millainen ratsastaja olen?

Toteutan jälleen yhden erikoispostauksista, jotka gallupissa olivat. Tämän postauksen tarkoituksena on analysoida omia ratsastustaitojani omasta näkökulmasta, niin hyviä kuin huonojakin puolia. Jostain syystä oman ratsastuksen kommentointi on mulle aina ollut hyvin vaikeaa, mutta toivotaan josko selviytyisin tästä :)

 Ensimmäisenä hyviin puoliin tulee oma rauhallisuus hevosten kanssa. Oli tilanne millainen hyvänsä, pysyn aina tyynenä ja pyrin rauhallisuudella rauhoittelemaan esimerkiksi säikähtänyttä hevosta. En säikähdä pienestä, mikä on tärkeää hevosmaailmassa. Ihmisen luonne ja fiilis vaikuttavat todella paljon hevosenkin olotilaan. Työskentelen rennosti hevosten parissa ja kehun hevosta heti, kun se tekee jotain oikein. Yritän aina olla tallilla positiivisella mielellä vaikka muutoin olisikin ollut huono päivä. En mielellään halua koskaan tulla kiireisenä tallille ja joutua laittamaan hevosta kiireisenä kuntoon. Kiire ja nopeat liikkeet saattavat stressaanuttaa hevosen, sekä lisäksi itse olen hieman hutiloiva ja sähellän jos ei ole paljon aikaa!
Osaan nauraa omille virheilleni ja muillekin toilailuille. Lisäksi osaan nauraa hevosten riehumisille; Jos hevonen yrittää heittää esim. alas selästä (riippuen tietenkin kuinka vaarallinen tilanne on), nauran vain kyydissä. Välillä oikein toivoisin, sen verran huimapäinen kun olen, että joku hevonen keksisi jonkun konnankoukun ja viihdyttäisi ratsastajaa (;

Kuten "epävirallinen" ratsastuksenopettajanikin on sanonut, olen kärsivällinen ratsastaja. Mikäli en saa kaikkea hetitässänyt, ei haittaa. Nykyään monilla nuorilla tuntuu olevan kiire päästä eteenpäin ja kehittyä, tai saada hevonen ratsastettua peräänantoon. Tällöin osa turvautuu hieman kovakouraisiin toimiin mikä vaikuttaa vain negatiivisesti kehittymiseen. Pyrin käyttämään mahdollisimman vähäisiä apuja, mutta valitettavasti suhteellisen huonon kropanhallintani vuoksi se ei ole hirveästi (ainakaan vielä) tuottanut tuloksia. Kokoajan olen kuitenkin vähän kehittynyt ja yritän kehittyä kokoajan lisää. Kärsivällisyys näyttäytyy myös siinä, että jankkaan jotain asiaa niin pitkään kunnes saan hevosen toimimaan, kuten pitää. En koskaan anna hevoselle periksi, se olen minä kuka voittaa. Joskus laiskimpina päivinä sorrun kuitenkin siihen, etten vaadi hevoselta niin hyvää suoritusta vaan annan sen hieman luistaa työnteosta.

 Negatiivisissa asioissa ensimmäisenä tulee mieleen istuntani. En pidä ratsastusasennostani yhtään, jalkani heiluvat miten sattuu ja käsien sekä nyrkkien asento on huono. Luojan kiitos olen saanut vähän hiottua istuntaani paremmaksi eikä esimerkiksi jalat ole niin levottomat. Varsinkin alkuun Bohemian kanssa oli ongelmia istunnan suhteen, ensinnäkin sen takia että en osannut vielä oikein ratsastaa ponia oikeinpäin eikä se sen takia liikkunut rennosti. Tällöin oma asentonikin kärsii enkä itsekään osaa pysyä rentona. Lisäksi olin tottunut reippaisiin hevosiin (mm. Viksu) ja Bohemia kun on vähän sellainen eteenpäintyönnettävä malli, muutos oli erilainen (; Tottakai siis olen ratsastanut tuhansia kertoja superlaiskoilla hevosilla, mutta kun kaksi vuotta olin melkein ratsastanut vain Viksulla, olin jo tottunut reippaaseen ratsuun :)

Jalkani ilman satulaa usein jännittyvät, enkä osaa ilman satulaa rentouttaa jalkojani. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta esimerkiksi Bohemian kanssa ongelmana on ponin kapea vatsa. Bohemiahan on vain 140cm korkea ja itselläni pituutta 175cm, joten jalat eivät saa niin paljon tukea mitä tarvitsisi jonka vuoksi automaattisesti tietämättäni "nostan" jalkojani ylöspäin että pohjeavut menevät läpi. Tähänkin yritän kokoajan keskittyä ja saada jalkoja rennommaksi. Viksun kanssa kyseistä ongelmaa ei juurikaan ole.

Esteratsastuksessa suurin ongelmani on käsieni asento. Näyttäisi kun käsien ja kylkien välissä olisi iso kasa sanomalehtiä enkä saisi käsiäni pidettyä siellä kyljissä kiinni! Aina esteen päällä kädet sojottavat minne sattuu ja se näyttää kaiken muun lisäksi todella tyhmältä :D Nyt kun on ollut talvi eikä kentällä vielä ole päässyt hyppäämään, en ole päässyt korjaamaan asiaa. Ja tiedän, ettei tämäkään asia korjaannu hetkessä. Pakko joku kerta sitoa käteni yhteen, jos ei muutoksia ala tapahtumaan! Olen todella huonomuistinen, ja aina ratsastaessa välillä tuntuu unohtuvan kaikki korjattavat seikat..

Yksi negatiivinen asia on vielä se, että hevosten niskassa kummasti tuntuu olevan aina mielenkiintoisia muurahaisia, joita täytyy katsella ;) Nykyään kuitenkin tähänkin asiaan olen alkanut keskittyä enemmän eikä ne silmät aina katsele sinne hevosen niskaan.

Olen saanut hurjasti neuvoja omaan istuntaan katsellessani näitä kansallisen tason kouluratsastajatyttöjä, kiitos vain Aada ja Jutta ;)! Olen huomannut kehityksessäni paljonkin muutoksia parempaan, mutta vielä todellakin on paljonpaljonpaljon korjailtavaa. Tämä ratsastushan kun on sellainen, että koskaan ei voi olla "valmis".

Virheet ovat tehty sen takia, että niistä opitaan ja niitä korjataan, eikö?

Kylläpäs tuntui kivalta päästä ihan kunnolla analysoimaan omaa ratsastustani, harvoin kun sitä teen! Olen tiedostanut ongelmani jo aika pitkään, mutta en useinkaan tunnu saavan mitään aikaiseksi. Nyt kun saan leukani täysin kuntoon, aion mennä Bohemian kanssa joihinkin estevalmennuksiin, joista saan varmasti apua niin itselleni kuin ponillekkin. Aadan opastuksessa sujuvat koulutunnit, mutta voisihan sitä välillä mennä ihan oikean ratsastuksenopettajan oppiin. Onneksi kesäisin pääsen Hilariuksen kanssa omistajansa valvovan silmän alle, joka on todella hyvä opettaja ja osaa kiinnittää juuri niihin asioihin huomiota, mihin pitääkin :)