vanhuudenvaivoja

Hevostäyteiset viikonloput jatkuvat, ja myös tänä viikonloppuna olen ratsastanut Teemun lisäksi vielä kahdella muulla hevosella. Liikuntaa ja ulkoilua on siis oikein kivasti tullut enkä valita! Olen kyllä niin kiitollinen kavereilleni, kun saan ratsastella heidänkin hevosillaan, tämähän oikeasti tuntuu että omistaisi melkeinpä oman hevosen kun ratsastaa saa niin paljon! Kyllähän se tallilla ravaaminen on rankkaa puuhaa kun vetää täysillä joka päivä, nytkin kirjoitan tätä postausta silmät ristissä vaikkei kello näytäkään kun "vasta" 22.00. 

Voisin kertoa ensiksi perjantaista, jolloin pääsin kokeilemaan Viivin kenttäruunaa Massea, joka tämäkin Teemun tapaan on isokokoinen ruunikkoruuna. Pitkään on täytynyt Massea päästä ratsastamaan, mutta koskaan ei ole sen kummemmin asiaa otettu puheeksi. Viivin sairastuttua tulikin hyvä mahdollisuus päästä ruunan selkään ja eilen se koitti.
Alkuun olin, kuten monetta kertaa toistan, liian kiltti uudelle hevoselle ja yritin nätisti vähän käännellä ja taivutella hevosta. Tämän tapauksen kanssa kuitenkin vaaditaan kunnon asennetta, päättäväisyyttä ja hyviä hermoja. Hetken ratsasteltuani Massen kulkiessa pää pilvissä ja "hähää, enpäs teekkään" -ilme naamallaan, otin päättäväisen asenteen ja käskin kunnolla eteen ja pyysin taipumaan rehellisesti molempiin suuntiin. Kappas vain, tämä 'vihainen' asenteeni toimi ja Massehan rupesikin pelittämään oikein kivasti. Se herkistyi suusta ja kyljistä ja tukeutui hyvin kuolaimelle. Täytyi vain olla tarkkana selässä eikä jäädä yhtään matkustamaan, muutoin Masse lopetti käyttämästä itseään millään lailla. En tehnyt kummemmin muuta, kunhan vain sain sen perusteellisesti läpi kaikissa askellajeissa.
Alkuvaikeuksista huolimatta olin oikein tyytyväinen ruunaan ja kyllä siitä loppujenlopuksi pidin. Juuri tällaiset vaikeat tapaukset, joista täytyy vain kaivaa ne oikeat narut mistä vetää, opettavat ja saavat voittajafiiliksen. Koskaan ei saa olla se luovuttaja joka antaa hevosen luistaa työnteosta, vaan päättäväisesti ottaa asenteen "ja nythän minä saan tämän hevosen liikkumaan". Tämä on viimeaikoina tullut huomattua niin Teemun, kuin nyt tämän Massen kanssa. Työvoitto!

Viikonloppuna oli tarkoitus ratsastaa Teemu molempina päivinä, samoin kuin Roosan hevonen Colorado.
Lauantaina sovittiin tyttöjen kanssa yhdeksi meno tallille, sillä oli kylmä, mutta erittäin kaunis aurinkoinen sää, joten ajateltiin ottaa muutamia kuvia hevosten kanssa. Teemusta huomasi, että sillä oli pidetty perjantaina vapaapäivä, sillä tuntui olevan erittäin pirtsakalla tuulella eikä meinannut malttaa pysyä paikoillaan, ja kun annoin sen kävellä, niin tarjosi pienenpientä ravia!
Mentiin sitten maneesiin töihin, ja laitoin ruunan heti liikkumaan aktiivisesti laukassa. Kuten suurilla hevosilla tavallista, Teemu oli hieman jäykkä ja alkuun vähän vahva edestä, sain siis kunnolla tehdä töitä että taipui rehellisesti molempiin suuntiin. Vasen kierros on Teemulle selvästi hankalampi ja on siihen suuntaan kovempi kädelle. Paljon vaan jumppaa ja teräviä apuja, niin vertyi.
Alkuverkan ja pienen kävelytauon jälkeen työstin laukkaa uudelleen, mutta lyhyemmällä kaulalla ja hieman kootummin. Aluksi en meinannut saada laukkaa tarpeeksi aktiiviseksi ja hevosta kevenemään, mutta laukanvaihtoja ja paljon ympyröitä tehtäessä Teemu rupesi olemaan todella kevyt kädelle ja laukka pyöri omatoimisesti.
Ravissa oli alkuun taas hieman hakemista aktiivisen ja pyöreän ravin kanssa, mutta nopeasti Teemu alkoi työskennellä tosi kivasti ja rennosti. Kun mukavuusfiilis oltiin saavutettu, tein muutamia raviväistöjä keskihalkaisijalta sekä paljon lisättyä ravia. Tässä vaiheessa tapahtui jotain kummallista, nimittäin selkääni alkoi sattua aivan älyttömästi ravin aikana, että henki ihan salpaantui muutamaan otteeseen. Tästä huolimatta jatkoin sinnikkäästi loppuun ja ratsastelin Teemun eteenalas sekä ravissa että laukassa. Harmitti, että jouduin keskeyttämään ratsastuksen juuri kun olin saanut ruunan älyttömän hyväksi!

Alkutunnista muutamia kuvia:

Teemun jälkeen oli tarkoituksena ratsastaa Colorado, tutummin Lore, mutta kovan selkäkivun takia jouduin jättämään ratsastuksen välistä, sillä jo käveleminen sattui todella paljon. Päädyin siis aluksi kävelemään ilman satulaa Lorella ja taivutellen sitä käynnissä, jonka jälkeen juoksutin liinassa loppuajan.

Pahuksen selän takia joudun siis jättämään huomiset ratsastukset välistä, ja mahdollisesti koko ensiviikon mikäli selkäkipu ei pahene. Syyksi epäilen entistä vuokraponiani Puttea, joka pari vuotta sitten heitti mut kovasta vauhdista suoraan selälleen maahan jolloin sisimmät selkälihakset vauroituivat pitkäksi aikaa. En pystynyt moneen viikkoon nousemaan hevosen selkään, mikä tietenkin harmitti suunnattomasti. Luulen, että Teemun suuressa ravissa ilman satulaa istuminen laukaisi jälleen tuon vanhan selkävaivan, voi olla että taiteilin selässä jotenkin kummallisesti ettei lihakset siitä tykänneet. Joka tapauksessa vammautunut nyt olen ja yritän lepäillä ja saada selkäni kuntoon.....!

Loppuun vielä pieni videokooste perjantailta ja lauantailta, ensimmäiset kaksi videota ovat Massen loppuravailusta ja Teemun pätkät lauantain alkutunnista, kun kuvaaja joutui lähtemään kotiin eikä niistä parhaista paloista tullut videota.