Aloitetaan 22.5, joka oli keskiviikko. En maanantaisen leikkauksen vuoksi päässyt tiistaina käymään Viksulla, mutta keskiviikkona sain jo luvan ratsastaa. Hyppäsin Viksulla ilman satulaa pitkästä aikaa vähän erilaista tehtävää, nimittäin kolmoissarjaa. Viksulla hyppään erittäin harvoin mitään sarjoja tai oksereita, ja nyt olikin Viksun mielestä aivan kamalaa joutua tekemään vähän enemmän töitä!
Laitoin kokorataleikkaalle puomi -> pysty -> okseri -> kavaletti -hökötyksen, jota ratsastin alkuun ravissa. Viksu ei koskaan kiellä, joten luotin siihen liikaa ja nythän se sitten juoksi okserista ohi. Eikun uusi yritys, tällä kertaa olin jo täysin mukana ja sain ruunan kaikista esteistä yli, tosin hieman epämääräisesti mutta kuitenkin! Muutaman kerran sain Viksua hoppuutella hyppäämään, mutta pian se tajusi sarjan idean ja hyppäsi puhtaasti ja siististi kaiken. Hyppäsin kolmoissarjaa hetken aikaa molemmista suunnista nostaen aina okseria pikkuhiljaa. Viksu tuntui erittäin hyvältä ja sain sen tuotua oikein hyvin sisälle.
Otin lopuksi yhden esteistä pois ja nostin okseria noin 80cm korkeuteen. Halusin nyt saada Viksun kunnolla hyppäämään leveitäkin esteitä, jotta venyttäisi selkäänsä kunnolla. Hypyt olivat oikein hyviä, vaikka välillä tultiinkin vähän pohjaan. Muutoin ei ollut mitään ongelmia ja olin enemmän kuin tyytyväinen Viksun työskentelyyn :)
Ihmettelin kyllä suuresti Viksun käyttäytymistä siltä osin, että se kielteli/yritti päästä niskan päälle useamman kerran. Selvästi tällaiset tehtävät, joissa se joutuu miettimään mihin asettelisi jalkansa, ovat sen mielestä tylsiä ja siksi yrittää päästä pälkähästä. Mutta ehei, tästähän tämä treeni vasta alkaakin, täytyy jatkossa aina tehdä sarjoja ja aivoja vaativia tehtäviä hypätessämme (;
Täytyy vielä kehua Viksua koulupuolella, sillä se on parantunut niin hitosti! Ensinnäkin se tulee nykyään jo laukassa heti läpi selästään, se laukkaa täysin pyöreää ja kolmitahtista laukkaa molemmissa suunnissa. Olen erityisen tyytyväinen sen takia, että se on alkanut rentouttamaan selkäänsä mikä edesauttaa sen selkäkipuja (joita sillä on joskus aikaisemmin ollut). Myös ravissa olen ruvennut nyt ottamaan sitä taasen enemmän ylös ja takajalkoja paremmin alleen lyhemmissä pätkissä, sillä vanhaa hevosta ei voi liikaa yrittää koota, eikä Viksu edes jaksaisi. Tein alle pienen vertauskuvan, jossa vanhemmassa kuvassa sain sen eteenalas-pyöreäksi, ja nykyään tosiaan se kulkee ryhdikkäämpänä. Hieno viksu :)
Torstaina 30.5 ratsastin Teemun. Hypättiin Roosan ja Coloradon kanssa viiden esteen jumppasarjaa. Laitoin itse Teemulle gramaanit, jotta saisin jumpattua sen selkää, muutoin kun se hyppää niin kovin selättömästi pää taivaissa.
Teemu oli tällä kerralla hieman vahva ja sain ratsastaa sitä aika vahvalla pohkeella. Pikkuhiljaa se kuitenkin keveni edestä ja tuntui oikein hyvältä. Kaikki hypyt sujuivat ongelmitta ja sain Teemun hyppäämään paremmin selkää käyttäen, vaikken sitä liikaa voinut pyöreäksi esteillä "vetää". Jos ei muuta, niin ainakin sain sitä paljon aktiivisemmaksi takaosasta ja koulua ratsastaessani Teemu oli sairaan kiva. Olen taas psyykannut itseäni istuntani kanssa ja ainakin omasta mielestäni istuin taas paremmin siellä ison hevosen kyydissä!
Kävimme hyppyjen jälkeen vielä ottamassa muutamat laukkaspurtit Roosan kanssa, ja voi että meillä oli kivaa! Laukattiin hevosilla rinta rinnan ja Teemu veti minkä jaloistaan pääsi, häviten kuitenkin nopealle kenttähevoselle.. Päätettiin, että täytyy useamminkin käydä rallittamassa yhdessä, niin Teemukin saa kuntoa nostettua :)
 |
| väsyneet fiilikset... on rankkaa! |
Perjantaina sitten otimme niitä valmistujaiskuvia, jotka löydätte edellisestä postauksesta. Lauantai oli hevosvapaa päivä ja sunnuntaina kävin illalla maastossa Teemun kanssa. Menimme muuten tosi rennosti, mutta laukkasin vielä pari pätkää pellolla ja ravasin Teemun 'loppuun'. Oli ihana mennä minishortseissa ilta-auringossa ja oli niiiiin lämmin! Olen tämän viikon lomalla ja aion kyllä niin nauttia nyt jokaisen päivän täysillä tehden kaikkea ihanaa <3
 |
| Teemu on oikein hieno ja ratsastaja juuri sählää lyhentämällä ohjia....! |
Kiitos Aadalle aivan sairaan upeista kuvista, jotenkin nämä sunnuntaiset kuvat ovat juuri niin kesäisen täydellisiä! Voitte muuten kuvitella kuinka vaikeaa oli pysyä ison, innokkaan ja selästä hikisen hevosen kyydissä, kun meinasi liukua juuri tuon hikisyyden vuoksi kyydistä!
Torstaina juuri Roosan kanssa pohdittiin sitä, miten elämme juuri nyt sitä elämää, joka pienenä tyttönä oli meidän unelmaa. Nyt meillä on joko omia tai vuokrahevosia, joiden kanssa saa tehdä mitä vaan, vaikka juurikin laukata täyttä kiitoa pellolla yhdessä hevosten kanssa, nauttia lämpimistä kesäpäivistä hevosen selässä kavereiden kanssa ja tehdä tallitöitä sun muuta.. Sitä tulee harvoin ajatelleeksi, kuinka ihana tilanne meillä on, emme enää osaa arvostaa hevostelua samalla tavalla, sillä tämä on meille nykyään arkipäivää. Pienenä olimme maailman onnellisimpia siitä, että saimme vain syöttää hevosille vihreää heinää. Nyt voimme tehdä sitä, ja kaikkea muuta. Pitäisi osata juurikin välillä pysähtyä ja miettiä näitä ihania hetkiä, joita saamme hevosystävien kanssa viettää.
Valitettavasti kaikille ei ole mahdollisuutta harrastaa ratsastamista, saatika nähdä edes hevosia esimerkiksi allergian vuoksi. Pysähtykää tekin (hevosen omistajat jne) siis miettimään ja olkaa kiitollisia siitä, että saatte harrastaa tätä hienoa lajia, joka tuo meille miljoonia erilaisia kokemuksia! Nauttikaa niistä pienistäkin hetkistä, vaikka ne tuntuisivatkin mitättömiltä :)
