perjantai 7. maaliskuuta 2014

viikkokuulumiset

Postausta ihan perus hevoskuulumisten merkeissä. Valitan, ettei ole ollut yhtään ylimääräistä aikaa varustepostauksen kuvaamiseen eikä muutoinkaan erikoispostausten tekemiseen, mutta ensiviikosta lähtien luulisi helpottavan sillä tavalliset koulupäivät jatkuvat ja päivät ovat lyhyemmät kuin työharjoittelussa :)

Lauantai 1.3 ja sunnuntai 2.3

Liikutin Teemun viikonloppuna maastoilun ja kouluratsastuksen merkeissä. Omistajalta sain tiedon, että Teemu on ollut räjähtävä energiapakkaus, jonka keskittymiskyky lähennellyt nollaa. En kuitenkaan yllättynyt, sillä Teemu on melkein perusluonteeltaan tuollainen ;) Otin kuitenkin neuvosta vaarin ja lähdin lauantaina päästelemään ruunan höyryjä maastoon. Kävimmekin tekemässä reippaan lenkin laukaten pari pätkää maksiminopeudella ja muutenkin ravaillen isoa, lennokasta ravia. Kuvittelin, tai olin itseasiassa 100% varma, että Teemu yrittäisi kokoajan juosta alta, mutta suureksi yllätykseksi se oli oikein kuuliaisella ja jopa rauhallisella tuulella. Pääsin nauttimaan reissusta, kun ei kokoajan tarvinnut keskittyä saamaan hevosta kävelemään.
Tällä reissulla oli muuten kypäräkamera taas mukana, joten alhaalla olevalla videolla on pari pätkää maastosta :)


Sunnuntaina tein enemmän palauttelevan ratsastuksen maneesissa, sillä edellispäivänä heppa hikosi mukavasti. Keskityin vain siihen, ettei Teemu pääse yhtään niskan päälle juoksentelemaan miten sattuu. Otinkin heti alussa tiiviin istunnan ja napakan, mutta tasaisen ohjasotteen. Nykäisin heti toisesta ohjasta, mikäli Teemu yritti lähteä liian kovaa. Tämä toimikin erinomaisesti ja Teemu ymmärsi rauhoittua aika nopeasti.
Tein ravissa paljon ympyröitä ja suunnanmuutoksia taivutellen, mutta en keskittynyt pään asentoon vaan siihen, että ravi oli lyhyttä ja rauhallista. Etuosa lähti kevenemään pikkuhiljaa itsestään ja loppujenlopuksi allani ravasi täydellisen rento ja pyöreä hevonen.

Nostin melkein samaan syssyyn laukan ja voi että miten ihana fiilis tuli samantien! Teemu pysytteli täysin rentona ja 100% avuillani laukaten hidasta ja pyöreää laukkaa. En ole koskaan saanut vielä samanlaista tunnetta, nyt pystyin istumaan satulassa todella syvällä ja sain kaikki avut heti läpi. Olisin voinut jatkaa laukkaamista vaikka kuinka pitkään, mutta olihan hevosen annettava kävelläkin välillä (;

Käynnin jälkeen otin vielä ravia ajatellakseni saada samanlaisen tunteen kuin laukassa. Teemu oli kuitenkin omasta mielestään jo lopettanut treenin, ja vänkäsi yhtäkkiä kaikkeen vastaan. Se säpsähteli kaikenlaista turhaa ja pari kertaa katseli yläkautta silmiin. Hitsi miten voikaan hevonen muuttua noin äkkiä! Hetken aikaa sitä sain taivutella kunnes suostui taas antautumaan rennoksi ja pyöreäksi. En kuitenkaan ratsastanut sitä korkeampaan muotoon, sillä olisi aiheutunut vain ylimääräistä harmia ja taistelua. Olin kuitenkin saanut sen jo niin hyväksi, että siihen oli hyvä lopettaa!

Maanantai 3.3 ja tiistai 4.3

Viksun liikutin normaaliin tapaan alkuviikosta. Kenttä oli maanantaina huonona edellispäivän- ja yön pakkasen vuoksi. Kävin sitten ratsastamassa pellolla tarkoituksena kiertää se rennosti pari ravi- ja laukkapätkää ottaen. Innostuin kuitenkin treenaamaan ihan kunnolla, koska Viksu toimi tajuttoman kivasti! Se oli kokoajan letkeä ja pyöreä, eikä takaosa tuntunut lainkaan huonolta. Pystyin työskentelemään ihan miten itse halusin ja Viksu teki kaiken. Mihin on kadonnut se jäykkyys?!

Käynnissä työstin takaosakäännöksiä ja avotaivutuksia. Siirryin sen jälkeen ravailemaan ympyröitä, voltteja ja väistöjä. Alkuun Viksu ei meinannut kääntyä tarpeeksi säpäkästi, mutta pari kertaa kunnolla muistuttaen sain sen työskentelemään kivasti. Laukkakin sujui paremmin kuin edellisviikolla, mutta edelleen se täydellinen kolmitahtisuus uupuu. Paranee kuitenkin kerta kerralta!

Tiistaina laitoin kavaletteja pääty-ympyrälle (kenttä oli jo sulanut) ideana työstää laukkaa niiden avulla. Viksu oli yhtä hyvä kuin maanantainakin, joten siitä oli hyvä jatkaa. Nyt kuitenkin vaadin enemmän nokkaa ylös ja takajalkoja nopeiksi. Tulin ensin ravissa puomeja/kavaletteja, jonka jälkeen samaa tein laukassa.

Oikea laukka oli alkuun todella surkeaa eikä Viksu venyttänyt itseään tarpeeksi puomeille. Olin laittanut välit tarkoituksella vähän pidemmiksi, jotta laukka joutuisi pyörimään suuremmin. Kun nostin kavaletteja vähän ylemmäksi, rupesi Viksun jalatkin nousemaan ja laukka parani huomattavasti.
Nostin lopuksi yhden esteen noin 60cm ja hyppäsin sen pari kertaa kumpaankin suuntaan. Selästä käsin vasempaan hypyt tuntuivat paremmilta, mutta videolta katsottuna Viksu hyppää juuri huonommalla laukalla  paljon terävämmin. Hassu juttu!


Keskiviikko 5.3

Keskiviikosta en kerro sen kummemmin kun että pääsin testaamaan aivan ihanaa tinker-tamma Dimmaa! Tuo viiksekäs tyttö on kyllä todellinen sydäntenmurskaaja paksun, pitkän harjan ja tupsujalkojen kera. Dimma oli oikein mukava ja yritteliäs hevonen, mutta vielä takaosastaan vähän voimaton. Saa nähdä, tullaanko Dimmaa näkemään tulevaisuudessa sillointällöin enemmän blogini puolella!
























Loppuviikolla ei ole tiedossa hevosteluja, mutta sitäkin kiireisempi viikonloppu on tulossa. Lauantaina messuillaan Horse Fairissa sekä vietetään kaverin syntymäpäivä, sunnuntaina matkaan Turkuun. Pitäkää oikein mukava viikonloppu!

P.S Älkää ihmetelkö banneria, se on vain väliaikaisesti tuonnäköinen ennenkun keksin jonkun kivan uuden :)

14 kommenttia:

  1. Kiva postaus ja video (: supersuloinen tuo tinker(Dimma) <3

    VastaaPoista
  2. aivan ihana tuo tinker tamma ja ratsastat tosi hyvin!:)

    VastaaPoista
  3. Ihana toi Dimma ja kiva postaus !! :--)

    VastaaPoista
  4. hei millanen toi sun kypäräkamera on? muitatko esim merkkiä ja miten e on sulla kypärässä tms kiinni? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kypäräkamera ei ole omani, mutta se on GoPro HERO3 ja siinä on hihnat jotka laitetaan kypärään :)

      Poista
  5. Ompa ihana tämä ulkoasu! Ja kiva postaus :-)

    VastaaPoista
  6. Vooi että kun on ikävä maastolaukkoja :< Ja ratsatusta ylipäätään.

    VastaaPoista
  7. Hei pakko kysäistä, että minkä merkkinen tuo musta takki on, joka sulla on noissa ratsastuskuvissa päällä?:)

    VastaaPoista
  8. http://rakkaudestasuomipolleihin.blogspot.fi/ sulle on haaste blogissani ;)

    VastaaPoista
  9. Hei! Olisin todella kiitollinen jos vastaisit tähän kommenttiin, joka ei edes postauksen aiheeseen liity.. :)
    joka tapauksessa olen ymmärtänyt että opiskelet lähihoitajaksi ja haluaisin kysyä muutaman kysymyksen siihen liittyen..
    miten päädyit alalle? Itse olen kiinnostunut hakemaan sairaanhoitajaksi (josta haluaisin erikoistua kätilöksi) mutta ongelmani on, etten tiedä olenko valmis tälle alalle? Rakastan ihmisten kanssa työskentelyä ja minulla on vilpitön tarve auttaa. Ongelma on kuitenkin siinä, että pelkään esim. Neuloja ja ajatys pitämisestä on aika ahdistava. Pelkään myös että tyyliin pyörtyisin/oksentaisin jos eteen sattuisi jotain kamalaa..
    Haluaisinkin siis tietää että tiedätkö ketään joka ei olisi ollut alussa niin kovapäinen mutta on silti pärjännyt? Tottuuko siihen kaikkeen? Mitä luulet onko tämä unelmani esteenä vai pitäisikö vaan hakea ja katsoa mitä tuleman pitää? On minulla hoitoalalta sen verran kokemusta että olen pari kesää ollut vanhainkodilla töissä :)
    Anteeksi jos vaivasin ja kiitos jos vastaat ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Anteeksi kirjoitusvirheet, puhelimella kirjoittaminen ei ole vahvinta alaani..

      Poista
    2. Olen tehnyt ihan aiheesta postauksen, koska se on tuntunut kiinnostavan monia: http://viksujaemmi.blogspot.fi/2013/12/erikoispostaus-lahihoitajaopintoni.html :)

      Herkkyydet, ällötykset ja kammotukset ovat tosi yksilöllisiä ja osa tottuu niihin, osa ei. Voin kuitenkin rohkaista, että monet kuvittelevat työn olevan paljon ällöttävämpää mitä se todellisuudessa on (ainakin omalla kohdallani oli näin). Mennessäni työharjoitteluun terveyskeskukseen olin alkuun hyvin peloissani juurikin siitä, kestänkö takapuolten pyyhkimistä, verta, piikittelyjä sun muita. Kertaakaan mulla ei tullut jakson aikana pahaa oloa, kaikki oli kuitenkin niin luonnollisia asioita ihmisessä.
      Muutama luokkalaiseni on hyvin herkkä piikeille ja heitä ällötti ajatus eritteiden kanssa olemisesta. Kuitenkin näin jälkikäteen ovat kertoneet jopa ajoittain pitäneensä työstä, kun osaa ottaa asiat ammattimaisesti.

      Mene siis ihmeessä sairaanhoitajaksi, voit aina keskeyttää koulun jos tuntuu pahalta. Ja edelleen toistan, että kaikkeen tottuu, myös herkkäpäisemmät :)!

      Poista
  10. Tosi mukava postaus, toi Dimma näyttää tosi kivalla ja mites se sattu "ilmestymään" sulle?:D

    VastaaPoista