peltohyppelyä ja kankitunti

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Vaikka nyt onkin joululoma, kiirettä on pitänyt melkeimpä joka päivälle. En edes muista milloin viimeksi olisin ollut kotona ihan rauhassa tekemättä mitään järkevää! No, erittäin mukavaa on silti ollut ihanien ihmisten ja eläinten seurassa :) Vielä reilu viikko lomaa jäljellä, kylläpäs on aika mennyt nopeasti.. Mulla koittaa 5.1 leuan uusintaleikkaus Helsingissä, ja mulla on vain maanantai, tiistai ja keskiviikko enää aikaa tehdä jotain mukavaa. Sen jälkeen alkaa hirveä sairasloma, enkä pääse ratsastamaan tai jaksa tuskin nähdä kavereita. Aion uskaltautua ulos vasta sitten, kun näytän taas ihmiseltä enkä turvonneelta mutantilta..!
Joku kuitenkin kysyy, miksi joudun leikkaukseen, joten voisin kertoa lyhennetysti syyn tähän. Eli mulla on ollut vuodesta 2006 lähtien oikomishoitoa, sillä mulla on liian pieni suu ettei kaikki hampaat olisi mahtuneet nätisti suuhun. Siispä sain hammasraudat, ja kaikki oli ihan hyvin eikä muutoksia tai mitään muuta ollut havaittu. Kerran tosin kävin puudutuksessa poistattamassa jonkinlaisen "kystan" suusta. Vuonna 2010 syksyllä jouduin leikkaukseen, sillä yksi hammas ei ollut päässyt kasvamaan ja syytä tutkittiin. Selvisi, että jokin kasvaimen tyyppinen kudos on ns. kietoutunut hampaan juuren ympärille ja hammas sekä kasvain täytyisi leikata. Mut operoitiin siis syksyllä ja sairaslomaa oli noin kaksi viikkoa ja pelkällä pehmeällä ruoalla täytyi elää. Kovat lääkkeet veivät kivun pois ja paranin yllättävän nopeasti.
Keväällä 2011 kaikki piti olla hyvin, mutta röntgen -ja magneettikuvauksissa selvisi että kasvain ei olekaan poistunut, vaan lähtenyt kasvamaan uudestaan. Operaatiosta tulisi tällä kertaa suurempi mitä edellinen leikkaus oli, multa poistettaisiin ainakin yksi, ja ehkä kaksi hammasta sekä leukaluuta. Tällä tavoin varmistettaisiin että kasvain saataisiin varmasti pois. Järkytyin kuulemastani ja pelkäsin hirveästi. Olen nyt kuitenkin saanut tsempattua itseäni, että kaikki menee varmasti hyvin ja paranen.
Eniten mua pelottaa leikkauksen jälkeiset ajat. Kuinka pitkään joudun olemaan saikulla, kuinka paljon muhun tulee sattumaan, kuinka paljon leuka tulee turpoamaan ja pystynkö syömään ollenkaan? Asioita ei helpota se, että pelkään ja inhoan kuollakseni sairaaloita ja leikkauksia ja aivan kaikkea. Mua ahdistaa katsoa sairaalaohjelmia ja en ikinä toivoisi että itse joutuisin operoitavaksi. Nyt on kuitenkin asiat näin ja parempi hoitaa kaikki nyt pois, kun vielä voi. Toivottakaa onnea, sitä tarvitsen !

Mutta sitten iloisempiin asioihin... Aada oli meillä yötä perjantaista lauantaihin. Tallille menin Bohemiaa ratsastamaan siinä kahdentoista aikaan perjantaina. Aada piti meille kunnon koulutunnin, ja pääsin ratsastamaan kangilla :) Muutaman kerran olen joskus kangilla ratsastanut joten aika tuttua hommaa oli, mutta täytyi vähän muistella miten ohjia pidettiin sun muuta.
Aloitimme ensin verkkaamalla ponia eteen alas rennoksi koko kenttää ympäri. Samalla tutustuin, miten Bohemia toimii ja reagoi. Alussa hieman jännittyneempi, mutta kokoajan parani ja rentoutui. Jäätiin sitten pääty-ympyrälle ravailemaan ja tehtiin myös muutamia takaosakäännöksiä kootussa käynnissä. Vähän pääsi poni huijaamaan takareissa, ja piti kunnolla käyttää pohjetta ja olla paremmin koottuna että onnistui.
Tehtiin töitä myös keskihalkaisijalla, eli täytyi ratsastaa täysin suoraan ja tehdä pysähdys kentän keskelle. Lisäksi mentiin täyskaartoja ja laukassa työstettiin ihan vain laukkaa ja mentiin muutamia vaihtoja. Ollaan kehitytty Bohemian kanssa laukanvaihdoissa mukavasti, se vaihtaa jo paljon paremmin kuin ennen eikä tälläkään kertaa jatkanut kun kerran ristilaukassa tai kiihdyttänyt "alta pois".
Lopussa Bohemia oli täysin rento ja liikkui omalla moottorilla kantaen itseään kauniisti. Keskityttiin myös hieman omaan istuntaani ja jalkojen ja käsien rentouteen. Mulla on ongelmana liikkuva pohje/jalka, mutta kokoajan pystyn paremmin pitämään jalkaa paikallaan. Eiköhän se siitä.. :)

Lähdettiin sitten Aadan kanssa meille, ja mentiin suoraan ratsastamaan Viksulla. Ihanaa saada viimeinkin joku kuvailemaan meidän nykyistä menoa paremmin :) Mentiin hieman puomeja ja kavalettia sekä ravissa että laukassa.
Alkuun kävelin pitkään sillä Viksu on ollut viimepäivinä todella jäykkä varsinkin takapäästä. Raviin siirryttyä oli edelleen vähän tönkkö ja Aadakin huomasi lievän epäpuhtauden. Pitkään ravailtuani ja jumppailtuani Viksua se viimein alkoi vertymään kunnolla eikä enää ollut kankea mistään suunnasta. Jalatkin nousi puomeilla mallikkaasti eikä kompuroinut missään vaiheessa. Laukoissa oli vasempaan tosi hyvä, oikea kierros tuotti aikalailla ongelmia laukan suhteen. Nelitahtisuutta oli todella paljon ja vaikka yritin saada vähän takapäätä paremmin toimimaan ja jalkoja paremmin nousemaan, ei se hirveästi auttanut. No, tultiin puomeja muutamaan kertaan ja ihan mukavasti ne ylittyi.
Lopuksi vielä ravailin aluksi kootummin ja sitten päästin venyttämään eteen-alas.

Lauantaiaamuna lähdettiin puoli 12 aikaan jälleen Viksun luo. Edellisenä yönä oli tullut pakkaset ja satanut muutama milli lunta maahan. Meidän oli tarkoitus hypätä tänään hieman, mutta kenttä oli niin kova että saatiin idea mennä pellolla pomppimaan. Kannettiin muutamat esteet sinne ja käytiin sen jälkeen laittamassa Viksu kuntoon.
Tällä kertaa Viksu ei ollut enää yhtään jäykkä ja ravasi hienosti heti alusta asti. Laukkakin pyöri molempiin suuntiin kolmitahtisena ja oma moottori pelitti. Hypättiin ensin ristikkoa, sen jälkeen sarjaa jonka toisen kavaletin alla oli pelottava matto alla! Se oli niin kauhea että Viksu ei millään meinannut uskaltaa mennä siitä yli vaikka on ennenkin sen yli hypännyt! Muutamat kiellot hän teki, mutta sen jälkeen meni mallikkaasti ja ei niin mallikkaasti. Tultiin myös tukkiestettä ja kaikki esteet läpikäytyä hyppäsin jokaisen peräkanaa. Viksu oli todella hieno ja askeleet sopivat väleihin hyvin. Harmi vaan, että tulimme ekalla kerralla tehtävän vastalaukassa, sillä Viksun kanssa on vaikea huomata mitä laukkaa se menee, enkä tajunnut katsoa. Ei se menoa kuitenkaan haitannut :)
Lopuksi hypättiin vielä yhtä sarjaa, jossa oli este-askel-este-2askelta-este. Aluksi ajattelin että hui, pääseekö Viksu turvallisesti yli, mutta pienen haparoinnin jälkeen ruuna hyppäsi todella hienosti! Taaimmainen este oli siinä 60cm paikkeilla.

Tässä vielä kooste jokaisesta näistä päivästä :) P.S Olettehan katsoneet uusimman videoni Bohemiasta Youtubessa, jos et, katso se TÄSTÄ .

Ainiin, ja moni on toivonut kuvaa poikaystävästäni, ja hänen luvallaan julkaisen nyt meidän tuitui söpön pusukuvan, olkaa hyvät: