maailman paras hevonen!

Tulin tänään aivan normaaliin tapaan tallille mielessä että tänään tehdään Viksun kanssa kavalettijumppasarjatreeniä. Se kehittää Viksua nostamaan jalkojaan paremmin jolla estää mahdollisia kaatumisia enemmän. Kävin laittamassa aluksi esteet valmiiksi kentälle ja sen jälkeen lähdin hakemaan Viksua laitumelta. Huomasin että herrahan makoilee kaikessa rauhassa laitumella, miten sellaista viitsisi mennä häiritsemään ja herättämään.. Otin muutaman kuvan koska nämä on niitä harvoja kertoja jolloin Viksua näkee makuullaan. Se sitten huomasi mut ja seurasi liikkeitäni. Päätin mennä sen viereen jotta olisin voinut saada sen parhaiten nousemaan, kyykistyin viereen ja ruuna nuuhkaisi kättäni tervehtiäkseen ja etsien herkkuja. Koska mulla ei ollut mihinkään kiire, ajattelin että miksei voitaisi maata hetki yhdessä. Nämä ovat harvinaisia hetkiä jolloin pääsee lähelle makaavaa hevosta antaen silittää itseään. Työnsin vähän kaulasta houkutellakseni Viksun täysin pitkäkseen ja siihenhän se kävi käskystä. 

En tiedä kuinka kauan makoilimme yhdessä, puoli tuntia vai enemmän. Vaihdoin asentoa Viksun pään viereen ja hetken kuluttua tunsin miten se lepuutti päätään sylissäni, oli täysin rento ja nuokkui. Se tunne, joka sillä hetkellä oli, on uskomatonta. Kuinka hevonen on täysin rento seurassani ja painautuu vasten... Tämä on se tunne jonka olen halunnut kokea, tiedän kuinka tämä iso eläin on ystäväni ja se luottaa. Näinkin pieni asia tuntui itsessäni erittäin suurelta eikä tätä ihan joka päivä pääse kokemaan. Hieno fiilis <3

Viksun noustua omalla ajallaan ja laitettuani sen kuntoon mentiin kentälle noin tunniksi tekemään töitä. Alkuun ravissa verryttelyä eteen-alas ja pikkuhiljaa houkuttelua lyhyemmälle kaulalle ja tarmokkaampaan raviin. Laukkasin myös molempiin suuntiin pidemmällä ohjalla lisäten pitkällä sivulla vähän laukkaa. 

Alkuun tulin jumppasarjaa ravissa muutaman kerran jonka jälkeen sama laukassa. Askeleet osuivat hyvin kohilleen ja Viksu nosti jalkojaan hienosti. Kerran tuli kuskille virhearvio ja oli lähellä ettei menty nenillemme, Viksu oli kuitenkin urhea ja pelasti :)
Tämän jälkeen hypättiin pystyä, joka oli keskihalkaisijalla vähän vinottain. Tämänkin Viksu suoriutui mallikkaasti vaihtaen vielä laukankin esteen päällä. Lopuksi hypättiin molempia peräkkäin ja nostin pystyn pikkuhiljaa noin 75-80cm. Viksu tuntui erittäin hyvältä ja innokkaalta joten uskalsin hieman korottaa. Hypyt olivat täydellisiä eikä herralla ollut minkäänlaisia ongelmia ylittää estettä, uskomaton Viksu!

Eilen, tiistaina ratsastin sillä koulua noin 55 minuuttia. Heti käynnissä ohjia ottaessa hieman käteeni Viksu myötäsi heti niskastaan ja oli erittäin kevyt. Olin ihan ihmeissäni, yleensä saavutan tämän fiiliksen vasta tunnin puolessa välissä jolloin olen joutunut tekemään herättelyjä pidempään. Nyt ruuna toimi kuin unelma! Vähän sain kyllä herätellä että se työstää itseään takapäästä lähtien ja omalla moottorilla, tein siirtymisiä ja ympyröitä muutamien käyntiväistöjen kera. Pikkuhiljaa Viksu oli kaikenkaikkiaan oikein hyvän tuntuinen, liikkuen itse omalla moottorillaan ja ravaten pyöreällä kaulalla tukien ohjiin pehmeästi.

On niin ihana huomata kuinka olemme kehittyneet yhdessä paljon ja saaneet enemmän luottamusta toisiimme. Olen niin onnellinen että saan olla näin mahtavan yksilön vuokraaja, miten voikaan hevonen tulla itselleen näin tärkeäksi <3 Tämä on yksi niistä asioista, miksi harrastan juuri tätä lajia!

Ostin muuten itselleni uuden syysratsastustakin vanhan ollessa jo aivan liian pieni. Uusi takki piti hankkia jo viime syksynä mutta sainkin sen aikaan vasta nyt.. ;) Takki on siis MountainHorsen merkkiä, hinta 75€.