja työstämään lihaksiaan, välillä käymme rennosti ilman satulaa maastossa ja pidämme kivaa yhdessä.



Olen myös mennyt Viksulla silloin tällöin ilman varusteita ja ratsastan sillä pelkillä pohjeavuilla. Viksu on niin herkkä avuille että se kääntyy hyvin myös ilman ohjaakin. Olen opettanut sille jo vähän pysähtymistäkin vetämällä sään kohdalla olevasta harjatupsusta, mutta se on vielä vähän vaiheessa. Usein maastolenkit ratsastan käyttämättä ohjia ollenkaan, jolloin Viksu saa mennä aivan kuin itse haluaa :)

Olen niin iloinen näistä kolmesta vuodesta, jotka olen saanut viettää maailman ihanimman suokin kanssa <3 Viksusta on tullut hyvin tärkeä ja todellinen ystävä. Lojaalimpaa, ystävällisempää, rehellisempää, suurimahaisempaa, rauhallisempaa ja fiksumpaa hevosta saa etsiä!

I love you, please stay

You love me too, these three words

They could change our lives forever

And I promise you that we will always be together

Till the end of time


Tässä muutama video vuodelta 2009, mahtavia aikoja ja hyvää kehitystä tapahtunut nykyiseen verrattuna :)