millainen hevostyttö olen?

Jotta postaustauko ei jatkuisi viikkoa enempää, ajattelin kirjoitella teille vähän itseanalysointia harrastuksestani. Sitä ei oikeastaan koskaan voi tehdä liikaa, ja täytyy sanoa että itsekin voisin useammin ihan kunnolla pohtia hyviä, huonoja ja kehitettäviä alueita hevostyttönä ja ratsastajana. On myös hyvä välillä katsoa taaksepäin ja analysoida omaa kehitystäni vuosien varrelta, missä asioissa olen kehittynyt ja onko joitain tavoitteita jäänyt toteutumatta?

Rehellisesti sanoen olen viimeksi analysoinut ratsastustani kolme vuotta sitten (postaukseen tästä), kun ratsukatraaseen kuului pelkästään ponit. Nyt onkin siis vihdoin hyvä aika päivittää omaa ajatusmaailmaa kun allani ei olekaan se pieni ja näpäkkä poni ;)

Yleisesti

Sama ajatusmaailma jyllää edelleen päässäni kuin kolme vuotta sitten. Kolme eniten minua kuvaavaa adjektiivia voisivat olla rohkea, rauhallinen ja päättäväinen. 

Rohkeudella tarkoitan pelkäämättömyyttä hevosten kanssa. En hätkähdä hevosten mahdollisista syöksähtelyistä, riehaantumisista tai yrityksistä pelotella ratsastajaa. Jos jokin tilanne itseäni jännittää, osaan pysyä tyynenä ja olla näyttämättä sitä hevoselle. Ratkon tilanteen rauhallisella olemuksella, kaulaan taputtamisella/silittämisellä ja rauhoittavaan ääneen puhumalla. Haluan näyttää hevoselle olevani luotettava ja rohkaiseva ja pyrin olemaan se pomo, jota tulee ja kannattaa kuunnella.

Rohkeuteen voisi sisällyttää sen pienen hurjapäisyyden joka sisälläni asuu. Rakastan vauhtia ja reipasta meininkiä hevosten kanssa. On ihanaa laukata pellolla tai maastossa kovaa vauhtia satulalla tai ilman, nauran kyydissä jos hevonen riekkuu tai pomppii (siis silloin, kun se on hallittavissa ja pysyy turvallisena) ja osallistun innolla kaikkeen hauskaan tekemiseen jos se on mahdollista. Näin omaa hevosta omistamatta on hyvin rajoittunutta mitä saa ja ei saa tehdä ja asian ymmärtää hyvin. Kaikessa vauhdikkuudessa on aina turvallisuusriski vaikka homma olisi kuinka hallittua ja järkeiltyä.

Rauhallisuus näkyy aiemmin mainituissa tilanteissa, joissa hevonen pelkää tai temppuilee. Pysyn tyynenä tilanteessa kuin tilanteessa ja tiedostan erittäin hyvin miten oma pelko tarttuu hevoseen. Siksi toimin hevosten kanssa päättäväisesti, johdonmukaisesti ja rauhallisesti.

Päättäväisyyttä ja sinnikkyyttä olen oppinut hurjasti Teemun kanssa. Vaikea hevonen koettelee hermoja, laittaa laskemaan kymmeneen ja opettaa kärsivällisyyttä sekä päättäväisyyttä. Teemun kanssa on muutoin ihana ja helppokin olla, mutta sen haastava ratsastettavuus koettelee ajoittain taitojani ja päättäväisyyttäni. 

Ennen ajattelin, että jos Teemu oli todella vaikea alkutunnista ja tuntui että sitä sai työstää ja työstää, en jaksaisi ratsastaa kovin pitkään ja jätän siihen kun hevonen tuntuu "ihan hyvältä". Nykyään ratsastan Teemua "ihan hyvän" yli niin pitkään, että se oikeasti on istuntani alla ja rehellisesti pyöreänä edestä. Se voi viedä tunnin tai se voi viedä kaksikin tuntia, mutta väliäkös sillä kunhan hevonen on läpi!

Missä olen kehittynyt?

Ryhdikkyys
- Olen saanut selkääni suoristettua ja ryhdikkyyttä istuntaani. Olen istunut joskus etukenossa ja hartiat lysyssä, mutta nykyään kiinnitän aina ratsastaessa huomiota ryhtiini. Vaikka hevonen on kuinka vahva, yritän siitä huolimatta pysyä suorassa ja istua tiiviimmin satulaan ja tätä olen oppinut paljon kuvien kautta. On hyvä, että ratsastustani on kuvattu usein jotta näen itsekin miltä istuntani näyttää. Olen kauhistellut asentoani ja todennut näyttäväni suorastaan kamalalta ja sitä kautta parantanut asentoa satulassa. Vielä ajoittain hartiat ja vatsalihakset unohtuvat, mutta pääasiassa ne ovat aktiivisemmin käytössä.

Jalkojen asento

- Tämä kuuluu sekä kehittyneeseen mutta myös kehitettävään alueeseen. Mulle on aina ollut ongelmana pitää jalka rentona ja pitkänä sekä tarpeeksi edessä. Etenkin ilman satulaa tämä tuottaa haasteita pohjetta antaessa. Olen kuitenkin kehittynyt asian kanssa ja kun huomaan polven jännittyneen, muistan samantien rentouttaa sen ja "pidentää" jalkaa. Teemu on varmasti edesauttanut asiaa, sillä sen kanssa ei tarvitse huolehtia eteenpäinpyrkivyydestä, kun taas Bohemian kanssa aikanaan sai olla usein muistuttamassa reippaasta tahdista. Myöskin jalka pysyy nykyään paremmin edempänä, kun ennen pohje oli selvästi liian takana.

Kädet

- Myös tämä kuuluu sekä kehittyneeseen että kehitettäviin alueisiin. Olen saanut käsiäni rennommiksi ja ne pysyvät usein hyvällä paikalla sään yläpuolella. Tämä kuitenkin riippuu paljon hevosesta, nimittäin Teemu vaatii ajoittain johdattelua eteen-alas matalalla kädellä, kun taas hyvinä päivinä pystyn työstämään sitä kädet normaalikorkeudella. Voisin kuitenkin sanoa kehittyneeni käsien kanssa ja nyrkitkin ovat pysyneet paremmin pystyssä kuin ennen.

Tiiviimpi istunta

- Tässä olen ehkä eniten kehittynyt. Teemun avulla olen oppinut tiiviimpään, painavampaan ja tukevampaan istuntaan enkä heilu selässä kuin mikäkin perunasäkki. Keskityn joka kerta siihen, että muistan pysyä syvästi satulassa ja olla mahdollisimman vähän hevosta häiritsevä. Turha heiluminen on huomattavasti vähentynyt ja rauhallisuus lisääntynyt.

Rentous, kärsivällisyys

- Rennolla ratsastajalla on todella suuri vaikutus hevoseen. Jos olen jännittynyt koko kropasta, miten hevonenkaan pystyy rentoutumaan ja jäämään avuille? Pyrin siis aina rentouttamaan lihakseni säilyttäen silti ryhdikkyyden. 

Aiemmin mainittu kärsivällisyys on kehittynyt paljon ja jaksan keskittyä hiomiseen ja työstämiseen aiempaa paremmin.

Missä on kehitettävää?

Vatsalihakset

- Vaikka ryhtini on parantunut, vatsalihakset unohtuvat välillä liiankin usein. Hevonen tulisi ratsastaa enemmän vatsalihasten ja tiiviin jalan kanssa istunnan alle, mutta käytän liikaa kättä hidastavana apuna. Lihaskunto on ollut mulle aina se heikko kohta ja sen takia se on vaikeampi muistaa ratsastessa. 

Katse

- Niin... varmaan tämä ratsastajien yleisin ongelma eli hevosen niskaan tuijottaminen. Tämä on hyvin hyvin vaikea kitkeä pois ainakin omalla kohdallani ja vaikka hetken aikaa muistaa katsoa eteenpäin, kohta sitä taas tajuaa tuijottavansa hevosen niskaa. Täytyisi tajuta, ettei se hevosen niskan asento muutu yhtään sen paremmaksi katsomalla, vaan ratsastamalla ;)

Jalan rentous

- Tämä tosiaan on kehittynyt, mutta kehitettävää on edelleen. Vielä omaan silmään lähinnä polvellani on taipumusta jännittyä ja tällöin alapohje pääsee liikkumaan ja heilumaan liikaa. Satulalla ongelma ei ole yhtään niin suuri kuin satulatta.

Liika tekeminen

- Vaikealla ja jäykällä hevosella helposti sortuu "yliratsastamiseen" ja isoihin, näkyviin apuihin, kun taas kevyellä ja helpommalla hevosella eleettömyys on paljon helpompi saavuttaa. Nämä isommat avut ovat kuitenkin hevoskohtaisia ja tietyistä syistä niitä joutuu välillä käyttää ratsastessa, mutta tavoitteena tietenkin mahdollisimman eleetön apujen käyttö.

Kädet

- Vaikka käsien asento ja rentous ovat kehittyneet, teen edelleen liikaa työtä käsien avulla. Hevosen hidastaminen, kokoaminen ja kääntäminen tulisi tapahtua koko istunnan kautta, mutta kohdallani käytän enemmän kättä kuin istuntaa. Tämä on ehkä kehitettävin kohde ratsastuksessani.

Lopuksi vähän vertailukuvaa kahden vuoden kehityksestä :) Kyllä aika isoja eroja näkyy etenkin ryhdin ja jalan kanssa.

Onko teillä samoja piirteitä kuin minussa? Jos teillä on hyväksi koettuja vinkkejä kehityskohteisiini, niitä saa heitellä!