istunta uuteen uskoon!

Viikko on vierähtänyt huomaamattaan ja viikkoon on taas mahtunut paljon hevostelua (kuten tavallista)! Kerrottavaa olisi ollut tässä jo aikaisemmin, mutta materiaalia ei minkäänlaista ennen lauantaita, joten ajattelin että kirjoitanpas vasta tänään, kun on enemmän näytettävääkin.

Aloitetaan ihan viime viikonlopusta eli sunnuntaista, jolloin sain käydä liikuttamassa Teemun. Ratsastin Teemun myös lauantaina, mutta siitä löytyykin pätkä messuvideosta, joten eipä lauantailta tarvitse mitään kertoa, kävimme tyttöjen kanssa siis käyntimaastossa ja otin pari laukkapätkää vielä tiellä. Teemusta voisinkin nyt kertoa lyhyesti, millainen se on maastossa, kun on tullut tutustuttua ruunaan paljon paremmin.
Teemuhan oli alkuun Aadan tallille muutettuaan hyvin rauhallinen hevonen, ei hötkyillyt turhia eikä pelännyt mitään. Sitä sanottiinkin laivaksi, joka vaan matkustaa hitaasti eteenpäin välittämättä mistään sen suuremmista. Pikkuhiljaa pidemmän aikaa tallilla oltuaan sen luonne rupesi muuttumaan ihan erilaiseksi, siitä tuli säpäkkä, säikky ja hirvittävän energinen. Luulemme tämän johtuneen kuitenkin tallin ilmapiirin vaihdosta, hevoset elävät Aadalla erittäin hyvissä oloissa ja hevosille löytyy paljon kavereita, joten luulen Teemunkin piristyneen ja muuttuneen sen takia elämäniloiseksi riiviöksi. Maastossa ennen Teemu kulki rauhallisesti vaikka jonon perässä eikä kyttäillyt sen suurempia, nykyään joudumme olemaan vetohevosena Teemun kävellessä niin hurjaa vauhtia korvat pystyssä! Aivan ja kaikkea täytyy kyttäillä ja välillä pyrähdellä, mutta koskaan se ei mitään tee tai lähde käsistä.

Sunnuntaina Teemulla oli vasen takajalka turvonnut, joten kävin juoksuttamassa sen ensin maneesissa. Kipeä jalka ei ollut kyllä yhtään, sillä maiskauttaessani Teemu rykäisi kiitopukkilaukkaan ympyrällä ja laukkasi varmaan sata kierrosta ennenkun sain sen pysähtymään. Niin, tässä se mun "rauhallinen" ratsu on.. :D Pyytäessäni uudelleen eteen, tällä kertaa ihan raviin, oli taas vuorossa laukkapyrähdys pukkien saattelemana. Aina kun olin saamassa Teemua rauhoittumaan, niin ei, herrahan otti uutta kipinää jostain pienestä kolahduksesta mikä saattoi ulkoa kuulua ja johan juostiin taas pää viidentenä jalkana.
Juoksutuksen jälkeen päätin vielä rauhoittaa Teemun ja ratsastaa eteen alas kaikissa askellajeissa suhteellisen rennosti sen verran, että sain sen läpi edestä. Nykyään kun ratsastan ilman gramaaneja, töitä saa tehdä kaksinverroin enemmän, koska Teemu osaa olla ja onkin niin hirvittävän vaikea edestä. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut erittäin paljon ja saan Teemun ihan hyvin läpi ja peräänantoon eikä gramaaneitta ratsastus ole enää mahdoton ajatus.

komistus <3

Maanantaina olinkin sitten ihan ratsastuspilatestunnilla, jossa korjattiin istuntani uuteen uskoon. Aira Toivola (josta monet ovat varmaan jo kuulleetkin muissa blogeissa) tuli tallille pitämään siis istuntatuntia johon minäkin vihdoin ja viimein päätin osallistua ja täytyy sanoa, että hukkaan ei mennyt! Alkuun Aira katsoi entistä istuntaani ja korjasi sen tämän jälkeen aivan erilaiseksi. Uudessa asennossa tuntui, että nojaisin hirveästi eteenpäin ja olisin aivan kyyryssä,vaikka todellisuudessa jännitin vain vatsalihaksiani ja istuin täysin suorassa lantion päällä. Kaikista eniten olin ihmeissäni kuitenkin siitä, miten paljon uusi istunta vaikutti hevoseen. Teemu ryhdistäytyi allani 100% ja otti takajalkoja paremmin alleen. Ihan kuin taikatemppu! Tätä sitten hioimme ravissa ja laukassa että istuntani pysyisi uudessa asennossa.
Oli ihana päästä viimein istuntatunnille, jollaiselle olen halunnut jo pitkään. En ole yhtään pitänyt omasta istunnastani, sillä tuntuu että varsinkin Teemun selässä hölskyn kuin perunasäkki jalat heiluen milloin mihinkin ja käsien olevan miten sattuu. Videoita ja kuvia katsoessani ei se kuitenkaan näytä todellakaan niin pahalta miltä itsestäni tuntuu. Nyt kuitenkin sain paljon vinkkejä, kuinka jalat pysyvät kurissa ja istunta muutenkin kasassa. Tätä vaan harjoittelemaan, niin eiköhän hyvä tule pikkuhiljaa (;

Tiistaina kävin ratsastamassa Viksun, jonka jalka on taas tervehtynyt joten pääsin kunnolla työskentelemään. Vähän kuitenkin varoin enkä vaatinut niin aktiivista liikettä ettei vaan mitään sattuisi uudelleen, kenttäkin kun on ollut nyt aika sohjoa joistain kohdista. Viksu oli mukava ja liikkui hyvin, mutta kyllä huomasi että varoo selvästi kentän pohjaa eikä uskaltanut rentoutua ja pyöristyä niinkuin normaalisti. Myös vesilätäköt inhottivat sitä hirveästi ja aina pää nousi ylös ravatessa märistä kohdista, iu, senkin prinsessa! ;)
Keskiviikkona ratsastelin aika samalla tavalla kuin tiistainakin, muutamia ympyröitä, siirtymisiä, väistöjä ja temponvaihteluja. Viksu oli jälleen kiva. Odotan vaan niin paljon että kenttä sulaa niin pääsen Viksunkin kanssa reenaamaan kunnolla!

kunnollisia treenejä odotellessa! (viksu syksy 2012)

Perjantaina oli taas vuorossa Teemun liikutus, oli taas maastolenkin vuoro jonne lähdin Aadan ja Viljan kanssa. Tarkoituksena oli ottaa muutakin kuin käyntiä, mutta muutamia ongelmia ilmeni että menimmekin sitten maneesiin ottamaan ravia ja laukkaa. Teemu oli aika hyvä ja sain sen hyvin läpi.

Lauantaina olimme koulutunnilla ja voi että miten hyvä fiilis jäi tunnin jälkeen! Se tunne, kun sain Teemun ratsastettua yhtä hienoksi mitä kuukausia takaperin gramaaneilla. En olisi ikinä uskonut kehittyvämme näin nopeasti tähän pisteeseen, että alunperin niin hirveän vaikea hevonen joka ei uskaltanut luottaa ja rentoutua, liikkuu kuuliaisena hyvässä peräänannossa ilman mitään apuohjia!
Aloitimme ihan ravissa ratsastamaan taivutellen paljon molempiin suuntiin volteilla ja ympyröillä. Alku tuntui taas vaikealta ja niskaa ei meinannut saada pyöreäksi, mutta tarpeeksi pitkään verkatessa Teemu alkoi liikkumaan oikein hyvin ja tuli pehmeäksi edestä. Tätä samaa teimme myös laukassa, eli keskityimme hevosen rentoutumiseen ja pehmeään liikkumiseen. Muoto sai olla aika matalana, kunhan hevonen pysyi pehmeällä tuella eikä painanut kädelle. Pikkuhiljaa rupesimme nostamaan muotoa korkeammaksi ja takajalkoja alle. Teemu oli hyvin kuuliainen, mutta sain kyllä muistuttaa usein pohkeella että ravi pysyy aktiivisena eikä lössähdä.
 Lopuksi, kun hevonen oli korkeassa muodossa lyhyemmässä ravissa, pyysimme ravia enemmän eteen aika äärirajoille, jolloin askel pitenee ja vahvistuu ja hevonen joutuu käyttämään lihaksiaan kunnolla. Teemua avitettiin maastakäsin raipalla napauttamalla vähän takajalkoihin, jotta se lähtisi rehellisesti eteen. Tätä saatiin hetken aikaa treenata, kunnes sain sen itse reagoimaan oikein pohkeeseen. Voi vitja miten hienot liikkeet siitä loppujen lopuksi irtosi! En ole varmaan ikinä saanut siitä niin isoa ja eteenpäinpyrkivää ravia, jesjesjes! Olin erittäin tyytyväinen tunnin jälkeen ja Teemu sai hurjasti rapsutuksia ja taputuksia ja annoin sen ravata eteen alas loppuravit.

Nyt sunnuntaina tätä tekstiä kirjoittaessa huomaa, että eilen tuli ratsastettua lähemmäs kaksi tuntia, selkä- ja vatsalihakset ovat aivan jumissa! Nyt ei niin omatunto kolkuta vaikka jätin salitreenin väliin ;)

Videoita en ole nyt julkaissut miltään tunneilta, sillä yritän säästää niitä tulevaan Teemuvideoon. 

Palaillaan taas !