teemu & ADHD

Olen kerta kerralta vakuuttuneempi siitä että Teemussa piilee "pieni" ADHD-sairaus, ainakin mikäli muistelee kahta viimeisintä ratsastuskertaa!

Perjantaina oli luvassa sänkipeltoratsastelua kera muutamien maastoesteiden, mutta heti pellolle päästyämme kyseisellä herralla kärähti jokin piuha pahasti päästä ja vuorossa olikin peruuttelua, pientä pomppimista, syöksähtelyä, pään viskomista ja ihmeellistä örinää kuin karhulla kiima-aikaan (mistähän tuokin tuli). Joka tapauksessa jokin siinä pellossa on niin kovin ihmeellistä että se saa Teemun aivan sekaisin, eikä se enää tiedä mitä tarkoittaa "käynti".
Aada ja Becks olivat meidän mukanamme, ja ravailimme hetken aikaa yhdessä pitkin peltoa. Sain Teemun onneksi rauhoittumaan hetken päästä ja pääsin verkkaamaan sitä oikein mukavasti niin ravissa kuin laukassa. Omat kädethän siinä koville joutui, mutta pääasia ettei Teemu päässyt niskan päälle vaan kuunteli ja kunnioitti ratsastajaa.

Laukassa tein hetken aikaa isolla ympyrällä töitä rauhallisemmassa temmossa, kunnes päästin ohjat vapaaksi ja Teemuhan lähti samantien kuin tykin suusta konsanaan. Annoin Teemun laukata muutaman kerran peltoa päästä päähän jotta se saisi vähän höyryjä päästeltyä, mutta auta armias; siitä se kaikki vasta lähtikin. Ensimmäisten spurttien jälkeen ei Teemu enää suostunut kävelemään vaan poukkoili sinne tänne ja tonne pienenpienessä ravissa, ja vaikka mitä tein selässä niin kaikki avut menivät kuuroille korville. Todella ärsyttävää käytöstä ja itsellehän siinä tulee avuton olo vaikka kuinka yrittää ja hevosella ei liiku mitään päässä!

Hetken lepuutettuani omia käsiäni ja rauhoitettua Teemua, otimme vielä yhden laukkapätkän rinnakkain Aadan ja Becksin kanssa. Johan lähti kuin Annikki Tähti! - Paitsi Teemu väärään suuntaan.. En tiedä onko sillä jokin fetissi metsiä kohtaan vai mikä, sillä se yritti kokoajan viedä (ja onnistuikin) metsään päin, eikä taaskaan auttanut mitkään avut. Siihen jäi sekin laukkakilpailu eikä koskaan selvinnyt kumpi hevosista oli nopeampi (se on kyllä varmaa että Becks on täysjärkisempi!).

Lopuksi otin muutaman hypyn heinäpaaleista koostuvalle esteelle sekä meidän omatekemälle Nybacka-esteelle. Yllättäen Teemu rauhoittui todella paljon hypätessä ja oli muutoin hyvä, mutta pudotti jokaisella kerralla heinäpaalit, koska ei jaksanut nostaa tarpeeksi jalkojaan.
Hyppyjen jälkeen kävimme loppuravailemassa hevoset vielä kentällä ja Teemu pääsi kokovartalopesulle, sillä hikosi aivan litimäräksi.

Yhteenvetona Teemusta voi sanoa perjantaista päätellen, että sillä ei kyllä energia lopu koskaan. Ei vaikka laukkaisi maailman ääriin kymmenentuhatta kertaa. Noh, onpahan ainakin vastapainoa maailman rauhallisimmalle Viksulle (;

Lauantaina kävin ilman satulaa ratsastamassa suhteellisen kevyesti ja rauhallisesti Teemun. Tai no rauhallista sen piti olla, mutta heti selkään noustuani Teemu lähti samantien siihen erittäin ärsyttävään pikkuraviin eikä meinannut suostua taaskaan kävelemään askeltakaan. Pidättäessäni katseli vain yläkautta silmiin. Siinä sitten komensin ja rauhoittelin kunnolla ja sain kun sainkin Teemun kävelemään hetken kuluttua.
Ratsastin aluksi maneesissa hetken aikaa keskittyen vain siihen, että Teemu liikkuu rauhallisesti ja rennosti kaikissa askellajeissa. Volttien ja taivuttelujen avulla Teemu pysyikin hyvin rauhallisena ja mukavana, mutta jos vähänkin hipaisin enemmän pohkeella kylkiin niin Teemu lisäsi reippaasti vauhtia.
Puolessa välissä siirryin ulkokentälle vielä vähän ravailemaan ja laukkailemaan, sillä maneesissa alkoi tunti enkä viitsinyt häiritä. Heti kentällä Teemu aloitti taas hössöttämisen eikä malttanut aluksi rentoutua. Erittäin hyvin se tulee edestä läpi eikä mun tarvitse kuin ottaa muutama puolipidäte niin Teemu kevenee ja pyöristyy edestä, mutta takapäästä ja lavoista se on jännittynyt eikä liike lähde kunnolla eteen vaan askel on lyhyttä. Tämä asia on nyt tullut ongelmaksi, mutta se johtuu vain Teemun omasta päästään, sen pitäisi osata rentoutua ja keskittyä työntekoon eikä kuluttaa itseään hössöttämiseen. Energia on kyllä hyvä asia, mutta jos sitä löytyy hevoselta räjähdyspisteeseen saakka, niin se rupeaa olemaan jo todella rasittavaa!

Toivotaan että tämä olisi vain jokin ohimenevä vaihe ja Teemu osaa ottaa lungimmin syksyn edetessä :) Tein perjantailta pienimuotoisen Teemun päivä-videon, mutta ei siitä niin hyvä tullut kuin ajattelin, sillä kuvaaminen jäi ratsastuksen jälkeen kokonaan. Saa nähdä teenkö joskus uuden paremman, mutta teen tallilla aina samat jutut rutiininomaisesti eikä siinä ole mitään ihmeellistä katseltavaa tai kuvattavaa :)
Pidemmittä puheitta päästän teidät videon pariin ja palaillaan taas!