Päivä kuvina / Viksun näkökulma

Terve, kaverit! Tänään pääsin vihdoin ja viimein avaamaan oman suuni ja kertomaan Emmin sijasta oman näkemykseni tallipäivästä :p Aloitetaas..

Kello näytti viisitoista yli kaksitoista, kun huomasin jonkun saapuvan tallille pyörän kanssa. 

No, kuten tavallista, en sen enempää välittänyt vaan jatkoin minulle tärkeämpää asiaa, nimittäin syömistä! Vieläpä oman lauman kanssa, ai että sitä ihanuutta! Voiko heppa enempää toivoakkaan?

Huomattuani jonkun epämääräisen lähestyvän takaani täytyihän minun keskeyttää ateriointini ja tarkistaa kuka kehtaa häiritä ruokarauhaani. Oh, Emmihän se! Tänään siis selvästi on työpäivä, kun joudun tämän tytön kanssa aina hommiin.. Enemmän tykkään kyyditä pieniä lapsia, silloin ei tarvitse rehkiä vaan voi vähän mennä oman pään mukaan (hehheh..)ja löntystellä rauhallisesti, siitähän ne pienet lapset tykkäävät! Mutta täytyy kyllä myöntää että töiden teko on välillä ihan hauskaakin, olenhan kuitenkin päällisin puolin miellyttämisenhaluinen herra :) En kuitenkaan voi sallia että joudun tänään yksin rehkimään, joten pistin töppöstä toisen eteen ja lähdinkin Emmiä karkuun! Voi että miten nautin, kun hänkin joutuu vähän hölkkäämään perässäni, muutoinhan olisi aivan epäreilua että vain minä joutuisin juoksemaan mutta Emmi ei.. ;)

Tallissa seisoskelin kaikessa rauhassa ja nautin pitkistä, raskaista harjanvedoista. Olin kuulemma hyvin likainen ja harjakin ihan takussa, mutta sehän on just rento ja luonnollinen style, juuri mulle sopiva! Emmi otti minusta tämän kuvan, ja sen jälkeen haki suan ja rupesi siistimään uljasta harjaani! Tajusin että voi ei, nyt se  rupeaa leikkimään jotain kampaajaa ja tekee minusta ihan naurettavan näköisen..! Miten noloa..

Niin, tämännäköinen musta sitten tuli.. Emmi yritti taiteilla jotain hienoa harjaani, mutta mielestäni tämä mallina oleminen ei ole ihan miesten juttu, vai mitä? Yritin näyttää kuitenkin iloista naamaa, jottei Emmi pettyisi, hih!

Emmi kipusi selkääni ja lähdimme pellolle kävelemään (lue: syömään). Halusin tehdä tänään hieman oman pään mukaan ja pysähtelin melkein joka toisella askeleella syömään mehevää ruohoa. Ei sitä aina jaksa olla kiltti ja kävellä reippaasti eteenpäin.. No, Emmipä kielsi syömisen ja käski minun kävellä reippaasti eteenpäin, joten päätin aloittaa kyttäämään kaikkea mahdollista, mikä vähänkin liikkui! Eli siis, melkein ihan kaikkea.. 

Emmi pyysi minua ravaamaan ja ajattelin olla nyt kiltti ja siirryin oikein reippaasti raviin, välillä yrittäen vähän napsia evästä mukaani, eihän sitä muuten pieni hevonen jaksa.. Laukattiinkin yksi pätkä, ja olin tavalliseen tapaan innokas ratsu, pellolla laukkaaminen on vaan niin siistiä, voi leikkiä villihevosta ja välillä vähän revitellä, siitä se Emmikin tykkää!

Laukkojen jälkeen siirryin kävelemään ja sain taas huilata (lue: syödä). Käveltyäni hetken joku kivenkappale kehtasi kompastuttaa minut ja polvistuin maahan heittäen samalla Emmin upeassa kaaressa kaulani ylitse! Siitä sitten jatkoin syömistä samantien aivan kuin mitään ei olisikaan tapahtunut, Emmiparka tosin seisoi vieressäni hölmistyneen näköisenä, ei tainnut edes tajuta mitä tapahtui! Täytyy kyllä myöntää, että aika upean lennon hän teki, ja sehän oli vain minun ansiotani, joten olin hyvin ylpeä itsestäni ;) Emmi sitten talutti minut tallille sillä se epätoivoinen ei päässyt takaisin selkääni. Sain taas samalla syödä..

Kentällä Emmi laittoi minut kunnolla töihin, höh, olisin halunnut mielummin jatkaa syömisiäni, mutta ymmärsin kuitenkin heti itsekin että nyt mennään eikä meinata! Lähdin oikein tarmokkaasti eteenpäin käskystä, mutten sen enempää viitsinytkään tehdä. Emmi yritti epätoivoisesti saada minua taipumaan ja hakeutumaan pyöreäksi, mutta kun kerta täytyi liikkua eteenpäin, niin mitä sitä turhia jarruttelemaan ja sipsuttelemaan sievästi! Purin kuolaimeen enkä suostunut tekemään sen kummemmin yhteistyötä, kaikki muu oli tänään jotenkin paljon paljon mielenkiintoisempaa!

Rupesi kyllästyttämään se ainainen pyöriminen kentällä, joten fiksu kun olen, ajattelin sitten heittäytyä oikein mukavaksi Emmille jotta pääsisin nopeammin takaisin laitumelle. Naksautin niskani, vetreytin lihakseni ja rentouduin suusta, tätähän se tyttö halusi joten saamansa piti! Kuljin oikein ylväästi pitkin askelin ja huomasin kuinka Emmistäkin tuli yllättäen paljon mukavampi, hyvä :) Vasemmassa kierroksessa en kuitenkaan jaksanut niin paljon yrittää, se kun on mulle hankalampi suunta, olen aina tottunut katsokaas menemään oikeaan suuntaan, kukapa nyt vääräänkään haluaisi kulkea, you know! Siinä sitten ravattiin ja laukattiin ympyrällä jonkin aikaa, mutta minähän vasta innostuin, ja kun oli aika siirtyä loppuraveihin, olisin halunnut päästellä ravia kuin Vermon raviradalla! Emmi siinä vähän yritti minua jarrutella ja taivutella kaulaani, ja pikkuhiljaa tajusin itsekin että okei, nyt täytyy lopettaa. Mieleeni muistui jälleen laidunten ihana, houkuttelevan pehmeä ruoho...mmm.

Tunnin jälkeen Emmi totesi "nyt suihkuun!" ja pian seisoinkin vesiboksissa täysin märkänä. Hyi, en pidä yhtään siitä että minua suihkutellaan jollain letkulla, varsinkin, jos päätäni yritetään huuhdella! Siitä vasta soppa syntyykin.

Suihkun jälkeen matka jatkui laitumelle, ja pitihän mun matkalla sanoa heippa vieraileville laidunkavereille. On se niin kivaa olla suosittu, huomasin heti miten nämäkin toverit innostuivat kun annoin niiden vähän puhallella sieraimiini!

Ai että, vihdoin pääsin takaisin laitumelle laumani pariin! Olenhan hyvin suosittu, että kaikki jäsenet Mari-tammaa lukuunottamatta (hui, pelkään sitä naista!) tulivat perääni ja siinä mentiin possujunassa minä kärkipäässä syömään ruohoa..

Hetken maisteltuani ruohoa ajattelin pitää pienen venyttelyhetken, ja kas näääin se onnistuu!

Päätin vielä kellahtaa kyljelleni ja piehtaroida itseni oikein likaiseksi, märällä karvalla kun se onnistuukin aivan loistavasti! Imagooni ei kuulu olla puhdas ja sievä, vaan likainen ja pörröinen, se vakuuttaa kaikki vanhemmat rouvashenkilöt, et voi kieltääkkään ;)

Jaahas, tässä kuvassa huomasin että minun herkkää jumppahetkeänihän kuvataan! Sen seurauksenapa käskin ystäväni Karkin mennä häiritsemään Emmin kuvailuja jotta saisin rauhassa kieriä maassa. No, oikeastaan se ei olisi niin paha juttu että hän näkisi minut jalat kohti taivasta, mutta se on hieman noloa että en pääse pyörähtämään ympäri piehtaroidessani! Tämä perhanan maha ottaa nimittäin kiinni, kyllähän minä muuten taipuisin vaikka mihin suuntaan, köhköh..

Ja hiiop, näin sitä noustaan sulavasti ylös! 

Ja kuten herrasmiehen tapoihin kuuluu, täytyyhän minun lähettää terveiset arvon lukijoilleni, joten tallustelin jumpan jälkeen Emmin kameran luo ja tervehdin iloisesti, toivottavasti terveiset tulivat perille! 

See youu; 

Ps. Ainiin, Emmi käski infota teille sellaista, että hän lähtee Naantaliin joidenkin gimmojen kanssa viikoksi, joten tähän blogiin tulee pieni tauko! Nähdään sitten sen jälkeen <3