kenttähevosen satulassa

Tällä viikolla toteutui viimein se, josta olemme jo muutama vuosi taaksepäin Roosan kanssa puhuneet, että pääsisin kunnolla ratsastamaan hänen hienolla kenttäruuna Coloradolla (tutummin Lore). Lore on itselleni hyvin tuttu ruuna jonka selässä olen usein päässyt käymään, mutta vain käynnin merkeissä mikäli Roosa on tarvinnut hoitoapua. Keskiviikkona ja torstaina pääsin kuitenkin ihan kunnolla ratsastelemaan Lorella ja täytyy kyllä nostaa todellakin hattua Roosalle, kuinka hän on jaksanut tehdä paljon töitä noin vaativan hevosen kanssa!

Kuten usein on, että maasta käsin katsottuna jokin hevonen saattaa näyttää paljon helpommalta ratsastettavalta mitä todellisuudessa, niin myös tässäkin tapauksessa Lore on näyttänyt helpommalta kuin se onkaan. Kun otin kunnolla ohjat käteen ja rupesin työstämään, Lore oli kuin liukas saippuanpala joka luiskahtaa alta heti jos ei keskity istuntaan 110%. Keskiviikkona Lore vielä oli normaalia vaikeampi, joten hommia sai tehdä tuplasti enemmän. 

Roosa ratsasti noin 45 minuuttia ensin ja kokeili millä tuulella Lore on. Vahvaksi ja energiseksi Roosa hevostaan kuvaili ja vähän jänskätti että osaanko löytää yhteisen sävelen Loren kanssa. Aluksi tein käynnissä vain ympyröitä ja taivutteluja sekä parit takaosakäännökset ja yritin saada Lorea istunnan alle. Ravissa ja laukassa ihan perusratsastusta ympyrällä enkä vaatinut kuin tasaista liikkumista. Lorella on tapana nyppiä päällään ohjia kädestä ja sitä se teki myös keskiviikkona, mutta rentouduttuaan kulki todella hyviä pätkiä hienossa muodossa. Laukassa sitä oli paljon helpompi työstää, sillä ravissa hölskyin kuin perunasäkki enkä saanut samanlaista tasaista tuntumaa hevoseen. Ihmettelen suuresti kuinka Roosa pystyy Loren pomppivassa ja isossa ravissa istumaan, huh!
Kun olin tyytyväinen Loreen ja sain sen pikkuhiljaa rauhoittumaan, lopettelin loppuravien kautta ja annoin Loren venyttää pidemmälle kaulalle. Hirveästi sillä olisi energiaa vielä ollut, tässä huomaa sen kenttähevosen kunnon; koskaan ei väsytä ;)

Torstaina liikuttelin Loren pellolla, sillä oli niin upea ilma ettei millään viitsinyt ratsastaa maneesissa tai kentällä, jonne ei enää juurikaan aurinko paistanut. Aluksi taas työstin Lorea käynnissä ja yritin saada sen istunnan alle. Taivuttelin reilusti molemmissa suunnissa jonka jälkeen siirryin tekemään ravissa samaa. Kovasti Lore yritti karata avuilta ja olisi halunnut mennä lujaa, joten sain todenteolla pidätellä ja tehdä paljon tehtäviä, mm. avotaivutuksia jotta se keskittyisi olennaiseen. Ohjien nyppiminen onneksi oli hyvin vähäistä ja pikkuhiljaa hevosen verryttyä ja rauhoituttua pääsin itse istumaan paremmin syvälle satulaan.

Laukka onnistuikin taas tuplasti paremmin, ja kehuin hirveästi kuinka ihana laukka Lorella on. Siellä on todella helppo istua kunhan Lore tulee puolipidätteistä läpi ja on höyhenenkevyt suusta. Hieno poika :)

Noin tunnin verran työstin Lorea ja siitä tuli kokoajan parempi ja parempi, lopussa jopa pystyin istumaan tasaisesti harjoitusravissa ilman perunasäkkifiilistä ja Lore tuntui todella hyvältä. Se ei juossut alta vaan sain ratsastettua suht. korkeassa muodossa hyvää ravia ja laukkaa. 

Roosalle vielä suuret kiitokset, että sain luvan hoitaa Loren, on se niin hieno kun se vaan haluaa :) Vielä kerran on todettava että pitäisi ihan aplodit antaa siitä, miten paljon Roosa on tehnyt töitä Loren kanssa ja ymmärrän hyvin kuinka välillä meinaa mennä ja meneekin hermot siihen, Lore kun ei todellakaan ole mistään helpoimmasta päästä ainakaan sileällä työskentelyssä! Jollain tapaa ne ovat Teemun kanssa ihan samanlaiset mutta kuitenkin hyvin erilaiset hevoset ratsastettavuudelta, joten siksi Roosakin sanoi että hyvin pääsin jyvälle, kuinka Loren nappulat toimivat. Tässäkin asiassa siis huomaa hyvin miten Teemu on mulle opettanut paljon ratsastajana :)

Tähän loppuun vielä kuvapläjäys torstain ratsastuksesta ja pari videota keskiviikolta ja torstailta.