erikoispostaus; Sputnik

Minulta toivottiin postausta muutaman kerran blogissani esiintyneestä Putte-ponista, jonka kerroin olevan entinen hoitoponini pari vuotta sitten. Sain luvan kirjoittaa niistä ajoista ja kertoa tästä ponista hieman enemmän, joten ajattelin toteuttaa nyt erikoispostauksen aiheenaan Sputnik!

Putte, oikealta nimeltään Sputnik, on 16 vuotias risteytysponiruuna. Säkäkorkeutta siltä löytyy noin 135cm, eli pienikokoinen ratsu kyseessä. Putte on poni isolla peellä, sillä se osaa kyllä kaikki ponimaiset jekut karkailusta pukitteluun.
Kaikki lähti siitä, kun vuonna 2009 mennessäni hoitamaan Viksua, tallille oli ilmestynyt pieni ruskea poniruuna. Sitä ihastelin muutamia viikkoja ja unelmoin, että olisi kiva päästä kokeilemaan sitä joskus. Aivan kuin ajatukseni olisi luettu, sillä eräänä syyskuisena päivänä multa extempore kysyttiin, haluaisinko ratsastaa Putella. Voitte arvata, että sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin ja pian istuinkin jo ponin kyydissä.

"Tänään testasin Puttea ekan kerran ikinä. Oli tosi kiva, vähän katteli ja ihmetteli paikkoja, mutta meni älyttömän hyvin kun jaksoi keskittyä"

Näin kirjoitin ensimmäisen kerran Putesta. Muistan, että tykkäsin siitä hirvittävän paljon. Sain alkaa ratsastaa Putella kerran viikossa maanantaisin, ja lähdin aina innoissani tallille sitä liikuttamaan. Tietenkään Viksua en unohtanut, vaan ratsastin myös sillä kaksi kertaa viikossa tavalliseen tapaan. Oli vaan kiva saada uusi poni Viksun rinnalle, sehän jos mikä on jokaisen ponitytön unelma!

Viikon päästä ensimmäisestä ratsastuksesta pääsin hyppäämään Putella. Muistan kyseisen päivän kuin eilisen, sillä se oli aivan ihana ratsastuskerta! Itseasiassa minun ei ollut tarkoitus edes ratsastaa Putella silloin, mutta olin samaan aikaan tallilla ja poni temppuili omistajan tytön kanssa. Siispä minä kapusin selkään ja hyppäsin hetken aikaa noin 70cm korkuisia esteitä. Rakastuin Putteen vielä enemmän, sillä se hyppäsi todella hienosti eikä kytännyt yhtäkään estettä. Kaikesta mentiin yli epäröimättä vaikka itse hieman jännitinkin.

Vuonna 2010 tehty video Putesta.

Kilpailin muutaman kerran Putella kouluratsastuksessa. Ensimmäiset kisat sillä kävin 20.syyskuuta samaisena vuonna, ja saimme prosenttitulokseksi 55%. Putte oli aika sika ja säikkyili kaikenlaista turhaa radan aikana. Se jokaisella kilpailukerralla keksi aina jotain temppuja meidän pään menoksi. Kävin sillä kahdet koulukilpailut, jonka jälkeen lopetimme kisoissa kiertelyn ja keskityin ratsastamaan ponilla turvallisesti kotitallilla.

Kuukaudet etenivät ja tein ponin kanssa vaikka ja mitä. Kiinnyin Putteen oikein kovasti ja se oli ehdottomasti lempiponini. Ratsastin paljon ilman satulaa, menin koulua, silloin tällöin hyppäsin ja välillä irtojuoksutin ja vietin sen kanssa vain aikaa. Sain myös kokea sen hurjatkin puolet moneen kertaan. Se heitteli mua välillä alas rajuilla pukeillaan tai ryösti kentän päästä päähän vetäen samalla pään alas. Enhän minä siellä pysynyt ja milloin tulin kotiin selkä kipeänä, käsi kipeänä tai aivotärähdyksen kera. Kerran minulta murtui solisluu pukittelun johdosta ja jouduin muutaman kuukauden ratsastuskieltoon.

Näiden putoamisten takia ponilla ratsastamisesta tuli jollain tapaa hyvin jännittävää. Saatoin välillä vähän pelätä selkään menoa, sillä koskaan ei tiennyt mitä se keksii seuraavaksi. Kaikesta huolimatta se pysyi edelleen ykkösponina, kunnes aloin huomaamaan surullisen asian.

"Ratsastin Puten tänäänkin. Ei siitä kyl tullut oikein mitään, kun jalat on niin pitkät ettei pysy pohje paikallaan :("

Aloin kasvamaan hurjaa vauhtia. Murrosikäni alkoi melko myöhään, ja olin ollut kahdeksanteen luokkaan asti pieni ja laiha. Yhtäkkiä hurahdin pitkäksi ja sen huomasi viimeistään Puten kanssa. Satulalla ratsastaminen oli hyvin hankalaa, sillä jalat roikkuivat eikä pohjetta pystynyt antamaan normaalisti. Ilman satulaa sain jalkoja paremmin koukistettua jotta sain annettua pohjetta. Ratsastinkin monta kuukautta pelkästään ilman satulaa siinä toivossa, että kyllä minä tällä pystyn vielä ratsastamaan.
Ainoaksi ongelmaksi ei jäänyt jalat. Selkäni alkoi oireilemaan ratsastuskertojen jälkeen, koska istuntani kärsi liian pienellä ponilla ratsastamisesta. Jos ratsu on liian pieni, istunta ei saa samanlaista tukea kuin sopivalla hevosella ratsastaessa.
Samoihin aikoihin aloitin ratsastamaan toista ponia, Gandia. Ja koska minulla oli myös Viksu ratsastettavana, ei olisi ollut aikaa liikuttaa kolmea hevosta, kun kouluakin piti käydä. Siispä yhdestä oli luovuttava, ja päätös oli tietenkin hyvin selvä; Putte. Valitsin Puten juurikin sen takia, että olin sille liian pitkä. 

Puten 'muistovideo'

Tammikuussa 2011 lopetin Puten hoitamisen. Ei siitä ollut helppo kertoa ponin omistajalle, mutta valintoja on joskus tehtävä. Suuresta luopumisesta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä näin Puttea aina kun kävin ratsastamassa Viksulla, ja näen sitä edelleen. Silloin tällöin sain liikuttaa ponia, kun sen omistaja tarvitsi apua. Niin myös teen joskus nykyäänkin, vaikka pitkä tietysti sille olen edelleen. Ratsastan sitä kuitenkin niin harvoin, ettei istuntani/poni siitä kärsi millään tavalla. 

Tässä päästäänkin nyt lauantaihin, jolloin Aada, Santra ja Vilja tulivat mukaan tallille auttamaan ja kuvaamaan, kun ratsastin Puten. Itseasiassa Viksukin oli mukana, mutta itse en sillä mennyt, vaan tytöt pääsivät testaamaan Viksun tasaista kyytiä.
Kävimme aluksi verkkaamassa hetken aikaa sänkkärillä ja baanatettiin pari kertaa vierekkäin. Puttehan oli taas ponimaisella tuulella ja heittelikin muutamat pukit kesken laukan, voi sitä (; Siirryimme sitten kentälle, jossa hyppäsin vähän Puten kanssa jumppista ja yhtä pystyä. Vanhojen aikojen kunniaksi poni päättikin heittää minut ketoon saatuaan siihen mahdollisuuden, kun lähdin työntämään esteelle vähän liikaa. Hetken aikaa näin tähtiä ja ilmatkin meinasi mennä pihalle, mutta pian jo kapusin kyytiin ja poni sai vuorostaan kurinpalautuksen. Sen jälkeen se kulkikin oikein kauniisti ilmaan minkäänlaisia yrityksiä saada minua alas selästään.

Putte on laadukas ja hieno poni, joka hyppää todella hyvin ja kulkee sileälläkin mallikkaasti, kun sitä osaa käskeä. Minua harmittaa niiiin paljon, että olen liian pitkä Putelle. Voi kun sille voisi saada edes reilu 10 senttiä lisää korkeutta, niin voisin sitä vähän enemmän ratsastaa! Kaikkea vaan ei voi saada. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että tiedän Puten olevan hyvissä, rakastavissa käsissä ja saan sitä nähdä vaikka päivittäin. Putte tulee aina olemaan ehdoton lempparini ja ikävöin vielä tänä päivänäkin niitä hetkiä, joita sen kanssa olen saanut viettää <3

Minun oli tarkoitus lisätä postaukseen vielä kooste kaikista näistä vuosista, mutta Puten materiaali on ulkoisella kovalevyllä ja kovalevy jäi kotiin (kirjoitin tämän töissä), mutta ehkä tämä postaus riittänee ihan näin :)

Vaihdoin muuten, kuten huomaatte, uudenlaista ulkoasua, bannerista ei pitänyt tulla tuollainen, mutta jostain syystä Blogger tummentaa bannereiden väriä ja kontrastia ja png-kuvat se muuttaa mustaksi, jos siinä ei ole mitään taustaa. Tämä blogi näyttäköön nyt ainakin väliaikaisesti tältä, eikai se ole ihan hirveä?! Kiitos muuten kaikill bannereita lähettäneille, katsotaan jos myöhemmin käytän niistä jotain, tällä hetkellä tein sittenkin kuitenkin itse bannerin nopeasti :)