leikkauspäiväkirja osa 2

Heipsan taas teille :) Huomasin tässä että lukijoita on kertynyt jo hieman yli VIISISATAA (ja ties kuinka moni on anonyyminä lukija?), joten tahdon ihan ensiksi kiittää teitä jokaista siitä että jaksatte lukea kirjoituksiani ja olette kiinnostuneet elämästäni sekä heppaelämästäni :)
Olen saanut paljon monien positiivisten palautteiden rinnalla kommenttia, että voisin päivittää useammin blogiani ja tehdä useammin Youtubeen videoita. Olen kuitenkin aika kiireinen ihminen (lukuunottamatta sairaslomaa, mutta nyt en teekkään muuta kun pääosin istun..) ja omistan muutakin elämää, joten tietokoneella pääsen käymään nykyään harvemmin kuin ennen. Ja kun pääsen koneelle, vietän aikaa korkeintaan muutaman tunnin ja silloinkin teen muita asioita ettei blogiin aina kerkeä kirjoittamaan. Haluan pitää bloggaamisen harrastuksena, johon kirjoittelen aina kun on asiaa, ettei tästä tule pakkopullaa ja kirjoitan vain sen takia koska te haluatte ja odotatte. Sama pätee videoiden tekemiseen, haluan senkin pitää (ainakin vielä) harrastuksena ja tehdä videoita silloin kun itsellä on siihen fiilistä, enkä yritä väkisin tehdä videoita, joihin en ole tyytyväinen, vain sen takia että tilaajani vaativat uusia videoita katseltavaksi. Sillä kaikesta menee maku ajan kanssa ja alkaa kertymään itselle paineita videoiden tekemiseen ja kirjoittamiseen.
Arvostan ihan suunnattomasti sitä, että minulta halutaan ja odotetaan videoita ja kirjoituksia, ja olen siitä kiitollinen koska se juuri saa lisää puhtia tähän tekemiseen! Olen ihminen, joka nauttii huomiosta joten se saa todella hyvän fiiliksen :) Mutta varmasti kuitenkin ymmärsitte pointin, mitä meinaan. Eli yritän pitää nämä asiat kivana tekemisenä enkä pakkopullana :)

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tikit poskessa, ja alkava mustelma? Huomaatte varmaan
lisäksi punoittavan ja kuivan ihon turvotuksen vuoksi :(

Ja sitten itse aiheeseen, eli leikkauspäiväkirjaan..
Paraneminen on sujunut paljon hienommin mitä olisin voinut kuvitella näin ison operaation jälkeen. Kipuja ei ole ollut yhtään missään vaiheessa, vaikka olenkin jo jättänyt pois yhden vahvan kipulääkkeen. Eli elän nyt pelkästään noiden kolmen muun lääkkeen varassa, joista en kyllä tiedä mitä niiden pitäisi auttaa (kipulääkkeitä kai nekin..?) :D
Syöminen on lähtenyt sujumaan hyvin, ja pystyn jo pureskelemaan ruokaa paremmin eikä tarvitse "imeä" sitä. Se vasta ällötävää olikin! Minua oikein rupesi kuvottamaan tilsittyjen/soossattujen ruokien syöminen, sillä ne maistuivat ihan erilaiselle kun kokonaisina. Esimerkiksi kurkut ja tomaatit täytyi (ja no täytyy edelleen) soossata sellaisella härvelillä, samoin muu ruoka täytyi tilsiä. Tunsin itseni edelleen todelliseksi vauvaksi, eikä oloa tehnyt yhtään paremmaksi Pilttien syöminen! En voi käsittää, kuinka suurin osa kavereistani rakastaa pilttiruokia, itseni mielestä ne olivat oudon makuisia eikä tarpeeksi makeita, niinkuin luulin niiden olevan! Muuhun ruokavaliooni kuuluu vielä vajaan kuukauden ajan mehukeitot, keitot, jogurtit, vanukkaat ja viilit. Olen näiden takia laihtunut ainakin kilon ja kaikki lihaksetkin ovat lähteneet sillä en liiku, joten näytän laihemmalta. Kunhan pääsen taas ratsastamaan ja liikkumaan niin enköhän taas "paksuunnu" normaaliksi (;

Turvotus on laskenut melkein kaksinkertaisesti tämän viikon aikana, mutta vielä toinen puoli on selvästi isompi kun toinen. Peilistä katsoessa eroa ei enää huomaa, mutta esimerkiksi web-kameralla katsottaessa ero on vielä selvä. Kuvasta huomaatte posken turvotuksen, ja miettikää, että se on ollut tuosta vielä isompi ja isommalla alueella kaksoisleualla höystettynä! Sain monilta kommenttia joko suoraan tai epäsuoraan, että näytän rumalta, mutta tottahan se olikin. Kyllähän jokaisen ulkonäkö muuttuu karmeammaksi jos toinen puoli naamasta turpoaa! Ei se kuitenkaan silti ihan kivalta tuntunut, ja pysyttelinkin perjantaihin asti kotona piilossa. Rohkaistuin kuitenkin näkemään poikaystävääni, sillä häntä ei haittaa vaikka näyttäisin sotanorsulta, sillä olen kuitenkin se oma itseni ja hän pitää minusta sellaisena kun olen :) Hän vielä rohkaisi mua lähtemään yhteisen kaverimme 18-vuotis bileisiin, ja alkuun vierastinkin aika paljon ja piilottelin koko illan huivini alla. Ketään ei kuitenkaan tuntunut haittaavan muuttunut ulkonäköni ja osasin jopa rentoutua.
Nyt olen pitkästä aikaa taas tyytyväinen ulkonäkööni (jos olen laittautuneempi), mutta kuitenkin sisimmissäni pelkään että entä jos turvotus ei laskekkaan ja jään tämännäköiseksi koko loppuelämäksi?!  Sillä turvonnut alue on todella kovan tuntuinen, eikä pehmeä miten yleensä turvotuksen kuuluisi olla. Eikai sen levyn kuulu noin iso ja paksu olla tuolla suussa? Eikö titaani olekin ohutta, mutta vahvaa metallia? Nämä kysymykset pyörivät päässäni ja pelkään kokoajan, että kontrollissa lääkäri sanoo että "Kyllä, sinulle jää ikuisesti tuollainen kova ja hieman painava leukaluu". Yritän kuitenkin tsempata itseäni että ehkä se onkin kuitenkin vain turvotusta tai nestettä, joka pikkuhiljaa lähtee pois ja tulenkin näyttämään pian ihan täysin normaalilta itseltäni? Olen niin tarkka ulkonäköni suhteen, että haluan kaiken olevan moitteetonta ja jos minulle jää tämännäköinen leuka, en kestä sitä!

Muutama päivä ennen leikkausta, verratkaa
tätä sekä ylempää kuvaa. Turvotusta on vielä
huomattavasti!

Vielä lopuksi tähän lukijaspecial-postaukseen.. Eli olisin siis tekemässä jotain erikoista postausta yli viidensadan lukijan kunniaksi, ja olenkin kehittänyt tuonne yläkulmaan GALLUPIN, johon toivoisin jokaisen lukijan heittävän mielipiteensä siitä, millaisen postauksen haluatte minun tekevän!