naurua ja hikeä!

Kaverini Inka oli meillä kolmen päivän ajan ja kävimme jokaisena päivänä tallilla tehden jokaisena päivänä jotain mukavaa. Tiistaina kävimme Viksun kanssa jälleen hyppäämässä muutamia itsekyhättyjä maastoesteitä, ja voi kuinka innoissaan herra taas oli! Ei voi olla huomaamatta kuinka paljon se nauttii esteiden hyppäämisestä. Meillä oli oikein mukavaa ja Viksu oli jälleen elementissään. Mitä nyt välillä jalat meinasivat mennä sekaisin siitä innostuksesta!
Keskiviikkona kävimme maastoilemassa hiekkakuopilla Inkan ollessa mukana Putella. Löysimme eräältä montulta jopa vettä, jossa kävimme kahluuttamassa ratsujamme, harmi ettei kamera sattunut silloin mukaan.
Torstaina kävinkin Bohemian luona, jolloin menin sen kanssa koulua ja ihan kunnolla mentiinkin, sillä olin sekä tunnilla että tunnin jälkeen niin poikki että meinasi ihan pyörryttää ja tuli paha olo! Vaikkei mitään erikoista tehtykkään, niin ihan tavallinenkin ratsastustunti jossa pyrkii vain saamaan ponin avut läpi, voi olla puurtavaa, vai johtuiko tämä yhtäkkinen kunnon romahdus ennen tuntia syödystä kahdesta kinuskikakkupalasta.. ;)

Kuten tavallista, kameraan tallentui jälleen hurjasti kivoja kuvia näistä päivistä (valitettavasti videomateriaali tiistailta on kadonnut johonkin, joten saatte tyytyä pelkkiin kuviin :S). Tähän alkuun laitan tiistaiset kuvat Viksun kanssa. Maastoesteiden jälkeen menin vielä kentällä hetken aikaa saaden Viksun työstämään itseään paremmin. Kuten tavallista, esteiden jälkeen se oli taas oikein mukava ja työskenteli hyvin. Jopa laukka sujui tällöin erittäin hyvin, varmaan jälleen parhaimpia laukkakertoja Viksun kanssa. Molempiin suuntiin hakeutui pyöreäksi ja laukka rullasi selästä lähtien hyvin melkein kokonaisen pääty-ympyrän :) Kuvissa ei oikein näy se fiilis, jonka selkään tuntee, mutta se mitä itse tuntee on tärkeintä.

Viksu ottaa rennosti ;)

Bohemia oli alusta lähtien eteenpäinpyrkivä ja kevyt edestä, yllättävän helppo siis. Alkuverkka sujui todella kivasti ja poni oli molempiin suuntiin rento ja taipui. Kootumpaan raviin saaminen ja takajalkojen saaminen aktiiviseksi olikin sitten jo vaikeampaa, poni ajatteli että nyt ei jaksa tehdä enempää töitä ja laiskistui pohkeen taakse. Pistin poniin vähän vauhtia ja vaikka oma kuntoni huusi hoosiannaa, taistelin loppuun asti jotta sain avut läpi. Pikkuhiljaa Bohemia alkoikin toimia todella kivasti ja alkoi jo itse työstää itseään. Laukat sujuivat molempiin suuntiin aktiivisesti, tosin kokoajan täytyi pysyä napakkana että laukka säilyi. Olin tunnin jälkeen tyytyväinen poniin!

Tässä huomaatte ettei Bohemian laukka oikein pyöri vaan on selvästi pohkeen takana.

Sitten vielä asiaa tulevasta postaustauosta: lähden sunnuntaina mummolaan Savoon, joten postauksia ei ole tulossa viikkoon (palaamme 21.7). Käyn kyllä maastossa kerran Juankoskella olevalla yksityistallilla, mutta muuta hevosiin liittyvää viikolla ei tapahdu. Siispä nähdään muutaman viikon päästä!