erikoispostaus; Sputnik

Minulta toivottiin postausta muutaman kerran blogissani esiintyneestä Putte-ponista, jonka kerroin olevan entinen hoitoponini pari vuotta sitten. Sain luvan kirjoittaa niistä ajoista ja kertoa tästä ponista hieman enemmän, joten ajattelin toteuttaa nyt erikoispostauksen aiheenaan Sputnik!

Putte, oikealta nimeltään Sputnik, on 16 vuotias risteytysponiruuna. Säkäkorkeutta siltä löytyy noin 135cm, eli pienikokoinen ratsu kyseessä. Putte on poni isolla peellä, sillä se osaa kyllä kaikki ponimaiset jekut karkailusta pukitteluun.
Kaikki lähti siitä, kun vuonna 2009 mennessäni hoitamaan Viksua, tallille oli ilmestynyt pieni ruskea poniruuna. Sitä ihastelin muutamia viikkoja ja unelmoin, että olisi kiva päästä kokeilemaan sitä joskus. Aivan kuin ajatukseni olisi luettu, sillä eräänä syyskuisena päivänä multa extempore kysyttiin, haluaisinko ratsastaa Putella. Voitte arvata, että sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin ja pian istuinkin jo ponin kyydissä.

"Tänään testasin Puttea ekan kerran ikinä. Oli tosi kiva, vähän katteli ja ihmetteli paikkoja, mutta meni älyttömän hyvin kun jaksoi keskittyä"

Näin kirjoitin ensimmäisen kerran Putesta. Muistan, että tykkäsin siitä hirvittävän paljon. Sain alkaa ratsastaa Putella kerran viikossa maanantaisin, ja lähdin aina innoissani tallille sitä liikuttamaan. Tietenkään Viksua en unohtanut, vaan ratsastin myös sillä kaksi kertaa viikossa tavalliseen tapaan. Oli vaan kiva saada uusi poni Viksun rinnalle, sehän jos mikä on jokaisen ponitytön unelma!

Viikon päästä ensimmäisestä ratsastuksesta pääsin hyppäämään Putella. Muistan kyseisen päivän kuin eilisen, sillä se oli aivan ihana ratsastuskerta! Itseasiassa minun ei ollut tarkoitus edes ratsastaa Putella silloin, mutta olin samaan aikaan tallilla ja poni temppuili omistajan tytön kanssa. Siispä minä kapusin selkään ja hyppäsin hetken aikaa noin 70cm korkuisia esteitä. Rakastuin Putteen vielä enemmän, sillä se hyppäsi todella hienosti eikä kytännyt yhtäkään estettä. Kaikesta mentiin yli epäröimättä vaikka itse hieman jännitinkin.

Vuonna 2010 tehty video Putesta.

Kilpailin muutaman kerran Putella kouluratsastuksessa. Ensimmäiset kisat sillä kävin 20.syyskuuta samaisena vuonna, ja saimme prosenttitulokseksi 55%. Putte oli aika sika ja säikkyili kaikenlaista turhaa radan aikana. Se jokaisella kilpailukerralla keksi aina jotain temppuja meidän pään menoksi. Kävin sillä kahdet koulukilpailut, jonka jälkeen lopetimme kisoissa kiertelyn ja keskityin ratsastamaan ponilla turvallisesti kotitallilla.

Kuukaudet etenivät ja tein ponin kanssa vaikka ja mitä. Kiinnyin Putteen oikein kovasti ja se oli ehdottomasti lempiponini. Ratsastin paljon ilman satulaa, menin koulua, silloin tällöin hyppäsin ja välillä irtojuoksutin ja vietin sen kanssa vain aikaa. Sain myös kokea sen hurjatkin puolet moneen kertaan. Se heitteli mua välillä alas rajuilla pukeillaan tai ryösti kentän päästä päähän vetäen samalla pään alas. Enhän minä siellä pysynyt ja milloin tulin kotiin selkä kipeänä, käsi kipeänä tai aivotärähdyksen kera. Kerran minulta murtui solisluu pukittelun johdosta ja jouduin muutaman kuukauden ratsastuskieltoon.

Näiden putoamisten takia ponilla ratsastamisesta tuli jollain tapaa hyvin jännittävää. Saatoin välillä vähän pelätä selkään menoa, sillä koskaan ei tiennyt mitä se keksii seuraavaksi. Kaikesta huolimatta se pysyi edelleen ykkösponina, kunnes aloin huomaamaan surullisen asian.

"Ratsastin Puten tänäänkin. Ei siitä kyl tullut oikein mitään, kun jalat on niin pitkät ettei pysy pohje paikallaan :("

Aloin kasvamaan hurjaa vauhtia. Murrosikäni alkoi melko myöhään, ja olin ollut kahdeksanteen luokkaan asti pieni ja laiha. Yhtäkkiä hurahdin pitkäksi ja sen huomasi viimeistään Puten kanssa. Satulalla ratsastaminen oli hyvin hankalaa, sillä jalat roikkuivat eikä pohjetta pystynyt antamaan normaalisti. Ilman satulaa sain jalkoja paremmin koukistettua jotta sain annettua pohjetta. Ratsastinkin monta kuukautta pelkästään ilman satulaa siinä toivossa, että kyllä minä tällä pystyn vielä ratsastamaan.
Ainoaksi ongelmaksi ei jäänyt jalat. Selkäni alkoi oireilemaan ratsastuskertojen jälkeen, koska istuntani kärsi liian pienellä ponilla ratsastamisesta. Jos ratsu on liian pieni, istunta ei saa samanlaista tukea kuin sopivalla hevosella ratsastaessa.
Samoihin aikoihin aloitin ratsastamaan toista ponia, Gandia. Ja koska minulla oli myös Viksu ratsastettavana, ei olisi ollut aikaa liikuttaa kolmea hevosta, kun kouluakin piti käydä. Siispä yhdestä oli luovuttava, ja päätös oli tietenkin hyvin selvä; Putte. Valitsin Puten juurikin sen takia, että olin sille liian pitkä. 

Puten 'muistovideo'

Tammikuussa 2011 lopetin Puten hoitamisen. Ei siitä ollut helppo kertoa ponin omistajalle, mutta valintoja on joskus tehtävä. Suuresta luopumisesta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä näin Puttea aina kun kävin ratsastamassa Viksulla, ja näen sitä edelleen. Silloin tällöin sain liikuttaa ponia, kun sen omistaja tarvitsi apua. Niin myös teen joskus nykyäänkin, vaikka pitkä tietysti sille olen edelleen. Ratsastan sitä kuitenkin niin harvoin, ettei istuntani/poni siitä kärsi millään tavalla. 

Tässä päästäänkin nyt lauantaihin, jolloin Aada, Santra ja Vilja tulivat mukaan tallille auttamaan ja kuvaamaan, kun ratsastin Puten. Itseasiassa Viksukin oli mukana, mutta itse en sillä mennyt, vaan tytöt pääsivät testaamaan Viksun tasaista kyytiä.
Kävimme aluksi verkkaamassa hetken aikaa sänkkärillä ja baanatettiin pari kertaa vierekkäin. Puttehan oli taas ponimaisella tuulella ja heittelikin muutamat pukit kesken laukan, voi sitä (; Siirryimme sitten kentälle, jossa hyppäsin vähän Puten kanssa jumppista ja yhtä pystyä. Vanhojen aikojen kunniaksi poni päättikin heittää minut ketoon saatuaan siihen mahdollisuuden, kun lähdin työntämään esteelle vähän liikaa. Hetken aikaa näin tähtiä ja ilmatkin meinasi mennä pihalle, mutta pian jo kapusin kyytiin ja poni sai vuorostaan kurinpalautuksen. Sen jälkeen se kulkikin oikein kauniisti ilmaan minkäänlaisia yrityksiä saada minua alas selästään.

Putte on laadukas ja hieno poni, joka hyppää todella hyvin ja kulkee sileälläkin mallikkaasti, kun sitä osaa käskeä. Minua harmittaa niiiin paljon, että olen liian pitkä Putelle. Voi kun sille voisi saada edes reilu 10 senttiä lisää korkeutta, niin voisin sitä vähän enemmän ratsastaa! Kaikkea vaan ei voi saada. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että tiedän Puten olevan hyvissä, rakastavissa käsissä ja saan sitä nähdä vaikka päivittäin. Putte tulee aina olemaan ehdoton lempparini ja ikävöin vielä tänä päivänäkin niitä hetkiä, joita sen kanssa olen saanut viettää <3

Minun oli tarkoitus lisätä postaukseen vielä kooste kaikista näistä vuosista, mutta Puten materiaali on ulkoisella kovalevyllä ja kovalevy jäi kotiin (kirjoitin tämän töissä), mutta ehkä tämä postaus riittänee ihan näin :)

Vaihdoin muuten, kuten huomaatte, uudenlaista ulkoasua, bannerista ei pitänyt tulla tuollainen, mutta jostain syystä Blogger tummentaa bannereiden väriä ja kontrastia ja png-kuvat se muuttaa mustaksi, jos siinä ei ole mitään taustaa. Tämä blogi näyttäköön nyt ainakin väliaikaisesti tältä, eikai se ole ihan hirveä?! Kiitos muuten kaikill bannereita lähettäneille, katsotaan jos myöhemmin käytän niistä jotain, tällä hetkellä tein sittenkin kuitenkin itse bannerin nopeasti :)

kavaletteja ja baanausta punaisissa vaatteissa

Eikö olekin hieno otsikko! Se kuitenkin kuvastaa oikein hyvin viimepäiviä, sillä uudet ratsastushousuni pääsivät testaukseen kera punaisten ratsastussukkien ja punaisen paidan. Olen jostain syystä nyt aivan rakastunut kaikkeen punaiseen, haluaisin ostaa myös Teemulle punaiset pintelit ja punaisen huovan!

Perjantaina tosiaan päätin vähän hyppäillä Teemun kanssa. Varsinaisesti hypätä en sillä voi, mutta pienimuotoinen estetreeni ei ole pahitteeksi, pääasiassa halusimme vain vähän jumpata hevosta ja saamaan sitä keskittymään jalkatyöskentelyyn. Aluksi verkkasin sitä ravissa kahdeksikolla ylittäen kahta kavalettia, joiden tarkoituksena saada Teemua juurikin nostamaan jalkojaan paremmin. Tämän jälkeen hypättiin kolmoisjumppista sekä ravissa että laukassa. Ajattelin, että Teemuhan ei sarjasta heti yli menisi, sillä se välillä kyttää kaikkea ihan turhaa, mutta siitä se vaan yli meni kuin mikäkin konkari. Muutoinkin hyppelöt sujuivat ilman minkäänlaisia ongelmia ja Teemu kulki oikein mallikkaasti :)
Ratsastin loppuun vielä vähän koulua, jotta saisin sen läpi niin ravissa kuin laukassa. Ruuna olikin todella hyväntuntuinen ja joustava edestä, hirveästi sen kanssa ei tarvinnut jumpata ja pumpata. Ratsastaja voisi taas katsoa kyllä peiliin, voi hyvä tavaton, mitä mun yläselälle on tapahtunut?! Hartiat edessä ja näytän suoraansanottuna koppakuoriaiselta. Ei näin, Emmi..

Näissä kolmessa seuraavassa kuvassa Teemussa on havaittavissa pupujussin piirteitä.. Sillä on välillä tapana vähän pomppia laukassa, voi raukka ;)

Tänään, lauantaina, oli vuorossa pellolla ratsastelua punaisissa tamineissa. Teemun omistaja on pyytänyt, että silloin tällöin treenaisin Teemun selkää ratsastamalla pellolla reipasta ja isoa laukkaa gramaaneilla, jolloin sen pää pysyy pyöreänä ja selkä venyy. Tänään siis tein aika paljon laukkatreeniä ja laukkailin ympäri peltoa suhteellisen rentoa ja isoa laukkaa. Kyllähän sitä muutaman kerran piti baanattaakkin..! Oli ihanaa ratsastaa, kun huomaa miten hevonen nauttii, kun saa mennä kovaa. Itselläni vaan meinasi välillä olla vaikeuksia pysyä kyydissä ja jarrutella isoa hevosta, joka vetää kuin mikäkin, huh. Ainakin saa ilmaisen käsitreenin siinä samalla (;

Teemun jälkeen lähdimme tyttöjen kanssa käymään Hesburgerissa ja jäätelöllä, jonka jälkeen matka jatkui Jäniksenlinnaan ratsastamaan Viksu ja Putte. Mutta siitä ensipostauksessa, joka tulee olemaan erikoispostaus :)

Otimme aamupäivällä muuten tyttöjen kanssa kuvia ihan meistä ihmisistä, tässä muutamia parhaimpia. Mitäs pidätte tämän postauksen kuvista?

Täytyy vielä loppuun todeta, että olen tällä hetkellä niin onnellinen. Ai mistäkö? En mistään suuresta, vain siitä, että kaikki on tällä hetkellä yksinkertaisesti elämässäni todella hyvin. Mulla on maailman ihanin talliporukka ja samalla parhaat ystävät, joiden kanssa vietän ikimuistoisia hetkiä, kaksi ihanaa ja rakasta hevosta, joiden kanssa saan touhuta ja viettää aikaa aivan kuin ne olisivat omiani, kouluni vetelee viimeisiään ja kohta olen virallisesti media-assistentti, kesä on tulossa ja kivaa tekemistä on luvassa! Ja ennen kaikkea; aion vain nauttia elämästäni. Tehkää tekin samoin <3

lämpimiä säitä, shoppailua ja ratsastusta

Voi että rakastan näitä viime päivien kelejä, on niin vapauttavaa ja ihanaa kulkea ulkona ilman takkia, saatika ratsastaa vaikka ihan topilla! Ei ole tarvinnut miettiä mitä puen päälle ja kuinka paljon, riittää että on korkeintaan huppari varalta mukana jos viileä yllättää. Odotan vain niin kovasti kesää, valmistujaisia ja sitä kaikkea tekemistä, mitä kesällä keksii. Tuskin olen ainut..? ;)

Tässä postauksessa ajattelin tavalliseen tapaan taas kertoilla viimepäivien tapahtumia ja tekemisiäni, nyt kun kamera on ollut jokaisella tallikerralla mukana ja on ainakin jonkinlaista materiaalia saanut.

Tiistaina kävin töiden jälkeen kuvaamassa Roosaa ja Lorea sovitusti, sillä Roosa halusi ratsastusmateriaalia pitkästä aikaa. Oli aivan ihana ilma ja todella lämmin ja olin itsekin tyytyväinen kuvasaldoon. Roosa älä tapa, sillä laitoin tähän teistä muutaman kuvan.. x) Kuvailuiden jälkeen lähdin kodin kautta ratsastamaan Viksun. En jaksanut kuluttaa kenttää, joten lähdinkin kouluilemaan sänkkärille vielä kun oli mahdollista, sillä se kynnetään  (on jo varmaan kynnetty), eikä siinä sitten voi enää mennä.
Viksu oli alkuun vahva, kuten se yleensä on pellolla mentäessä, mutta monien volttien ja taivuttelujen jälkeen sain sen pehmenemään todella hyväksi. Jumppailin Viksua paljon ja pyysin siltä hyvin matkaavoittavaa, irtonaista ja pyöreää ravia. Ruuna olikin erittäin hyvä ja voi että, varmaan ekaa kertaa tunsin että se oikeasti lisäsi ravia rikkomatta laukalle tai nostamatta päätään ylös! Muutenkin se liikkui pellolla jotenkin normaalia paremmin ja oli superhieno! Harmitti, etten ottanut kameraa mukaan tai ettei kukaan ollut todistamassa tätä ratsastuskertaa.

Keskiviikkona lähdin töiden jälkeen käymään Hööksissä, jälleen kerran Roosan kanssa. Minulla on ollut jo pitkään ostoslistalla punaiset ratsastushousut, mutta mistään en ole kovin halpoja löytänyt. Hööksissä onneksi oli CRW:n punaiset housut hintaan 61€, joten pakkohan ne oli sovituskopin kautta ottaa mukaani! Lisäksi tarvitsin uudet ratsastussukat sekä ratsastushanskat, mutta hyviä hanskoja en valitettavasti löytänyt. Ratsastussukat kuitenkin hommasin.
Illalla kävin taas ratsastamassa Viksun ja sen lisäksi myös Putte-ponin, jota aina silloin tällöin edelleen liikutan jos omistaja ei itse pääse. Uudemmille lukijoille tiedoksi, hoidin siis Puttea pari vuotta sitten, kunnes kasvoin sille liian pitkäksi ja oli pakko lopettaa. Nyt, 175cm mitassa olen todellakin jo liian pitkä ponille vakituiseksi ratsastajaksi, mutta silloin tällöin, ehkä kerran kuussa/2kk, ei yksi ratsastuskerta haittaa.
Keskiviikko oli ilmaltaan tosi kuuma, joten ainakin itse olin jotenkin ihan veto pois enkä jaksanut Viksun kanssa tehdä kummempia. Kävin vähän pellolla ja sen jälkeen ratsastelin sen läpi vielä kentällä. Jostain sain kuitenkin puhtia Puten liikuttamiseen ja teinkin sen kanssa töitä suhteellisen kunnolla. Harmittaa niin vietävästi, että olen sille liian pitkä, koska poni on vaan niin magee! Kun sen saa oikeasti kunnolla töihin, se tekee raviväistöt ja -lisäykset todella hienosti! Putte liikkui muutenkin oikein mukavasti ja oli hyvin reipas.

Vasemmalla: rakastuin noihin saappaisiin, niin mukavat jalassa!
Oikealla: Noi kypärät oli jotain niin ihanaa, ihasteltiin ne päässä tovi.. Ja pakollinen duckface tottakai, olihan noi kypärät sen verran bling bling ihkut ;)

Roosa sovitteli saappaitaan monen monta minuuttia, minä kiltisti odottelin housujeni kanssa ja teinipeilailin aikani kuluksi..

Tässä vähän pätkiä viimepäivistä.
Tänään, helatorstaina olin koko päivän aamu yhdestätoista ilta kahdeksaan liikenteessä. Aamulla kävin juoksuttamassa Teemun liinassa ja lopuksi päästin vapaaksi. Teemun hoidettuan matka jatkui Laakson ratsastustadionille Aadan kisahoitajaksi. Siellä vierähti monta tuntia katsellessa erinäköisiä ratsukoita ja kannustaessa Aadaa.

Tässä hevosessa näin jotain samaa näköä Teemun kanssa..!

Laaksolla ollessani pari blogini lukijaa tulivat moikkaamaan ja haastettelemaan pientä nettijuttua varten. Voit lukea sen tästä. Tekstissä on muutamia virheitä, kuten nimeni kirjoitettu väärin, mutta symppis juttu muuten!

Huomenna on tiedossa pienimuotoista estetuntia Teemun kanssa, mutta siitä lisää loppuviikosta. Olen muuten huomannut että tuossa gallupin äänten laskennassa on varmaan jotain häikkää, sillä se välillä näyttää, että siinä olisi äänestetty välillä vain viisi kertaa, välillä joku 28 kertaa, aina vaihtuen tuo voittajapostaus... Joten jos jollain se näkyy normaalisti, olisi tosi ihanaa jos joku viitsisi kertoa mikä niistä on saanut eniten ääniä, mikä toiseksi jne.. :) Palataan!