onnistumisen iloja

Voi vitsi, taas tuntuu että bloggaamisesta on kulunut ikuisuus kun viimeksi oon kirjotellut tänne! 
Oon vaihtanut Bohemian toisen vuokrapäivän niin, että käyn perjantaisin sunnuntain lisäksi, ja kun vielä Viksunkin ratsastan torstaisin ja lauantaisin, on siis loppuviikko ainoa millon käyn ratsastamassa (to-su) joten blogiinkin kirjottelen sitten tälleen kerran/pari viikossa todennäköisesti, kun en siis joka kerrasta viitsi erikseen kirjottaa :)

tässä näytettä ; viksu yritti pudottaa mua selästään!

Tosiaan, otsikko on siis positiivinen eli onnistumisia on tapahtunut viimepäivinä ratsastuksen parissa ja muutenkin.. ;) Molemmat hepat on liikkunut tällä viikolla todella kivasti ja etenkin Viksusta oon erittäin positiivisesti yllättynyt. Oon treenaillut sen kanssa nyt ahkerasti koulua ja elän siinä toivossa että syksyn edetessä sen maha alkaa pienenemään ja saisin sen samaan kuntoon kun viime talvella :)
Kävin torstaina, eilen siis tallilla Viksulla ratsastamassa. Oli poika vähän piehtaroinut laitumella ja sain hinkata pölyt ja kuivuneet savet pois karvasta. Syksy on siitä ärsyttävää että märkien ilmojen tullessa hevoset alkaa piehtaroimaan mudassa ja tallille tullessa ei löydäkkään sitä sileäkarvaista rakasta hevoseläintä vaan tilalla on mutakuoreen piiloutunut mutanttieläin! Saatuani Viksun ratsastuskuntoon lähdin aluksi pellolle verkkaamaan. Viksussa oli tajuttomasti virtaa ja pilkettä löytyi silmäkulmasta. Vähän jo pelotti kun lähdin ilman satulaa ratsaille että kohta ruuna tiputtaa mut ketoon ja laukkaa tallille. Baanasin muutamaan otteeseen sänkkärillä ja voi että mitä vauhtia Viksu kauhoi eteenpäin! Muutaman kerran se veti pään alas ja yritti epätoivosesti pudottaa mut selästä, mutta eihän se onnistunut ;)
Mentiin sitten kentälle työskentelemään ja ajattelin että jes, nyt se toimii kentällä tosi hyvin kun virtaa ja intoa löytyy. Aluksi laitoin sen kuuntelemaan pysähdyksien ja siirtymisten avulla, ja niin että taas eteenpäin lähdettiin samantien takajalkojen avulla. Aika hyvin Viksu on nyt herkistynyt kunnolla pohkeelle ja käyttää myös jalkojaan kivasti. Pikkuhiljaa aloin tekemään voltteja ja pääty-ympyröitä ja taivuttelin kunnolla kuitenkin pitäen ulko-ohjaa hyvin tuntumalla. Hyvää liikettä alkoi pikkuhiljaa löytymään kunhan Viksun sai rennoksi ja aktiiviseksi.

Jäin sitten pääty-ympyrälle työskentelemään ja työstin molemmissa suunnissa aluksi ravissa, sen jälkeen laukassa. Voi että miten hyvää ravia Viksu esitti varsinkin vasempaan suuntaan (joka on sille se vaikeampi.. =O)! Se kokosi todella hyvin edestä ja oli reipas ja vetreä. Oikea suunta oli myös mainio ja rento. Laukkakin pyöri tosi kivasti eikä nelitahtisuudesta ollut tietoakaan. Olin tunnin jälkeen tosi ylpeä ja ihan pilvissä leijailin, tuntui kuin olisin istunut ihan jonkun muun suomenratsun selässä, yllätyin positiivisesti että Viksu pystyy ja jaksaa vielä kantaa itseään :)
Tunnin jälkeen oli hikinen ja harjasin sen huolella jonka jälkeen päästin laitumelle syömään, ja eikun heti piehtaroimaan ;)

Tänään perjantaina olin Bohemian kanssa Aadan koulutunnilla. Aiheena oli pääasiassa väistöt, avot ja sulut. Alkukäyntien jälkeen alettiin heti työstämään käyntiä pääty-ympyrällä ja tekemään avoa aina avonaisella päädyllä. Tosi hyvin poni totteli pohjetta ja olin aika hyvä myös kättä vasten. Suluissa olikin sitten enemmän työtä kun mieluusti poni olisi halunnut jäädä paikoilleen steppailemaan. Muutamia hyviä pätkiä kuitenkin saatiin :) Treenattiin myös vähän kunnon kokoamista pienellä ympyrällä niin että saatiin ponin jalat kunnolla töihin. Aada vähän avitti raipan avulla että saatiin poni tanssimaan, ja kyllähän sieltä tuli muutamat hienot pätkät piaffea! Se on mahtava tunne kun tuntee ponin jokaisen liikkeen satulan alta ja ikäänkuin hevonen tanssisi alla! Vielä kun joku saisi ikuistettua ne hetket videolle niin jes :)

 Ravissa ja laukassa tehtiin temponvaihteluja ja kun Bohemia rupesi rentoutumaan ja herkistymään, niin siitä irtosi tosi kivaa liikettä! Töitä sai taas tehdä mutta onneksi tammalla oli sen verran omaa moottoria koko tunnin ajan etten ollut ihan pystyynkuollut tunnin jälkeen. Bohemian kanssa on ilo työskennellä, se ei anna yhtään mitään ilmaseksi ja jo pienetkin onnistumiset saa hymyn herkille. Niinpä olin taas yhtä hymyä ja tosi tyytyväinen tunnin jälkeen!
Hurjasti on mun ja Bohemian yhteisellä taipaleella kehitytty eteenpäin, niin sileällä kuin esteilläkin. En olisi ikinä uskonut että tässä vaiheessa jo tekisin ponin kanssa laukanvaihtoja, piaffen alkeita, avoja ja sulkuja. Bohemiaa parempaa opetusmestaria ei löydy, se on taattava!