uusia kuulumisia thaimaasta

Lämpimät terveiset täältä Thaimaan auringon alta!

Pienesti huono omatunto kolkuttelee, sillä en ole teille kerennyt/jaksanut kirjoitella kuulumisia. Olen täällä ollut kokoajan kovin väsynyt ja ajatukset pyörineet pääasiassa työharjoittelun ympärillä. Nyt näin viikonloppuna otin aikaa blogin päivittämiselle puhelimen kuvien kera joten kuvapostausta luvassa :)

Sitä ennen kuitenkin kertoilen teille vähän uusia, muuttuneita kuulumisia, jotka liittyvät työharjoitteluuni.
Aloitin siis 1.12. harjottelun kansainvälisessä päiväkodissa ja no, kuten kaikki uudet jutut, myös tämä laittoi jännittämään ihan älyttömästi. Koska en jaksa kirjoittaa tuntemuksiani uudelleen tähän blogiin, tässä ote oppimispäiväkirjastani:

Jännittää.. hermostuttaa.. tuhannet perhoset lentelevät vatsassa..
Puhelimen herätyskello herättää klo 6:00 aurinkoiseen ja lämpimään aamuun. Edellisyö oli katkonainen ja kului liian nopeasti. Ristiriitaiset ajatukset pyörivät päässäni vaihdellen innostuksesta pelkotiloihin. Jonain hetkenä ajattelin, että haluan peruuttaa kaiken ja jäädä vain sängynpohjalle, kun taas toisena hetkenä olin innoissani ja lähdössä avoimin mielin kohti uusia kokemuksia.

Monet ajatukset pyörivät mielessä matkustaessani kohti päiväkotia. Noin 50 minuutin matkan aikana ehtii käydä läpi kaikenlaista. Entä jos työntekijät nauravat minut pihalle kun olen ihan hukassa? Entä jos he eivät ymmärrä englantiani? Mihin minun täytyy ensimmäisenä mennä ja onko joku minua vastassa?

Pidän pienen hengähdystauon hieman ennen kahdeksaa ja sisäänastumista päiväkotiin. Kerään rohkeuteni ja astelen keittiöön, jossa vastassa odottaa joukko työntekijöitä. Osa esittelee itsensä opettajiksi, osa nannyksi ja eräs thairouva keittiöemännäksi, joka laittaa joka päivä ruoat lapsille. Vaikutan ilmeisesti hyvin jännittyneeltä, sillä keittiöemäntä nauraen kehottaa minua rentoutumaan ja ravistaa olkapäistä.

Ensimmäisenä päivänä alku vaikutti siis lupaavalta ja ajattelin että eiköhän tämä tästä. Tutustuin hieman 3-4 vuotiaiden ryhmääni ja seurailin ensimmäisen päivän miten päiväkodissa toimitaan. Opettajat eivät juurikaan noteeraaneet tai kertoneet mulle mitään, kyselin itse sen verran kuin tuli mieleen.

Jo toisen päivän loputtua mulla alkoi tulla sellainen fiilis ettei tämä ole mun juttu. Sama noteerattomuus ja puhumattomuus jatkui eikä mulle annettu mitään työtehtäviä vaikka kysyin monesti, tarvitsevatko opettajat apua. Mut saatettiin jättää yksin lasten kanssa tai yksin luokkaan kun muut olivat jossain (ja lapset lähteneet). Lista voisi jatkua pidemmällekin. 

Tämä kaikki tottakai vaikuttaa tunteisiini  ja menen lukkoon, jolloin en ainakaan osaa sanoa kenellekään ettei mua huomioida tarpeeksi. Kielitaitoni iskee vastaan enkä saa juurikaan sanoja suustani ja ahdistus vain kasvaa. 

Mulla on on aina ollut se periaate, että jos joku ei tunnu tai ala tuntua hyvältä yrityksistä huolimatta, ei sitä tarvitse tehdä. Siispä otin yhteyden suomalaiseen opettajaani ja kerroin haluavani keskeyttää työharjoittelun Thaimaassa. Hän ymmärsi tilanteen ja sovimme, että jatkan harjoittelun Suomessa loppuun joululoman jälkeen. Palaan siis takaisin Suomeen kuukautta aiemmin kun oli tarkoitus.

Tottakai osittain harmittaa että tässä kävi näin, rohkeuteni ei riitä olemaan täällä varsinkaan kun kohtelu oli sellaista kun oli. Huomaan, että Suomi on se paikka jossa haluan olla ja jossa tunnen oloni mukavaksi ja turvalliseksi. Olen ylpeä, että koin edes hetken ulkomaalaista työelämää enkä kadu hetkeäkään että aloitin harjoittelun täällä! On kuitenkin ihanaa palata Suomeen perheen, hevosten ja kavereiden luo ja jatkaa opiskeluja Suomessa. Sitä ennen aion kuitenkin nauttia vielä 4 viikkoa Thaimaan lämmössä ja aikomuksena on vielä lähteä ainakin Koh Changille ja Hua Hiniin (;

Sitten niihin kuviin..

Ensimmäisenä iltana kävimme drinkin kera ihastelemassa Lebuanan kattobaarissa, jossa on kuvattu kohtaus Hangover-leffaan. Todella magee ja kaunis paikka!

Maisemia kattobaarista

Ja kun Thaimaassa ollaan niin täytyyhän sitä ainakin kerran laittaa riisihattu päähän ;)

Morning view

IKEAssa shoppailemassa uusia juttuja kämppään

Erään kerrostalon katolla iltaa viettämässä

Leffailtaa poppareiden kera!

En käsitä miten täällä autot ovat niin värikkäitä, ilo silmälle kun kävelee kaduilla; kaikkialla niin paljon värejä! Suomi voisi ottaa mallia (;

Pitihän sitä käydä fiilistelemässä vähän joulua paikallisessa Starbucksissa!

Kattoaltaalla työharjoittelupäivän jälkeen

Löhöilyä Mr. Beanin parissa, ai että ;)

Shoppailemassa (tosin mitään en ostanut) Central Worldissa :)

Samaisen kauppakeskuksen pihalla oli laaja Snoopy-kansa!

Matkalla kämpille väsyneiden jalkojen kera

Ahh, jalkahieronnassa joka todella tuli tarpeeseen!

Ja tätä postausta tehdessä kaverina Oreon iso jätskipurkki <3

Toivottavasti Suomessa on kaikki hyvin :) Hyvää itsenäisyyspäivää sinne!