uusia piirteitä esiin!

Viikonloppu on takana ja uusi viikkokin jo alkanut uusine kujeineen. Kuten viime viikolla kerroin, olen nyt tämän viikon vastuussa Teemusta ja hoidan ja liikutan sen päivittäin, kuitenkin pitäen muutaman vapaapäivän hevosella. Teemu on näyttänyt tässä muutaman päivän sisällä taas uusia puolia itsestään, opin mm. sen, että niinkin tyynen rauhallisena ja säikkymättömänä hevosena pitämäni Teemu osaa muuntautua varsan tasolle ja steppailla malttamattomana paikoillaan ja pelätä aivan kaikkea. Siis ihan kaikkea. Ja olla erittäin hölmö.

Lauantaina sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli ihanan kepeä pakkaspäivä. Halusin ottaa valokuvia Teemusta kentällä, johon päästin sen vapaaksi pyörimään. Muutaman pääkuvan siitä kerkesinkin saamaan kunnes maiskautin merkiksi, että voisi kuljeksia kentällä vapaana. Vaan herra päättikin pistää show'n pystyyn ja esitellä upeita liikkeitään häntä koholla pöristen uljaan näköisenä. Hetken aikaa annoin Teemun leikkiä ja sainkin siitä muutamia komeita otoksia. Katsokaa nyt, kuinka hieno se osaa innokkaan näköisenä olla!

Ja niin, ei tässä kaikki ollut. Oli tarkoituksena lähteä kuvausten jälkeen vielä käyntimaastoon nauttimaan kauniista säästä, ja rauhallinen lenkki muutoin olikin kunnes pääsimme tielle, jossa oli runsaasti erimallisia postilaatikoita. Yksi niistä olikin sitten Teemun mielestä enemmänkin hevosia syövä hirviö, jonka vierestä ei missään tapauksessa voinut mennä. Kuten normaali hevonen toimisi, se menisin pienellä syöksähdyksellä pelottavan asian ohi tai lähtisi peruuttamaan, mutta Teemu päättikin asian hyppäämällä pellolle metriseen umpihankeen ja laukkaamalla pienen lenkin sitä kautta. Vaikka itselläni pituutta onkin ihan mukavasti, ei voimaa löydy senkään vertaa että yli 175cm hevosen saisin kuriin, roikuin vain kyydissä ja ohjasin pikimmiten Teemun takaisin tielle. Taisi se itsekin tajuta että hups, tämä olikin syvä hanki ja laukkasi pellolta pois. Onneksi mitään ei sattunut ja loppujen lopuksi vain nauroin hevosen tyhmyydelle ja ratkaisulle.

Sunnuntaina pidin Teemulla vapaapäivän Horse Fair-messujen vuoksi, jotka olivat taas kivasti järjestetyt ja oli paljon katseltavaa. Valitettavasti mitään postausta en päivästä tänä vuonna tee, en ottanut edes kameraa mukaan (tämä erittäin harvinaista kohdallani!).
Maanantaina liikutin Teemun sitten kunnolla. Ratsastin taas aluksi ilman gramaaneja, mutta Teemu oli hyvin vaikea enkä saanut sitä mitenkään taipumaan. Oli kyljistä ja suusta kova kuin kivi ja omat voimani loppuivat kesken. Siispä tässä tapauksessa oli järkevintä laittaa gramaanit helpottamaan vähän omaa työtäni ja saamaan hevosen työskentelemään oikein. Ja katsos vaan, heti kun gramaanit olivat paikallaan, Teemu naksahti samantien pyöreäksi, rennoksi, aktiiviseksi ja oli parhaimman tuntuinen mitä on koskaan ollut! Työstin hieman avoja, takaosakäännöksiä ja tein temmonvaihteluja ravissa ja laukassa. Teemu teki kaiken nöyrästi ja sitä oli oikein kiva ratsastaa. Muutaman kerran kavaletinkin ylitin laukassa jotta takaosa työskentelisi vielä paremmin. 

Lopuksi ravissa Aada hieman koutsasi lisätyssä ravissa, jotta Teemu saataisiin enemmän ylös ja voimaa takapäähän. Kokeilin ensin lisäystä ilman apua, mutten saanut niin hyvää liikettä ruunasta irti. Syynä oli juuri se, etten pitänyt tarpeeksi hyvää tuntumaa hevosen suuhun eikä perus ravi ollut tarpeeksi kantavaa ja aktiivista. Eihän silloin hevonenkaan saa työnnettyä niin hyvää lisättyä ravia jos perusravikaan ei ole tarpeeksi aktiivinen. Otinkin sitten ohjia lyhyemmäksi ja pidätin hieman vastaan ja pyysin terävää ravia eteen. Johan liike muuttui aivan toisenlaiseksi ja iso hevonen alkoi tosissaan työstää itseään. Haloo Emmi, näinkin yksinkertainen asia kun hevonen kunnolla liikkumaan! Olen pyytänyt osaavaan, suureen ja voimaa vaativaan hevoseen nähden aivan liian vähän liikettä. Teemusta irtosi tämän jälkeen upeaa ravia ja olin todella tyytyväinen. Videomateriaalia en nyt kerkeä laittamaan, mutta voisin tehdä koosteen viimeisimmistä kerroista heti kun ennätän!

Nyt täytyy jatkossa tosiaan uskaltaa pyytää Teemulta hyvin aktiivista liikettä eikä jäädä matkustamaan sinne selkään, ei isosta hevosesta muuten saa irti läheskään niin paljoa, mihin sen kapasiteetti riittää. Treenit siis jatkuvat tällä viikolla ja kokoajan kehitymme yhdessä :)

Jo nyt kun katsoo alkuaikojen kuvia ja vertaa niitä nykyisiin kuviin, huomaa miten erilailla Teemu nykyään liikkuu. Se ei enää kulje jännittyneenä eteenpäin vaan on tarmokas ja käyttää itseään oikein. Esimerkiksi jos katsoo näitä kahta alla olevaa kuvaa, huomaa molempien kehityksen.

Tämä on otettu toisella ratsastuskerralla. Teemu on jännittynyt eikä kulje rentona ja koko kroppaa käyttäen.

Tässä Teemu ravaa voimakkaasti ja tahdikkaasti ryhdikkäänä mutta kuitenkin rentona. Kyydissä oli helppo istua.

kuvia arkistoista + höpinöitä

Välillä sitä selailee tietokoneen uumenista löytyviä kuvia ja tässä yksi päivä selailin hevoskuviani (mitäs muutakaan ;) tylsyyksissäni. Sieltä löytyi paljon sellaisia kuvia, joita olen ottanut ihan blogia varten, mutten ole kuitenkaan koskaan julkaissut koska eivät ole olleetkaan niin kivoja. Päätin sitten, että kokoan nyt näitä "ylijääneitä", ei välttämättä edes niin hyviä, kuvia yhteen postaukseen, jotta nekin pääsevät esille.

Voi että kun tulee ikävä kesää ja niitä kuumia päiviä, kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, hevosten karva kiiltelee auringossa, kärpäset pörräävät ympärillä ja on monipuolisesti mahdollisuuksia tehdä kaviollisten ystäviemme kanssa kaikkea! Kesällä on jotenkin niin huoletonta, stressitaso on nollilla ja elämästä nauttii ihan eri tavalla kuin talvella. Noh, ei se kesä kovin kaukana ole, tälläkin hetkellä ikkunasta ulos katsoessa näyttää jotenkin niin keväiseltä, aurinko paistaa, kuulee lintujen laulun ja tiet ovat täysin sulat.

Tiistaina Viksun kanssa työskentelimme jälleen kouluratsastuksen parissa. Tunnin verran työstin ruunan askellajeissa läpi. Aika yksitoikkoista näin talvisin on tämä ratsastus Viksun osalta, kun kentän keskiosa on täynnä lunta ja vain ura on ratsastuskelpoinen. Ei vanhan, 'matala-askeleisen' hevosen kanssa viitsi ratsastaa hirveän epätasaisella pohjalla, koska silloin Viksu joutuu kuluttumaan energiaansa enemmän eteenpäin porskuttamiseen kuin siihen, että se voisi käyttää itseään sillä oikealla tavalla.

Olen saanut Viksusta taas uutta esille, sieltä eteen-alas pyöreydestä olen saanut nostettua sitä ylöspäin korkeampaan muotoon ja liikettä enemmän eteen. Lisäksi vasemmassa kierroksessa, joka siis on Viksulle aina ollut vaikeampi liikkua pyöreänä, tuntuu että se kulkisi jopa kauniimmin kuin oikeaan kierrokseen. Muutenkin sen vinoutta olen päässyt korjaamaan ja Viksu kulkee todella hyvin suorana. Vitsi kun odotan kevättä kun kenttä saadaan täysin ratsastuskelpoiseksi!

Keskiviikkona ratsastin Viksun lisäksi Puten, jonka kanssa kävin pienellä maastolenkillä. Joudumme kulkemaan aina vajaan kilometrin matkan Vanhaa Hämeentien reunaa pitkin ja voi hyvä jumala että pistää  ärsyttämään varomattomat kuskit. Eilen tuli taas törmättyä useaan otteeseen niihin autoihin, jotka vetävät ihan pokkana ratsukon ohi hidastamatta tuntivauhtiaan edes kilometrillä. Yksikin autoilija oikein painoa kaasupoljinta kohdallamme ivallinen ilme kasvoillaan, onneksi poni ei hätkähtänyt sen kummemmin vaikka jännittyneenä se olikin. Koko matkamme aikana vain yksi reilusta kahdestakymmenestä autoilijasta hidasti vauhtiaan erittäin runsaasti ohi mentäessä. Yksi, vain yksi? On se kumma, ettei täysjärkisiä ja ystävällisiä autoilijoita täältä maasta löydy edes puoliakaan. Itselläni tulee automaattisesti, oli se orava, supikoira, hevonen tai hirvi, hidastettua vauhtia 20-30 kilometrin tuntivauhtiin sellaisen kohdatessani.

Huomisesta lähtien tulenkin hoitamaan ja ratsastamaan Teemun koko ensiviikonkin sunnuntaihin asti, joten hevosrikas viikko on siis tulossa. Toivotaan, että meille tulee oikein kiva viikko ja pääsemme tekemään monipuolisesti kaikkea. Materiaalia yritän myös saada useampana päivänä :)

iso kehitysaskel eteenpäin!

Viikonloppu kului jälleen Teemun parissa, ja täytyy sanoa että oli erittäin onnistunut ja iloinen fiilis viikonlopun jälkeen. On todella upeaa huomata hevosen kehittyvän ihan silmissä lyhyessäkin ajassa ja huomata kuinka se luottaa ja uskaltaa rentouttaa itsensä koko kehostaan ilman, että apuohjat auttavat löytämään oikean asennon.
Ratsastin molempina päivinä ilman gramaaneja ja keskityin saamaan Teemun rennoksi ja pyöreäksi ensin käynnissä ja sen jälkeen pienessä ravissa pikkuhiljaa ohjia lyhentäen. Ottaessani alkuun ohjia lyhyemmäksi Teemu nosti heti päänsä ylös ja jännitti itsensä selästä lähtien. Minkäänlaiset taivuttelut eivät tuottaneet tulosta ja sain apua maastakäsin, jotta se niska saataisiin alas ja Teemu tajuaisi rentoutua.
Hevosta houkuttaessa eteen-alas pyöreäksi on tärkeää myödätä kädellä liikkeen mukana eikä jäädä vetämään sisäohjasta, se ei hyödytä mitään vaan saattaa jopa pahentaa tilannetta, eikä hevonen tällöin pysty rentoutumaan täysin. Huomasin sen itsekin etenkin Teemun kanssa, että se tarvitsee paljon tilaa edestä toimiakseen oikein. Hetken aikaa haettiin pienellä voltilla oikeanlaista pyöreyttä, ja pikkuhiljaa rentous alkoi löytymään. Työstettyäni käynnissä hyväksi, siirryin pieneen raviin samaisella pienellä voltilla. Pyrin pitämään käden hieman liioitellunkin alhaalla ja pitämään hyvän tuntuman suuhun, jottei niska heti nousisi kun vaadin enemmän. Teemu tavalliseen tapaansa taas jännittyi aluksi, mutta muisti pian että nätisti voi liikkua ravissakin. Pikkuhiljaa uskalsin suurentaa volttia ja pyytämään ravissa hieman enemmän, jotta liike lähtee paremmin selästä ja hevonen pääsee venyttämään itseään.
Ongelmanani on oman jalkani jännittyminen polvesta alaspäin etenkin silloin, kun hevonen ei meinaa liikkua eteenpäin. Kun Teemu rupesi liikkumaan paremmin eteen omalla moottorillaan, myös oma ongelmani katosi ja uskalsin itsekin rentoutua selässä ja laskea jalkaa pidemmäksi ja rennommaksi. Tässä huomaa, miten paljon hevosen liikkuminen vaikuttaa ratsastusasentooni.

Ensin käynnissä haettiin rentoutta..

..sen jälkeen pienessä ravissa..

Pikkuhiljaa pyysin aktiivisempaa ravia ja korkeampaa muotoa.

Vasemmassa kierroksessa ravi oli alkuun jännittynyttä ja oma istuntanikin kärsi

Rentous rupesi pikkuhiljaa löytymään..

..ja uskalsin pyytää isompaa ravia.

Kun olin tyytyväinen raviin oikeassa kierroksessa ja olin saanut Teemun työstämään itseään oikein ja rentona, aloitin kaiken alusta vasempaan suuntaan. Alkuun pienellä voltilla avustettiin Teemua rentoutumaan selästä ja niskasta ensin käynnissä, ja raviin siirryttiin kun käynti oli hyvää. Vasen suunta on ruunalle vaikeampi, sillä se on jäykempi oikeasta kyljestään eikä taivu niin hyvin. Jumpattiinkin tovi vasemmassa suunnassa ja pyrittiin löytämään se hyvä pyöreys ja rentous. Tässä täytyi muistaa vaan itse pysyä rentona, antaa tilaa sisäkädellä mutta pitää hyvä ja tasainen tuntuma suuhun. Kun Teemu uskalsi rentoutua, pyysin jälleen ravissa hieman pidempää ja matkaavoittavampaa ravia.

Laukkaa emme työstäneet sen kummemmin muutenkuin että tulimme parit kavaletit laukassa molempiin suuntiin. Teemu oli hurjan innoissaan näistä pienistäkin "esteistä" ja sain pari kertaa pysäyttää koko hevosen jotta se muistaisi kuka sitä vauhtia sääteleekään (;

Sunnuntaina Teemu oli ehdottomasti vielä parempi kun lauantaina. Lauantain tunnin jälkeen olin todella iloinen huomatessani, miten hienosti Teemu liikkui ilman apuohjia rennossa, pitkässä muodossa, mutta sunnuntaina olin ällistynyt kuinka Teemu työskenteli täydellisessä peräänannossa koottuna ja lyhyenä, myöskin ilman apuohjia! Oli ihana huomata näinkin suuri muutos jo yhdessä päivässä.

Aloitin taas samalla tehtävällä kuin eilenkin, houkuttelin voltilla Teemun eteenalas käynnissä ja nostin sen jälkeen rauhallisen ja lyhyen laukan. Työstin laukkaa pääty-ympyrällä molempiin suuntiin ja taivuttelin reippaasti sisälle. Teemu hakeutui hyvin pyöreäksi ja oli muutenkin kuuliainen. Laukassa sitä on jotenkin helpompi työstää ja se itsekin rentoutuu silloin paljon paremmin. Tein myös parit vaihdot ja avot, jotka sujuivat kivasti ilman ongelmia.
Välikäyntien jälkeen otin pikkuhiljaa ohjia lyhyemmäksi ja rupesin työstämään ruunaa raviympyrällä. Alkuun kuljettiin taas vähän kirahvina ennenkuin sain sen hyvin avuille ja tukeutumaan molemmille ohjille. Pikkuhiljaa lyhensin ohjia ja lisäsin painetta, jotta ravi olisi tahdikkaampaa. Ei hitsi, Teemu oli ihan älyttömän hieno! En olisi uskonut, että se liikkuisi näinkin pian näin hyvin ilman apuohjien tukea, koska olin pitänyt Teemua todella vaikeana ja etten saisi sitä moneen vuoteen hyvään peräänantoon, mutta nyt luuloni osoittautui vääriksi!
Otin myös laukkaa koottuna molemmissa kierroksissa, ja sain vaan nauttia selässä kun Teemu työskenteli rennossa ja pyöreässä laukassa. Olin yhtä hymyä tunnin jälkeen ja ruuna sai paljon rapsutuksia..!

Tästä ei ole suunta kun ylöspäin ja apuohjat saavat pikkuhiljaa jäädä kaapin pohjalle, hyvä Teemu ja hyvä minä, kehittymisestä tulee aina niin kiva fiilis! :)

Tähän loppuun kuvia sunnuntailta, kun oli aivan ihana sää ja ratsastin hetken aikaa myös kentällä.