emmi & teemu - 2 years

Tässä kuussa on tullut täyteen kaksi elämäni vaikeinta, mutta myös runsaasti hyviä hetkiä sisältänyttä vuotta hoitohevoseni Teemun kanssa. Tässä postauksessa käyn läpi matkan varrelta otettuja kuvia ja kerron hieman värikkäistä vuosistamme niiden avulla. Varoitan, postaus on PITKÄ!

Kuten jo ensimmäisessä lauseessa totesin, Teemu on ollut vaikein, vahvin ja haastavin hevonen ratsastuksellisesti kuin kukaan ratsuistani aikaisemmin. Sen kanssa on laskettu kymmeneen monia kertoja, välillä tullut turhautumisen kyyneleitä kädet ja hanskat rikkinäisinä ja mietitty että mikä saa mut aina jaksamaan ja yrittämään. Huonoja ratsastuksia on ollut ainakin yhtä monta kuin niitä hyviäkin ja välillä saan hakea omaa motivaatiota ratsastamiseen.
Silti tässä hevosessa on jokin, joka saa välittämään siitä todenteolla ja huonoista päivistä huolimatta pidän Teemusta erittäin paljon. Sillä on lempeä sydän ja rakastan sen uteliaisuutta ja iloisuutta. Sillä on aina korvat hörössä, pilke silmäkulmassa ja tuli hännän alla. Tietenkään tämä ns. yli-energisyys ratsastettaessa ei  aina ole niin ihanaa, mutta noh, ainakaan ei tarvitse patistaa eteenpäin.. :)

5.1.2013 tarkalleen pääsin aloittamaan Teemun liikutuksen ja olin innoissani, sillä halusin oppia tästä hevosesta lisää ja tiesin, että haastavuudellaan ja osaamisellaan se tulisi opettamaan mua paljon.

Alkuun meidän meininkimme näytti suurimman osan ajasta tältä. Olin aivan hukassa, sillä koeratsastuksesta oli muutama kuukausi ja olin unohtanut täysin "nappulat".  Teemua oli todella vaikea saada myötäämään enkä ollut aiemmilla hevosilla tarvinnut apuohjia. Tästä syystä mulla ei ollut hirveästi hajua kuinka niillä saisi tehostettua ratsastusta ennenkuin pääsin pikkuhiljaa neuvojen avulla eteenpäin.

Jo noin viikon kuluttua meno näytti ajoittain jo paremmalta. Sain niskaa rennommaksi ja Teemua pyöristymään, mutta aikamoista juoksentelua se oli silti. Kuten yleensäkin uusia hevosia, en myöskään Teemua uskaltanut vaatia tarpeeksi, mutta tunneilla sain paljon rohkeutta vaatia enemmän.

Halusin päästä mahdollisimman pian eroon gramaaneista ja aloittelimme hyvin pienitempoisilla askellajeilla jumppaamaan Teemun niskaa. Meno näytti kuten ylläolevassa kuvassa; ei kovin hyvältä, mutta se oli mulle hyvä tapa oppia saamaan Teemua pyöreäksi. Tämä prosessi oli kaikkea muuta kuin helppoa ja jäykkä sekä vahva hevonen kulutti jonkin verran hermoja ja paljon voimia. Olin kuitenkin äärettömän onnellinen niistä pienistäkin onnistumisista.

Erään kerran kokeilin Teemulla kimblevickejä ja tämän kuolaimen kanssa Teemu tietenkin oli kevyempi ja helpotti mun taakkaa. Sain sitä ajoittain kivastikin rennoksi ja pyöreäksi, mutta en ratsastanut tarpeeksi painetta takaosalle ja Teemu kulki suurimman osan ajasta etupainoisena.

Tältä toukokuiselta ajalta oli todella vähän ratsastuskuvia ja tältäkin kerralta ei ollut kuin muutama kuva, mutta tämä ehkä parhaiten havainnollistaa meininkiämme siltä ajalta. Aloin saamaan Teemuun vähän parempaa tatsia ilman gramaaneja ja nostettua sitä ajoittain vähän ylöspäin ja pyytämään isompaa ravia. Edelleenkin liikkuminen oli aika etupainoista ja takaosa juoksi omilla teillä.

Kesän aikana tapahtui suurin ponnistus parempaan suuntaan ja sitkeästi gramaaneitta ratsastaminen alkoi tuottaa tulosta. Kävin todella paljon tunneilla ja tämä heinäkuinen kerta oli ensimmäinen, kun aloin ratsastamaan Teemua oikeasti takaosalle ja niskaa ylös. Muistan miten huono olo mulle tuli tunnin aikana, sillä vaikka Teemu oli kuuliainen ja muutoin mukava, oli se järjettömän vahva ja yritti kokoajan irrottaa mua syvältä satulasta. Silti jatkoin sinnikkäästi istumista ja lopulta Teemu antoi periksi. Olin superiloinen ja motivaationi kasvoi entisestään.

Syksyllä Teemu oli todella hyvä ratsastaa. Opin sen kanssa valtavasti ja istuntanikin kehittyi ryhdikkäämmäksi kun etuosa oli kevyempi. Teemu oli joustava ja pyöreä niskasta ja takaosa oli hyvin mukana. 

Loppuvuodesta mulla ei ole jostain syystä yhtään kuvia, mutta Teemu pysyi aika hyvänä ratsastaa. Ajoittain se kävi vahvaksi ja huonoja kertoja tuli, mutta pääasiassa kehittymistä tapahtui.

Vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta Teemu alkoi ajoittain muuttua taas todella etupainoiseksi, vahvaksi ja sai mua irti satulasta. Otin muutamia kertoja gramaanit käyttöön, sillä ilman gramaaneja Teemu kulki kuin mikäkin kirahvi suu ja kyljet kovina ja omat käteni olivat koetuksella. Välillä se taas oli aika hyvä ja sain niskaa pehmeäksi ja korkeammaksi, eli tästä alkoi pikkuhiljaa vuoristorata hyvän ja huonon välillä.

Esimerkiksi tämä helmikuinen tunti oli parhaimpia koskaan. Teemu tuli hyvin takaosalle ja oli kevyt ja joustava edestä. Onnenkyyneleet olivat hyvin lähellä ja pääsin taas omassa ratsastuksessa harppauksen eteenpäin. 

Teemu oli vähän pudottanut lihaksiaan takapäästä alkuvuodesta, mutta kevään edetessä se sai jonkun verran massaa takaisin.

Keväällä Teemu toimi jälleen todella kivasti useina kertoina. Alussa tietenkin perusjäykkyyttä, mutta se ei jatkunut kauaa vaan sain muokattua sitä pehmeäksi ja joustavaksi. Treenailimme välillä pellolla, välillä kentällä ja kuumuutta Teemusta löytyi todella paljon. Tässä vaiheessa se oli vielä hyvässä lihassa.

Yhtäkkiä Teemu alkoi laihtumaan silmissä ja se pudotti kaikki lihaksensa. Se oli ihan ok ratsastaa, mutta ei ollenkaan niin hyvä kuin aiemmin. Se painoi kädelle, yritti juosta alta ja oli jäykkä kuin mikä. Mm. satulat tuottivat ongelmia ja aloin ratsastaa muutamia kertoja lukuunottamatta aina ilman satulaa eteen-alas ratsastaen.

Heinä-elokuussa Teemu oli edelleen hoikka, mutta sai kerättyä laidunkautena vähän massaa. Se myös parani mukavasti syksyä kohden ja oli jatkuvasti kevyt sekä joustava kädelle.

Kuten kuvista huomaa, ratsastimme kesällä ja syksyllä tosi paljon pellolla ja nautimme hyvistä säistä. Teemu on pellolla todella kuuma ja räjähdysherkkä, mutta ratsastettavissa. Myöskin olen oppinut tuntemaan sen läpikotaisin, joten saan sen rauhoittumaan ja kevenemään vain ratsastamalla, ratsastamalla ja ratsastamalla ja oppinut, ettei oma hötkyily auta asiaa :)

Loppusyksystä/alkutalvesta pääsin ratsastamaan Teemulla aika harvoin. Oma motivaationi laski näihin aikoihin paljon eikä mulla ollut juurikaan fiilistä ratsastaa. Teemu tavallaan oli hyvä ratsastaa, mutta kädellepainamista ja uutena trendinä oikean kyljen punkemista se harrasti. Motivaatiopuutteen takia meinasin monta kertaa lopettaa kesken, sillä tuntui ettei ratsastus sujunut, mutta jokin sai mut aina sinnikkäästi työstämään Teemun rennoksi ja hyväksi. 

Kerran käytin gramaaneja apuna henkisenä tukena ja helpottamaan fyysistä taakkaa, mutta muutoin gramaanit ovat jääneet suitsitelineeseen roikkumaan.

Vuodenvaihteessa Teemu on saanut pyöreyttä takaisin ja se voi paremmin. Se on joka kerralla mukava ratsastaa vaikka energiaa löytyy vaikka muille jakaa. Olen kuukauden Thaimaan reissun jälkeen päässyt Teemun selkään taas vähän useammin ja olen käynyt vaihtelevasti sekä pellolla että maneesissa. Treenit ovat sujuneet hyvin ja tulen alas selästä aina hyvillä mielin, mutta kyllä huomaan pientä takapakkia sillä en ole käynyt tunneilla enää aktiivisesti. 

Huh! Eiköhän tässä ole kuvia ja kerrontaa tarpeeksi.. Postaus ehkä vähän valaisi taivaltamme, mutta täytyy sanoa etten ikinä pysty sanoin ja kuvin selittämään fiiliksiäni ja värikkäitä vuosiamme, sillä tämä hevonen on yllätyksiä täynnä! En silti vaihtaisi aikaani tämän hevosen kanssa, sillä kaikesta huolimatta Teemu on opettanut mulle kärsivällisyyttä, periksiantamattomuutta, opettanut ratsastamaan isoja, vahvoja hevosia ja kasvattamaan hermoja.

Tähän loppuun olen editoinut teille uuden videon meistä ja yritin (huom: yritin!) mahduttaa mukaan enemmän ratsastuspätkiä jotta näkisitte vähän pätkiä vuosien varrelta. Mitä pidätte videosta ja postauksesta? :)