perjantain ratsastus 22.5

Hyvää sunnuntaita!
Tässä ollaan keskiviikko-torstaiyöstä asti oltu ärhäkässä vatsataudissa, joka ilmestyi kuin tyhjästä kovien vatsankouristeluiden kera. Kaksi päivää kului siis täysin sängynpohjalla eikä tullut kuuloonkaan nousta ylös muuta kuin oksentamaan. Yksinkertaisesti mikään ruoka tai juoma, edes vesi, eivät pysyneet sisällä ja mietin jo että tässähän pitää kohta tiputukseen lähteä ettei keho kuivu liikaa.

Tietenkin näin valmistujaisviikonloppuna pahoin pelkäsin etten pääsisi kavereideni juhliin, mutta kuin taikaiskusta lauantaina olo oli sen verran hyvä että juhliin päästiin kuin päästiinkin!

Tämän postauksen aihe ei kuitenkaan koske sen kummemmin vatsatautiani kuin juhliakaan, vaan tulin vielä jakamaan reilun viikon takaisia kuvia Teemun liikutuksesta 22.5 :) Teemu oli tuolloin hyvin jäykkä ja vahva edestä eikä mitkään puolipidätteet ja taivuttelut meinanneet herkistää suuta. Kuvissa se näyttää yllättävän kivalta, mutta todellisuus satulassa olikin sitten aivan toinen. Multa katosi tunto vasemmasta keskisormesta sillä olin unohtanut ottaa sormuksen pois ja sehän painoikin sitten vahvan ohjastuntuman takia hermoon..

Pitkästä käyntityöstöstä huolimatta Teemu ei osoittanut pehmenemisen merkkejä, joten siirryin suosiolla laukkaamaan pääty-ympyröillä ja sain etuosaa vähän kevenemään. Vahva se siitä huolimatta oli ja otin satulan pois jonkin ajan kuluttua kokeillakseni, onko satulatta ratsastamisella vaikutusta. Joskus tämä ilman satulaa työskentely rentouttaa Teemua selästä ja tällöin parantaa ratsastettavuutta.

Onpas Teemu tässä lihaksikkaan näköinen (;

Alku vaikutti aika huonolta ja samalla tavalla Teemu painoi kättä vasten. Luonteeseeni kuuluen en kuitenkaan luovuttanut vaan työstin, työstin ja työstin ja pikkuhiljaa Teemu antautui niskasta ja alkoi liikkumaan itseään kantaen. Sain tosi hyviä ravi- ja laukkapätkiä ilman että jouduin pitämään hevosta kasassa. Toki paremminkin olisi voinut mennä mutta tällä kertaa pääasia oli että Teemu kulkee rennosti ja itsenäisesti :)

Johan tuli kuvapläjäys ja samalla kuluneiden viikkojen kuvat julkaistua! Nyt odotellaankin seuraavia ratsastuskertoja ja uusia kuvia, josko Lolastakin saataisiin uutta materiaalia blogin puolelle ja sitä kautta pääsisitte vähän paremmin tutustumaan kyseiseen tammaan :) Palaillaan!

oikea ravitempo

Nämä muutamat tulevat postaukset julkaisen viimeisen kuukauden ajalta, jolloin blogi piti taukoa ja luonnollisesti materiaalia en ole julkaissut missään :)

Palataan ajassa vappuaattoaamuun, jolloin olimme Teemun kanssa Adan valvovan silmän alla. Nyt kun perusasiat kuten pyöreys ja rentous sujuvat heti alusta lähtien, halusin päästä tunnille oppimaan taas vähän uutta ja parempaa ratsastusta. Tällä kerralla keskityimme pääasiassa ravityöskentelyyn ja hyvän tahdin löytämiseen. Hienosäädimme ravia oikein kunnolla volteilla, suunnanmuutoksilla ja kokoamisilla.

Teemun selän rentous ja rehellinen työskentely on pitkän ja perusteellisen työn takana ja vaikka se olisi niskasta pyöreä, selkä ja takaosa ei välttämättä ole täysin mukana. Aiemmin olemme keskittyneet vain tasapainoisen, rennon ja pyöreän työskentelymuodon löytämiseen, mutta nykyään kun pelkästään niskan pyöreyden saamiseen ei kulu ikuisuutta, pystymme keskittymään parempaan selän ja takajalkojen käyttöön. 

Siispä alkuverryttelyiden jälkeen aloimme heti tositoimiin ja siirryimme työstämään ensin ravia rennoksi ja pyöreäksi. Keskityin siihen, ettei Teemu pääse karkaamaan istunnan alta vaan malttaa odottaa apuja hitain mutta aktiivisin raviaskelin. Taivuttelin volteilla muistaen hyvän ulkoavun tuen vaihdellen välillä suuntaa. 

Kuuliaisuuden ja rentouden hakemista hitaalla ravilla

Saavuttaessani rentouden ja kuuliaisuuden, aloimme tekemään kahdeksikkoa isolla ympyrällä. Tarkoituksena oli keskittyä käännöksissä sisätakajalan aktiiviseen työntöön napauttamalla sisäpohkeella kylkeen käännöksen aikana. Oikomista ei saanut tapahtua vaan Teemun oli tarkoitus pysyä tasaisena pohkeen ja ohjan välissä. Tämä tuotti alkuun vähän kiemurtelua ja puskemista sisäpohjettani vasten, mutta sinnikkyys jälleen palkittiin ja saatiin ne takajalat kunnolla hommiin! Oli hienoa tuntea miten takaosa laskeutui ja niska nousi korkeimmaksi kohdaksi. Ravista löytyi ihan uusi tahti ja rytmikkyys ja yllättäen satulassa oli hyvin helppo ja tasainen istua! 

Takajalkojen aktivoimista volteilla

Näin kirjoitettuna on hyvin vaikea selittää tämä ravin rytmikkyyden ero "entiseen" verrattuna, mutta kuvista huomaa hyvin miten Teemu käyttää takaosaa ja selkää eri tavalla kuin esimerkiksi talven kuvissa :)

Pitkä ravityöskentely vaatikin Teemulta sen verran paljon voimia, että laukassa työstin sitä pidemmässä muodossa isolla ympyrällä. Olin todella tyytyväinen tunnin saldoon ja kyllä se vaan on aina yhtä siistiä löytää tutusta hevosesta puolia joita en ole ennen saanut esille :)

mitä meille kuuluu?

Niin, mitä Viksua elämää -blogikatraalle kuuluukaan näin kesän ollessa nurkan takana? :)

Kahden kuukauden blogitauon jälkeen ajattelisi, että allekirjoittaneella olisi jotain uutta kerrottavaa niin hevos- kuin yksityiselämässä, mutta täytyy sanoa että arki ja viikonloppu rullaavat oikeastaan samaan tahtiin kuin alkuvuonna. Blogin ollessa tauolla olen kerennyt valmistumaan lähihoitajaksi, viettänyt kuukauden loman, ottanut äkkilähdön Turkkiin ja aloittanut työt.

Näin kirjoitettuna kuullostaa aika siistiltä, mutta todellisuudessa suurimman osan ajasta olen istunut kotona ahdistuen kun lomalla ei ole tekemistä ! Huhtikuussa vietetty loma on aivan eri asia kuin kesällä, sillä muut kaverit paiskivat töitä, lukevat pääsykokeisiin ja/tai istuvat koulun penkillä. En kuitenkaan valita, loma on aina paikallaan vuodenajasta riippuen ja tiedostaen, että kesä ja alkusyksy (ainakin) menevät töiden parissa.

Hevoselämä on ollut aktiivisuudellaan vaihtelevaa. Alkukeväästä tuli ratsastettua vähän enemmän ja Teemun kanssa ollaan päästy mukavasti vauhtiin. Hyvä ratsastettavuus on jatkunut tänne toukokuuhun asti :) Ollaan treenailtu itsenäisesti sekä muutaman kerran käyty tunneilla ja joka kerralla tuntuu löytyvän uusia nappuloita hevosen toimiessa paremmin.

Tämä uudempi tuttavuus Lola, josta viime postauksessa mainitsin  kuvien kera, on myös ollut viikoittain kuvioissa mukana ja kokoajan opin tuntemaan sitä paremmin. Kiltti, mutta tammamainen luonne pitää kyllä hereillä eikä ratsastaessa anna mitään ilmaiseksi! Useasti liikkuu todella kauniisti ja yhteistyönhaluisesti, mutta muutaman kerran olen joutunut tilanteeseen jossa on varmisteltu että kumpi sitä määrääkään (; Lola on ihanaa vastapainoa Teemulle, ovathan ne kaksi aivan erilaista hevosta runkoineen ja persoonineen. Teemu on hyvin vahva, vaativa ja eteenpäinpyrkivä, kun taas Lolan kanssa saa olla tarkkana aktiivisuuden ja muodon kanssa, joka uhkaa painua liian syväksi. Molemmat tarjoavat paljon erilaista haastetta ja se jos mikä kehittää minua ratsastajana :)

Näin tiivistetyn elämänkerran jälkeen palataan hetkeksi itse blogiin.
Tässä on tosiaan tullut pidettyä jonkinmoista motivaatiokeskustelua itseni kanssa blogini jatkumisesta ja vielä viikko takaperin olin edelleen sitä mieltä että minähän en jaksa enää blogimaailmaa ja olin varma, että Viksua elämää on tullut tiensä päähän. En käynyt aikoihin katsomassa esimerkiksi tilastoja eikä kiinnostanut tippaakaan edes ajatella bloggaamista. Nyt saadessani uusia kivoja heppakuvia ja kavereiden kanssa suunnitellessa tulevan kesän tapahtumia pieni into kirjoittamiseen palasi ja ajattelin nyt aloittaa näin varovasti katsellen mitä tästä kirjoittamisesta taas tulee :) En tiedä onko siellä ruudun takana edelleen samat lukijat tavoitettavissa ja kiinnostuneita jatkamaan tarinoideni lukemista, mutta jokatapauksessa haluan yrittää herättää blogia taas eloon.

Onhan tämä kirjoittaminen todella kiva harrastus ja hyvä tapa purkaa pintapuolisesti elämää. On vain käynyt niin, että otan liikaa stressiä kirjoittamisesta ja koen, etten panosta blogiin tarpeeksi. Otan liikaa paineita lukijoista ja koen huonoa omatuntoa jos joka viikko en postaa jotain. Tämä on varmasti ollut merkittävä tekijä motivaation uupumisessa.
Siispä yritän jatkossa ajatella rennommin ja kirjoittaa ainoastaan juuri silloin kun itseltä tuntuu. Haluan kirjoittaa blogia sekä teille, mutta myös itselleni. En halua blogista työtä tai taakkaa, vaan mukavan ajanviettotavan ja keinon jakaa kuviani katseltavaksi :) Aion nyt julkaista muutamia postauksia kuluneelta ajalta ja kirjoitella uusia sitten, kun jotain uutta postailtavaa on!

Näin pitkästä aikaa olisi ihana lukea ketä siellä ruudun takana vielä on vai onko ketään? Onko teillä tauon aikana herännyt kysymyksiä tai haluatteko tietää jotain uutta? Odotan innolla kommentteja! 

BLOGI JÄÄ TAUOLLE

Hyvää alkanutta viikkoa pitkästä aikaa kaikille :)

Kuten olette varmaan tiedostaneet, Viksua elämää on pysynyt hiljaisena jopa kolme viikkoa. Valitettavasti tämä postaus ei tule kertomaan positiivisempia uutisia, vaan nimenomaan tulin kertomaan että tauko jatkuu edelleen määrittelemättömän ajan.
Motivaatio on tyystin kadonnut koko blogimaailmaa kohtaan eikä minkäänlaista halua tai intoa ole palata kirjoitteluiden pariin. Koko ajatus postausten kirjoittamisesta ahdistaa ja tuntuu, että bloggaamista ja hevosblogeja mainostetaan kaikkialla ja sitä tulee joka tuutista! Kaipaan itse vapautta koko hommasta ja mielessä on jonkin aikaa pyörinyt myös ajatuksia koko bloggaamisen lopettamisesta, mutta en ainakaan vielä ole tullut kyseiseen päätökseen. Odottelen, jospa halu palata takaisin tulee tässä kevään edetessä ja kesän lähestyessä, mutta sen tulen sitten ilmoittamaan kun olen vähän kuulostellut ajatuksiani :)

Vaikka motivaatio bloggaamiseen on kadonnut, hevosrintamalla sujuu loistavasti ja kivoja heppauutisiakin on. Nykyään Teemun lisäksi elämässäni alkaa pyörimään uusi vuokrahevonen, harmaankimo tamma Lola. Kyseessä on oikein kiva 9 vuotias pikkutamma ja odotan innolla tuleeko meistä yhteensopiva pari :) Ainakin alku vaikuttaa lupaavalta.

Oikein hyvää kevättä kaikille lukijoilleni, toivotaan että palataan uudella innolla mutta älkää odottako liikaa!

My Day -videopostaus

Oikein hyvää maaliskuuta kaikille!
Nyt tulee blogihistoriani ensimmäinen My Day -videopostaus, jonka kuvasin lauantaina helmikuun viimeisenä päivänä. Videota oli ihan hauska kuvata eikä se ollut niin hankalaa ja aikaavievää mitä olen ennen ajatellut :) Haluaisin kuulla mitä tästä tykkäsitte ja oliko kovin pitkäveteinen vai onnistunut ja kannattaako tämmöisiä tehdä jatkossakin silloin tällöin!

Olen taas pahoillani videon ääniraitojen mahdollisista eriaikaisuuksista jotka saattavat vähän vaikeuttaa videoiden katselua, en vain käsitä miksi editointiohjelmani tekee niin.. Jouduin myöskin katkaisemaan videot kahteen eri osaan, sillä renderöintivaiheessa ilmeni jotain ongelmia.. Joka tapauksessa, enjoy!

onnistunut koulutunti

Teemun kanssa jatkamme hyvää draivia ja onnistuneita ratsastuskertoja :) En kuitenkaan halua liikaa hehkuttaa, sillä olen tämän kyseisen heppasen kanssa oppinut että sitä takapakkia voi tulla nopeammin kuin aavistan. Haluan nyt kuitenkin nauttia tästä ihanasta tunteesta ja en voi kun toivoa että Teemun hyvä ratsastettavuus jatkuu läpi vuoden!

Maanantaina juoksutin Teemua sivuohjilla, eilen sillä ratsasti eräs toinen nainen ja tänään oli vuorossa Adan koulutunti. Kerron kuvien kera (joita tulikin paljon!) tunnista paremmin.

Alkuun käyntitaivutteluja volttien avulla ja mun täytyi keskittyä hyvään ulko-ohjan tuntumaan, jottei Teemu kulje ainoastaan taipuneena oikealle. Se tykkää jättäytyä oikeasta ajoittain jopa tyhjäksi ja olla linkussa, mutta hyvällä ulko-ohjan tuntumalla sain jumpattua sitä kantamaan itseään suorempana.

Laukassa jatkoimme samaa tehtävää, eli laukkavoltteja ulko-ohjan tuki säilyttäen. Teemu pisti hetkittäin hanttiin ja jännitti niskaansa, jolloin mun oli hyvin vaikea päästä istumaan kunnolla satulaan. Taivutteluja ja painavaa istuntaa kärsivällisesti, niin saatiin Teemu pikkuhiljaa putoamaan hyvään laukkamuotoon. Siitä huolimatta mun oli vaikeaa istua täysin satulassa, argh!

Laukkojen jälkeen siirryimme ravissa tekemään samaa tehtävää, jotta kaikissa askellajeissa hevonen saataisiin joustavammaksi, rennommaksi ja käyttämään lapojaan. Ravi sujui tänään kaikista parhaiten ja Teemua olikin aika helppo työstää ravissa. Hyvä muoto säilyi oikeastaan kokoajan, ajoittain jännittyneisyyttä ja itse jäin pitämään vähän liikaa taivutusta, mikä heti laittaa myös Teemun painamaan kädelle. Kun muistin nopeammat hellittämiset, Teemukin pysyi pehmeämpänä :)

Välikäyntien jälkeen suunnanvaihdos vasempaan ja eikun laukkaamaan. Tämä on Teemun vaikein suunta, sillä sen selkälihaksisto on heikompi vasempaan ja vaatii ratsastajalta paljon tukea, jotta jaksaa kantaa itseään pehmeässä muodossa. 

Alku olikin taas hankalaa vaikka se ei missään vaiheessa ollut painava kädelle. Enemmänkin kyljet kovettuivat ja Teemu jäi laukkaamaan paikalleen. Aloimme siis taivuttamaan Teemua ensin ulospäin, jonka jälkeen pikkuhiljaa ulko-ohjan tuella käänsin sisätaivutukseen. Muutamien vaikeiden kierrosten jälkeen Teemu taipui hienosti sisälle säilyen pehmeässä muodossa. Tosin mitähän noi mun kädet tekee, hahah.. Kädet alemmas ja vähän lyhempi ohja, Emmi!

Laukkojen jälkeen ravissa vielä työskentelyä molempiin suuntiin vaihdellen useasti suuntaa :) Teemu liikkui kevyttä, rentoa ja isoa ravia ja mun oli äärettömän helppo istua syvällä satulassa! Heti, kun Teemu on rento selästä, sen ravissa tuntuu kuin istuisi keinuhevosen kyydissä. Niin tasaista ja matkaavoittavaa. 

Hienon hevosen pilaa ratsastaja jonka ryhti on kaikkea muuta kuin kaunista katseltavaa! Jotenkin olin niin fiiliksissä Teemun toimiessa niin hyvin, että unohdin kokonaan miten minun kuuluisi siellä istua.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, palataan toivottavasti pian!