tiistai 30. syyskuuta 2014

mitä tapahtui 7.11.2007? [erikoispostaus]

Jos olet hyvin herkkähermoinen, en välttämättä suosittele lukemaan tätä postausta. Se käsittelee tositapahtumia ja kokemuksia koulusurmista.

Se on jännä kuinka ihmisen muistiin tallentuu yksityiskohtia myöten kaikki traumaattisimmat tapahtumat. Sen päivän tapahtumat kun on kohdannut sellaista joka osittain muuttaa koko loppuelämän. Oli se läheisen kuolema, kohdalleen sattunut sairaus tai koko maata tai jopa maailmaa koskettanut tapahtuma. Tämä päivä, jonka minä muistan aamusta lähtien, tapahtui marraskuun seitsemäntenä vajaa kahdeksan vuotta sitten.

Aihe josta ajattelin nyt avautua, on jo toisaalta unohdettu mutta silti aina mielissämme, ehkä pelkona? Sitä ei olla nostettu pinnalle enää moneen vuoteen mediassa, mutta etenkin Suomen tragedioista puhuttuaessa tämä päivä mainitaan ohimennen.  Nostan aiheen esille blogissani, sillä minulla on omakohtaisia kokemuksia tapahtuneesta ja edellisessä postauksessa kiinnostuneita tuntui löytyvän monia.

Jokelan koulusurmat. Jokela high school massacre. Kaksi hirveintä sanaa joiden kuulemista tai lukemista yritän välttää. En tiedä miksi nämä lauseet/sanat nostavat karvat pystyyn, mutta sitten kirjoittaessani tätä tekstiä tai kertoessani päivän tapahtumia kavereilleni asia ei juurikaan ahdista. Varmaan ne uutisotsikot ja ampujan lataamat Youtube-videot, jotka on kirjoitettu kyseisillä lauseilla, ovat pinttyneet traumaattisella tavalla päähäni.

Se marraskuinen päivä alkoi niinkuin muutkin koulupäivät. "Onks mun pakko mennä", "ei jaksais", "voi hitto, koululiikkaa heti aamusta". Motivaatio kohdillaan heti seitsemännellä luokalla ;) Päivän liikuntaan kuului koripalloa ja lopuksi venyttelimme lämmenneet lihakset. Uskomatonta miten muistan, mutta mulla oli harmaat kollarit ja valkoinen paita kyseisella liikuntatunnilla.

Kuten yleensä, liikkatunnin jälkeen iski jano ja kävimme kavereiden kanssa hakemassa limukoneesta kylmät juomat. Itse tilasin Pepsi Maxia. Siirryttiin matikanluokan eteen odottelemaan tunnin alkua iloisissa fiiliksissä välillä siemaillen limpparia.

Tunti alkoi ja istuin luokassa opettajan pöydän edessä seinän vieressä. Tunti sujui rennosti vitsaillen matikanmaikan kanssa, hän oli ihanan rento ja ystävällinen vanhahko nainen. Taisimme vitsailla, miten hänellä oli taskussaan kahva jolla ikkunoita availlaan. Eihän semmosta tavaraa yleensä taskuissa pidetä!
Saatiin tehtäviä joita epäinnokkuudella rustasimme vihkoon, kunnes tuli kovaäänisistä se tuttu pimpotus.

"Lukitkaa samantien luokkienne ovet ja siirtykää luokan perälle, pois ovien edestä", rehtori kuulutti ja hämmennyksissämme toimittiin kuten käskettiin. "Ehkä siellä on joku tulipalo tai keittiössä syttynyt ruoka palamaan?". Se oli ensimmäinen ajatus joka nousi mieliimme. Fiilis oli rauhallinen ja odottelimme vain kuulutusta että tunti saisi jatkua normaalisti.

Juoksuaskelia, kirkumista ja joku taisi kuulla pari laukaustakin. Okei, nyt ei ole kyse tulipalosta vaan jostain paljon vakavammasta. Osa ehdotti ikkunoiden rikkomista tuolilla ja karkuunjuoksemista. Osa oli sitä mieltä että nyt kannattaa vain pysyä hiljaa ja odottaa. Luokassa olisimme turvassa. Niinkö? Minä en ainakaan niin ajatellut vaan pois oli päästävä niin pian kuin mahdollista.

Opettaja kaivoi taskustaan ikkunan avaajan, sillä muutoin ainoana vaihtoehtona olisi ollut ikkunoiden hajottaminen. Mikä sattuma, että hänellä oli taskussaan kahva. Ikkuna auki ja porukka ulos. Pääsin kolmantena hyppäämään parin metrin pudotuksen ikkunasta alas. Silloin en-niin-rohkeana tyttönä en olisi normaalisti hypännyt siltä korkeudelta, mutta tässä tapauksessa ei käynyt mielessäkään jättää hyppäämättä.

Lähdimme erään kaverini kanssa juoksemaan puiden ja asuinalueen läpi niin lujaa kun ikinä pääsimme. Lunta oli edellisyönä hiljalleen satanut maahan ja nurmikko oli kevyen lumipeitteen alla. Kaikilla luokkalaisillani ei ollut kenkiä jalassa, mutta itse en ollut jaksanut ottaa kenkiäni pois ja olin sillä hetkellä siitä kiitollinen.

Juoksin parinkymmentä metriä ja hätääntyneenä käännyin vilkaisemaan taaksepäin. Kauempana näin tummiin pukeutuneen nuoren miehen salkku toisessa kädessä ja ase toisessa osoittaen kohti. En ole varma kuvittelinko vai oliko se tosiaan hän, mutta jalat senkun kiihdyttivät tahtia. Osa oppilaista jäi asuinalueelle ihmisten luo, jotka tulivat kodeistaan ulos katsomaan miksi jengiä juoksee koulusta pois. Mulla ei käynyt mielessäkään jäädä paikoilleen vaan juoksin osan porukan kanssa kävelytielle joka johti läheiselle ala-asteelle. Sinne meidät evakuoitiin turvaan.

Hävitin luokkakaverini ja menin istumaan ruokalaan joka toimi sillä hetkellä kokoontumispaikkana. En itkenyt, mutta olin peloissani ja katselin oppilaita jotka itkivät hysteerisesti. En tiennyt mitä ajatella, sillä en ollut tajunnut mitä on todellisuudessa tapahtunut.

Meidät siirrettiin hetken päästä ala-asteen vieressä olevalle Jokelan kirkolle jossa pikkuhiljaa aloimme kuulemaan lisätietoja. Rehtori on kuollut. Oppilaita on kuollut. Terveydenhoitajakin oli saanut surmansa. Spekuloimme, ketkä oppilaista on kuolleet. Eikai vaan meidän kavereita? (Muutama kuolleista oli tuttuja).

Matkalla ala-asteelle olin soittanut äidilleni puhelun "Meitä ammutaan täällä". Äitini oli tietysti kehotuksestani lähtenyt samantien hakemaan mua kotiin ja kirkolla odottelin malttamattomana kyytiä. Vanhemmat hakivat lapsiaan ja osa jäi kirkolle saamaan kriisiapua. Minä en halunnut keneltäkään ulkopuoliselta apua, tahdoin vain päästä kotiin äidin kanssa.

Kotona päällimmäisenä oli vain ajatus, että eihän se ampuja tule tänne. Mietin myös ettei huomenna varmaan kannata mennä kouluun. Hassuja ajatuksia, mutta en silloin vieläkään ollut ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Äiti avasi telkkarin ja halusi katsoa live-kuvaa karkuun juoksevista oppilaista ja henkilökunnasta. Minä seurasin alkuun myös, mutten myöhemmin pystynyt katsomaan oikeastaan yhtäkään uutista tapahtuneesta.

En muista kuinka pitkään loppujenlopuksi koulu oli kiinni. Joidenkin viikkojen päästä me oppilaat pääsimme hakemaan poliisikuulustelujen kautta luokkiin jääneet tavaramme ja reppumme. Olotilani oli tapahtuneen jälkeen pitkään ihan hyvä, mutta noin puolivuotta koulusurmasta sain muutamia paniikkikohtauksia, mm. Criminal Minds- sarjasta. Siellä kun on paljon aseellisia rikoksia jotka heti nostivat mieleen kouluampumisen.

Vuosipäivän koittaessa koulumme järjesti muistotilaisuuden, jossa kunnioitimme kuolleiden muistoa ja puhuimme asioita läpi. Sen päivän jälkeen ahdistukseni ja oloni helpottivat suunnattomasti ja elämä jatkui paremmilla fiiliksillä.

Mitä traumoja tällainen tapahtuma sitten on jättänyt pysyvästi jälkeensä?
Tiedostamattani "hätkähdän", jos koulussa ollessani kovaäänisistä joku alkaa puhumaan. Jos kuulen missä tahansa (etenkin koulussa) kiljumista tai huutoa, oveen koputtamista tai pamahduksia (ihan vaan jos tuoli kaatuu maahan), olen heti valppaana ja vatsanpohjasta vääntää. En tykkää nähdä rikkoutuneita ikkunoita jotka näyttää siltä, että niistä olisi mennyt luoti läpi. Kun joku mainitsee mm. sanoja "ampumavälikohtaus", "joukkomurha"ja "verilöyly" tai luen sellaisen mediasta, palaa tapahtunut hetkeksi mieliin. Lisäksi välillä ajatuksissani suunnittelen mitä teen tai miten suojaudun jos joku ampuja tulisi ovesta sisään. Myöskin koko Jokela on alkanut ahdistaa tapahtuman jälkeen enkä mene sinne ellei ole pakko. En tykkää Jokelan yläasteesta yhtään enkä mielelläni katso siitä mitään kuvia.

Olen onneksi sen tyyppinen ihminen, joka pääsee helposti yli kaikesta. Oli tapahtumat isompia tai pienempiä, surullisia tai hämmentäviä asioita. Avaudun, juttelen ja haluan läheisten tukea jos todella alkaa ahdistamaan, mutta yleensä tykkään käsitellä asiat itsekseni. Näin monen vuoden jälkeen pystyn puhumaan ja muistelemaan surmapäivää ilman sen kummempaa ahdistusta eikä mua haittaa kertoa niistä. Osittain se johtuu varmasti siitä etten ollut varsinaisesti vaarassa millään hetkellä eikä ampuja tullut juuri meidän luokkaan. En nähnyt kenenkään kuolevan enkä kenenkään ruumiita.

Mietin pitkään kirjoitanko tästä aiheesta mitään, sillä tuntuu hölmöltä nostaa näin vanha asia uudestaan pinnalle. Lisäksi tämä on hyväntuulinen hevosblogi jonne haluan kirjoittaa pääasiassa positiivisessa hengessä kivoista asioista. Sain kuitenkin edelliseen postaukseen monia kyselyitä Jokelan tapahtumista ja mun fiiliksistä, että halusin avautua aiheesta kerran ja kunnolla ettei jatkossa tarvitse erikseen selitellä samoja juttuja ja taas kerrata menneitä. Toivottavasti halukkaat siis saivat tästä postauksesta irti sen minkä halusivat ja jos tulee kysyttävää, vastaan mielelläni. Keskustelkaa ja kommentoikaa ikävistä asioista tähän postaukseen, ja pidetään iloista henkeä yllä muualla blogissa.

Palataan taas paremmissa merkeissä ja kiitos jos jaksoit lukea tarinani :)

54 kommenttia:

  1. Tää oli hyvä postaus, kai? No, jokatapauksessa oli kiva lukea jonku oma kokemus tästä. Onhan se ihan erikuulonen ku jossain iltasanomissa. Asioista pitää puhua, joten ihan kiva et kirjotit tästä vaikka onki aika rankka aihe:)

    VastaaPoista
  2. Tosi mielenkiintoista lukea sulta tällästä postausta välillä. :)

    VastaaPoista
  3. asutko sä jossain jäniksenlinnassa vai muistanko aivan väärin? kun ite asun noin kahdeksan kilometrin päässä jokelasta, tosin sinne kouluun en mennyt vaan nurmijärvelle vaikka onkin hieman kauempana, mutta asuinpaikkani kuuluu nurmijärveen. ei pakko tietenkään sanoo mutta muistelison että olet jotain tuollaista maininnut joskus :) ja tää oli hyvä ja asiallinen postaus!

    VastaaPoista
  4. Juu komppaan ylempää, että aina tämmönen omakohtainen kertomus on ihan eri juttu kun iltasanomien kertoma. Ja todellakin pisti ajattelemaan tää teksti..

    VastaaPoista
  5. Näitkö sä noita ampujan lataamia Youtube videoita? Mitä tiesit tosta ampujasta? Jatkuiko koulu normaalisti sitten joidenkin viikkojen päästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jonkun matkaa katsonut muutamaa videota, mutten pysty katsomaan niitä loppuun. En tuntenut tai tiennyt ampujaa enkä ainakaan muista nähneeni häntä koskaan.
      Koulu ei jatkunut heti normaalisti, vaan aika pitkään muistelimme ja keskustelimme tunneilla tapahtuneesta :)

      Poista
    2. Ymmärrän.. Ne ampujan tekemät videothan poistettiin aika pian tapahtuman jälkeen(?)

      Poista
    3. Tietääkseni joku toinen on siinä tapauksessa ladannut niitä uudelleen Youtubeen, koska törmäsin joitain kuukausia sitten samaisiin videoihin :/

      Poista
  6. Mielenkiintoinen Postaus! :) Itse olen kyseissä koulussa ja kieltämättä itseäni ahdistaa olla välillä koulussa. Olet rohkea kun uskallat avata näinkin arkaa asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että opiskelu kyseisessä koulussa saattaa ahdistaa :(

      Poista
  7. Mielenkiintoinen postaus ja luin, vaikka olenkin aika heikkohermoinen: nytkin sai jo selkäkarvat pystyyn ja mielikuvituksen laukkaamaan ihan hulluna, niin miettii sitten jos itse olisi tuossa tilanteessa... :o hrr!

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa kyllä kamalalta. Ei varmaan koskaan tuollaisesta pääse ihan kokonaan yli. Hyvä, että pääsitte ikkunasta ulos.. Minusta ei ole yhtään hölmöä että kirjoitit tämän postauksen. Onneksi Suomessa ei montaa tällaista tapahtumaa ole ollut ja toivottavasti ei enää koskaan tulekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan todellakin näin ja olen samaa miettinyt, että hyvä ettei useampi hullu ole päättänyt toteuttaa samanlaista tapahtumaa.

      Poista
  9. Hyi kauhea! :o
    Postaus oli mielen kiintoinen!
    Löysitkö sen kaverin jonka olit hävittänyt eihän sille ollut mitään käytnyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä ne kaikki kaverini pääsivät turvallisesti evakuointialueelle :)

      Poista
  10. jännä miten saitte lähteä ikkunasta ulos... koska jos tulee esim tulipalo niin opettajan täytyy aina laskea kaikki mutta nyt säntäsitte kaikki jonnekkin... Mutta kylmät väreet tuli pintaan. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siinä tilanteessa varmaan opettajakaan muistanut laskea oppilaita vaan hetkellisesti kävi mielessä ainoastaan pakeneminen. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ei siinä ollutkaan järkeä että osa meistä luokkalaisista juoksi karkuun ja osa jäi luokkaan "loukkuun", sillä hetken päästä poliiseilta oli tullut käsky ettei ulos saa mennä.

      Poista
    2. Ehkä tää on eriasia kun joku yrittää tappaa sut, ei oo niin tärkeetä jäädä laskemaan.

      Poista
  11. Meillä oli kanssa mun kotikunnassa kouluampuja, mutta onneksi siitäkin on jo kauan aikaa ja olin silloin eri koulussa kuin tapahtunut, luojan kiitos. Nyt kun mä luin tätä, niin alkaa vasta ite tajuta, kuinka pahasti silloin täälä olis voinu käydä, hui. Tosiaan kiva, kun kirjoitit oman kokemuksesi tästä ja jaksoit kirjoittaa aiheesta. Lisäksi olet todella rohkea, kun olet päässyt tuosta noin hyvin ylitse!

    VastaaPoista
  12. huh, oot kyllä rohkea ja vahva!

    VastaaPoista
  13. onko tätä ampumisvideota enää missään nähtävillä? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä pitäisi löytyä Youtubesta videoita tapahtumasta..

      Poista
    2. en löyä! voiko joku linkkaa?!

      Poista
    3. Kuka hitto niitä haluaa nähdä?!? :o

      Koskettava postaus oli. Serkkuni loukkaantu tuolla, ja käyvi vuosia psykologilla puhumassa tapahtuneesata :(

      Poista
  14. Herranjumala, tuntu ihan kauheen aidolta kaikki sun kuvailema :( Mun paras kaveri oli tuolla ja sen kaks kaveria kuoli sen silmien edessä. Sillä on ihan samoja noita "tiedostamattomia reaktioita". Sen silmät jämähtää aina kuulutuksen tullessa.. Mutta oli jollain tapaa oikeesti mielenkiintosta lukea tätä! Oot vahva kun oot selvinny yli tästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on varmasti kova paikka nähdä läheisiä kuolevan silmien edessä. Sellaisesta jää varmasti kaikista pahimmat traumat :(

      Poista
  15. Sai kyllä tää teksti kylmätväreet kiirimään selkärankaa pitkin ja nostattamaan ihokarvat pystyyn. Teksti veti sanattomaksi, mutta kuitekin pisti miettimään asioista esimerkiksi: " miten tällästä voi edes tapahtua? Täähän on Suomi? "

    Kyseisestä aiheesta oli kyllä kiva lukea näin paikallaolijan näkökulmasta ja asia vähän valottui, iltalehti yms kun ei niin yksityiskohtaisesti kerro. Musta on myös älyttömän hienoa että uskalsit asiasta kertoa myös blogin puolella ! :)

    VastaaPoista
  16. Hyvin kirjoitettu! Aika lähellä oli, onneksi sä ja kaverisi selvisitte :)

    VastaaPoista
  17. Hyvin kirjoitettu! Mäkin oon nytten seiskalla tuolla Jokelassa ja vähän kyllä ahdistaa, kun tänään meidän kuviksen ja kässän ope kertoi meille omakohtasia kokemuksiaan tosta:/ Uskon että on kuitenkin vähän vaikea puhua tuollaisesta ja oli tosi rohkeeta että uskalsit jakaa tuon! Propsit sinne! :)

    VastaaPoista
  18. Näiden juttujen jälkeen olen kyllä itsekin miettinyt koulussa ollessani, että onhan ovi lukossa tai vastaavia juttuja (mihin menisi vaikkapa piiloon), vaikka itse en paikalla ole ollutkaan.

    Luojan kiitos itse selvisit tilanteesta. En voi edes kuvitella miten kamala paikka se on ollut ja kiitos kun avauduit aiheesta.

    VastaaPoista
  19. Hyi kauhee muistan niin ton päivän. Vaikka itse en ollut tuolla koulussa niin kouluun meneminen seuraavina päivinä ahdisti.
    Tekstisi tästä tapahtumasta oli tosi hyvin kirjoitettu ja sen jaksoi lukea hyvin. En vain itse voi ymmärtää miten joku voi tehdä tuollaista. Ja pakko myöntää se vanha ahdistus ja ne muistot seuraavista päivistä palasi.

    VastaaPoista
  20. Meillä koulussa oli tuon jälkeisenä päivänä muistotilaisuus tapahtuman johdosta ja minä romahdin kyllä ihan täysin. Lähin vaan juoksemaan salista ja yksi ystävä tuli sitten terveydenhoitajan kanssa hakemaan minut pois sieltä. Asun melkein toisella puolella Suomea ja silti tuo sattui ja kosketti tosi paljon. Oon tosi iloinen että olet päässyt eteenpäin. Luin jostain että jokin osa tapauksessa mukana olleista ei ole vieläkään toipunut. Mutta kiitos tästä kirjoituksesta. <3

    VastaaPoista
  21. siis kuvasko se ampuja siitä videon ja laittoi youtubeen sen kun ampuu ihmisiä vai häh?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, vaan hän oli tehnyt jo aikaisemmin ampumavideoita Youtubeen joissa kuvasi itseään, asettaan ja ampui metsässä omenia. En tiedä kaikkia videoita joita hän on kuvannut ja mikä motiivi niissä oli.

      Poista
  22. Hui, ihan kamalaa kyllä tuo tapahtuma ja vielä kamalampaa, että jouduit mukaan siihen tilanteeseen.. itse en ole koskaan saanut tietää mitään jokelan kouluampumisesta, kun olin tuolloin vasta 6-vuotias.. mutta kyllä sai ihokarvat pystyyn tuo kirjoittamasi teksti.. tosi hyvin ja asiallisesti kirjoitettu.

    VastaaPoista
  23. Voi vitsi purskahdin itkuun tätä lukiessa! Jokelassa on tullut pyörittyä paljon ja kavereita asuu siellä ja kolme kaveriani olivat koulussa tapahtuman aikaan. Siinä vaiheessa kun kuulin mitä on käyny iski hirveä hätä et hei onko kaverit kunnossa? Kahdesta muusta kaverista kuulin toisen henkilön kautta että ovat kunnossa mutta yhdestä ei ollut kuulunut siihen mennessä mitään. Onneksi kaikki olivat kunnossa :/ Yksi ystävistäni oli nähnyt rehtorin kuolleena ja se oli kova paikka hänelle kun kertoi asiasta.. Treeniporukan kanssa kun kokoonnuttiin meille tarjottiin kriisiapua siinä vaiheessa.

    Muistan edelleen sen kynttilämäärän mitä oli lammen ympärillä oikein hyvin. Mutta hieno postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka vuosipäivä sinne käyvät edelleen ihmiset laittamassa kynttilöitä, mikä on kaunis ajatus :) Se kynttilämeri oli kieltämättä todella kaunis.

      Poista
  24. Hienoa että uskalsit avautua aiheesta! Mielenkiintoista kuulla jonkun oma kertomus kyseisestä tapahtumasta!

    VastaaPoista
  25. Kiitos tosi paljon kun vaivauduit kirjottamaan tästä oman postauksen! Kieltämättä olin aika utelias kuulemaan :)
    Silloin kun soitit äidillesi ja kerroit mitä koulussa tapahtuu, niin pelästyikö hän, koska olisit itse voinut vaikka olla yksi uhreista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän ei tiennyt ennen soittoani että mitään on edes tapahtunut sillä media ei ollut ennättänyt vielä paikalle, joten ei kerennyt miettimään olenko kunnossa kun soitin ja kerroin heti tilanteen :)

      Poista
  26. Vau, hyvin kirjoitettu postaus! On hienoa, että pystyt puhumaan asiasta. Meidän koulussamme oli muutama vuosi sitten jonkun näköinen tulipalo, (ei mikään paha, mutta silti) sen jälkeen olen pelännyt mennä kouluun aina tapahtuman vuosipäivän koittaessa. Pelkäsin myös pitkään tulipaloja ja palohälyttimen ääntä.
    Tuliko sulle mitään tollasta, että pelkäsit tuon Jokelan tapahtuman jälkeen mennä kouluun? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmänkin ahdisti kuin pelotti käydä yläaste loppuun ja kuten tekstissä kerroin, koko Jokela ja koulu ahdistaa edelleen :/

      Poista
  27. Aivan kamalaa miten tällaista voi tapahtua! Mutta hienoa että olet päässyt hyvin yli tapahtuneesta. Muistan kun tämä tapahtui, olin vasta yhdeksän, mutta kyllä kouluun meneminen taisi mietityttää. Jos minä joutuisin ''osalliseksi'' tuollaiseen kamalaan tapahtumaan, luulen että en ihan helposti yli pääsisi. Sillä aina nuista kouluissa olleista tapahtumista alan miettimään kaikkea ja juurikin tuota miten suojautuisin. Mutta rohkea olet kun lähdit tästä kamalasta mutta mielenkiintoisesta tapahtumasta kirjoittamaan!:) Tuossa kohdassa kun kerroit katsoneesi taaksesi ja mitä näit, aloin itkemään, kuulosti niin kamalalta. :(

    VastaaPoista
  28. Nää tämmöset on ihan kamalia!

    Joskus kun olin 4 luokalla, eli olin 9 vuotias olimme muistaakseni juuri tultu välkältä ja tekemässä jotain äikkää, kun ihan yhtäkkiä tulee kuulutus: "sulkekaa ikkunat, verhot ja ovet nopeasti. Koulussa on pommiuhka eikä kukaan saa mennä ulos." tämän jälkeen odotettiin muutamana tunti sisätiloissa, jotkut luokkalaisita itki, jotkut taas nauroi ja heitti vitsejä. Sen jälkeen kaverini (oli toisella luokalla) oli katsonut ulos ja nähnyt valkopukuisen miehen pyssyn kanssa. Mies oli kävellyt koulua ympäri, kunnes poliisit oli tullut koulun pihalle selvittämään asiaa (poliisi autoja oli ainakin 4 ja en muista tarkalleen mihinkä aikaan ne tuli pommiuhkan saatua). Rehtori ilmoitti poliiseista ja opettaja antoi luvan soittaa vanhemmille. Soitin äitille ja sovittiin, että isosiko tulee minua ja toista isosikoa vastaan (oli vielä samassa koulussa 6 luokalla). Lähdettiin kotiin, kun poliisit oli vissiin saanut henkilön kiinni. Kotona ja matkalla kahden isosikon kanssa kotiin kävi keskustelua asiasta ja isosiko luki netistä, kun joku oli laittanut sinne näin: "Tänään käyn Kuopion kouluissa ja ammun oppilaita, opettajia ja rehtorin." jotain tuonne päin.. Ehkä muutama viikko pommiuhkasta eteenpäin johonkin tänne Kuopion koulun tyttöjen vessaan seinälle oli tullut, että tämä kirjoittaja ampuisi koko koulun väen joku tietty päivä. Muistaakseni silloin tiettynä päivänä koulu oli suljettu. Pommiuhkasta jäi pienet traumat, opiskelin 5 luokan vielä samassa koulussa, kunnes 6 luokalla siirryttiin yläasteen puolelle.

    Tämä ei ollut kuitenkaan niin kauhea, kuin tuo mitä sinä olet kokenut. Onneksi kuitenkaan kukaan sinun kaveri ei ollut kuollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuullostaapa ikävältä, onneksi mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut ja kukaan ei tullut kyseiseen kouluun ampumaan.. :)

      Poista
  29. Tää on kyllä niin uskomattoman hirveä tapahtuma. Kuten muut kouluampumiset. Asuin itse Nurmijärvellä tapahtumien sattuessa ja tapaus ahdisti ja kosketti silloista 17-vuotiasta minua todella paljon. Meidän koulussa oli pommiuhka vuosi-pari Jokelan tapauksen jälkeen ja muistan vieläkin sen paniikin kun opettaja tuli luokkaan ja käski kaikki äkkiä ulos.

    VastaaPoista
  30. Hyyi, onneks mulle ei oo tullu muuta kun kaupassa joku vitsaili että räjäyttää pommin, muttei ees tehny niin :D

    VastaaPoista
  31. Hui hirveetä, en ole teitoisesti edes kuullut ennemmin, mutta kirjoitit tosi hyvin.

    Ollessani alakoulun 5. luokalla koulumme pihassa olevasta asuntolasta joku uhkaili aseella kaverini luokkalaisia, kun he leikkivät niin äänekkäästi. Kukaan ei kuitenkaan loukkantunut eikä yhtäkään laukasta tullut (lopulta selvisi että ase oli lataamaton) kun poliisit tulivtt n. tunti myöhemmin, käskettiin meidän kaikkien mennä ikkunaseinälle istumaan, niin ettei ketään näy ja ilmoitettiin mahdollisesta ampujasta. Poliisit saivat "ampujan" kiinni ja hän muutti pois asuntolasta, eikä todellista vaaraa ollut missään vaiheessa, mutta kyllä se säikäytti ja vaikka olenkin melko kovahermoinen, säikähdän edelleenkin jos tulee yllättävä kuulutus keskellä oppituntia (olen 9. luokalla).

    Voin vain kuvitella miltä tuntui olla oikeasti vakavassa tapauksessa osallisena!

    VastaaPoista
  32. Itse olisin aloittanut jokelan lukion nyt syksyllä, mutta tietyistä henkilökohtaisista syistä en sinne päätynytkään. Kuitenkin kun kesällä kävin aluksi ottamassa opiskelupaikan vastaan ja kuljin koulussa, tuli tapahtuma mieleen. Olin vielä juuri aikaisemmin lukenut tapahtumasta paljon eri artikkeleita ja lehtijuttuja, joten käytävillä kävellessäni tuli kylmät väreet ja jotenkin todella surullinen olo kun tapahtuma tuli mieleen, vaikken tapahtumaa ole itse kokenut. Voin kuitenkin kuvitella millaista se on ollut tapahtumassa osallisina olleille..

    Voimia, olet todella vahva kun jaksat muistella asiaa vielä "monen vuoden" jälkeenkin!

    VastaaPoista
  33. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  34. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  35. Tosi hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
  36. Meidän yläkoulussa tuli tulipalo, ja nyt pelottaa mennä yläasteelle sitten kun sen aika on...

    VastaaPoista