emmi & teemu 7kk - kehitystä (+video)

Tulin tässä laskeneeksi, että meille on Teemun kanssa kertynyt yhteiseloa nyt seitsemän mahtavaa kuukautta. Sain muutama viikko sitten vihdoin ja viimein inspiraation editoida minun ja Teemun kehitysvideon, joka sisältää materiaalia aina ensimmäisestä päivästä lähtien. On aivan upeaa huomata itse kehitys ratsastajan ja hevosen välillä, ja siitä jos jostain saa vielä lisää motivaatiota treenata enemmän saadakseen parempia tuloksia.

Olen aina rakastanut poneja, jotka ovat nopeita, herkkiä ja temperamenttisiä luonteeltaan ja ratsastettavuudeltaan. Olen koko elämäni ollut ponityttö, enkä kenenkään hevosen selässä koskaan ole tuntenut oloani kotoisaksi. Valitettavasti pituuteni alkoi tulla esteeksi ja poneilla ratsastus muuttui kokoajan vaikeammaksi. Lopetettuani Bohemian vuokraamisen, Aada mainitsi mulle isosta, ruskeasta puoliveriruunasta joka mahdollisesti kaipailisi liikuttajaa. Aluksi ajattelin mielessäni että apua, en usko haluavani sellaista ratsua itselleni, sillä isot puoliveriset eivät ole koskaan olleet mieleeni. Yritin jatkaa etsintöjä, jos vaikka olisi löytynyt joku parempi vaihtoehto kuin Aadan mainitsema ruuna. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut kaipaavan vuokraajia hevosilleen, joten otimme yhteyttä puoliverisen omistajaan ja sovimme koeratsastuspäivän lokakuun loppuun.

Teemu todellakin oli iso. Isompi mitä odotin, mutta ihastuin sen älyttömän suloiseen ilmeeseen. Teemu tuijotti karsinasta lempeillä tummilla silmillään ja oli älyttömän rauhallinen. Laitoimme sen yhdessä kuntoon ja pian istuinkin ison ruunan selässä. Vaikka olenkin ratsastanut aikaisemmin isoilla hevosilla, tuntui Teemu taas hyvin oudolta Bohemian jälkeen. Niin isot liikkeet ja pitkä kaula! Kerätessäni ohjia käteen ajattelin, ettei tästä tule mitään. Teemu oli erittäin jäykkä ja hieman kovakin suustaan, sitä oli vaikea taivutella, kun ei meinannut antaa niskasta periksi. Askellajit sillä oli järjettömän suuret, mutta ihan mukavat istua. Tunsin itseni lähinnä perunasäkiksi hölskyessäni satulassa ja muistankin tokaisseeni Aadalle, että näytän varmaan ihan hirveältä selässä. Myöhemmin videolta katsottuna ei istuntani niin paha ollutkaan, vaikka aika paljon (kuitenkin) hölskyin x)
Aadan avustuksella sain Teemua pikkuhiljaa hyvin avuille ja edes vähän rentoutumaan. Tunnin jälkeen olin erittäin tyytyväinen ja iloinen. Olin innostunut ja halusin ehdottomasti tutustua Teemuun paremmin. Lupauduin siis, että minusta voi tulla osa Teemun elämää ja siitä se kaikki alkoi.

Tammikuun alussa Teemu muutti Adan tallille ja pääsin heti aloittamaan Teemun liikutuksen. Ensimmäiset viikot ja kuukaudet olivat erittäin vaikeaa aikaa uuden, suuriliikkeisen ja vaativan ratsun selässä. Olin taas ihan hukassa, enkä yhtään tiennyt miten Teemu toimii. Se kulki pää ylhäällä jäykkänä, enkä saanut sitä hyvin avuilleni. En kuitenkaan antanut periksi, vaan olin kokoajan optimistisella asenteella. Pyysin apua Aadalta, ja näin jälkikäteen olen erittäin kiitollinen kaikesta avusta hänelle, en todellakaan olisi Teemun kanssa tässä pisteessä ilman Aadaa.
Teemu oli kerta toisensa jälkeen yhtä hankala. Se ei millään meinannut rentoutua ja käyttää selkäänsä, eikä sillä ratsastus ollut yhtään nautinnollista. Myöhemmin selvisi, että Teemun satula on epäsopiva ja se on aiheuttanut kipuja hevoselle. Samantien satula lähti vaihtoon ja sen aikaa ratsastin ilman satulaa tai pehmeällä karvasatulalla. Tämä olikin parempien aikojen alku, ja Teemu muuttui täysin eri hevoseksi. Rupesin saamaan sitä pikkuhiljaa rennommaksi ja opin siitä kokoajan lisää. Teimme paljon selkää jumppaavia harjoituksia puomien ja kavalettien avulla ja gramaanit olivat myös kokoajan apuna oikean muodon löytämiseksi.

Kevään edetessä pääsimme ulos treenaamaan ja tekemään monipuolisemmin kaikkea. Kävimme pellolla ravailemassa ja laukkailemassa ja Teemu oli enemmän kuin innoissaan. Se sai jostain hurjasti energiaa ja elämäniloa eikä ollut päivääkään, ettei se olisi ollut korvat hörössä tutkimassa kaikkea. Teemu ei ollut enää se sama hevonen, ketä kävin koeratsastamassa. Se muuttui iloiseksi energiapakkaukseksi ja ratsastettavuus meni kokoajan parempaan suuntaan. Se uskaltautui pikkuhiljaa rentoutua koko kropastaan ja gramaanien käyttöäkin aloimme vähentämään.

En olisi tammikuussa uskonut, että meidän meininki näyttäisi tältä kuin se on nyt. Että se jäykkä, iso hevonen olisi nyt rento ja aivan ihana ratsastaa. Ja ennenkaikkea en olisi uskonut sitä, että voisin kiintyä näin paljon juurikin hevoseen, jollaisista en normaalisti niin tykkää. Niin sitä vaan pystyy ihastumaan mihin vain, ja voin sanoa että olisi kovasti kaduttanut, jos en olisi tarttunut tilaisuuteen käydä kokeilemassa Teemua. En tiedä, missä hevostilanteessa olisin tällä hetkellä, jos en olisi Teemua valinnut, mutta täytyy sanoa että tämän parempaa hevosta en olisi voinut löytää. Vaikkei Teemu olekaan kuin vain "tavallinen puoliverinen", se on mulle aivan täydellinen ja Teemu, jos jokin, on mulle opettanut kärsivällisyyttä ja taitoa ratsastajana enemmän kuin kukaan :)

Tähän loppuun vielä muutama vertauskuva, en löytänyt parhaimpia mahdollisia kuvia mutta kyllä näistä näkee eron aika hyvin, on herra saanut massaa ja pyöreyttä :) (kuvia saa klikattua suuremmaksi)

tästä videoon, mikäli ei näy