Dimman estetreeni

Hmh, kyllä sairastaminen on sitten tylsää! Keskiviikosta asti olen ollut ties miten kipeä, pyörtyilystä äkilliseen korkeaa kuumeeseen, siitä kovaan lihas- ja nivelsärkyyn ja tässä viikonloppuna lähti sitten äänikin.. Sekään ei vielä riittänyt, sillä viimeyönä alkoi yskä joka raastaa jo valmiiksi kipeää kurkkua. Ei siinä muuten ihmeitä, mutta liikutan Teemua 21.-28.3 välisenä aikana ja kipeänähän ei tunnetusti saa ratsastaa ;) Onneksi nyt olo muuten on jo virkeämpi ja olenkin Teemulla käynyt ilman satulaa kävelemässä.

Perjantai ja lauantai siis kuluivat käynnin merkeissä, mutta tänään ratsastikin jo kunnolla kahden hevosen verran. Teemulla menin koulua ja tätä ennen hyppäsin jälleen Dimmalla. Tämä postaus käsitteleekin pääasiassa tuota lehmänkirjavaa :)

Teemusta ei sen kummempia, sillä on nyt mun kanssa pääasiallisesti "treenivapaa" viikko, eli rennosti mennään pyöreässä ja pidemmässä muodossa. Ainoastaan jos säät sallivat, niin kyllä sitä maastoon voisi joku päivä lähteä taas tuulettumaan, Teemu kun rakastaa päästä lujaa! Tänään ratsastelin sen n. 40 min ja aluksi se taisteli taas kunnolla vastaan ja oli niin jäykkää poikaa.. Meinasi siinä itsellä usko loppua kun ei ole vielä voimia tarpeeksi 'komentaa'. Jonkin aikaa työstettyä Teemu kuitenkin naksahti niskasta ja pehmeni ja rentoutui mukavaksi.

Dimman kanssa hypättiin vähän rataa neljällä esteellä. Alkuverkaksi tultiin ravi- ja laukkapuomeja jotta sai vähän tuntumaa ja jalkoja aktiivisemmaksi. Ravi sujuu mallikkaasti, mutta laukassa Dimma liikkuu turhan painavana edestä. Se on oppinut vetämään päätään alas, joten keskityin siihen että nenä pysyy ylhäällä ja liike on enemmän takaosalla. Kokoajan tunnin edetessä poni sekä ohjattavuus paranivat hurjasti.

Hyppelyt sujuivat kaikenkaikkiaan mallikkaasti ja paremmin kuin edellisviikolla, mutta kuski pari kertaa mokasi lähestymisten kanssa ja kerran sarjalla ponilla meni jotenkin pasmat sekaisin ja se stoppasi tokalle esteelle. Minähän liu'uin kaulalle ja yritin pitää kiinni, mutta Dimma laski päänsä alas joten alashan sieltä oli tultava ;) Muita epäonnistumisilta vältyttiin ja etenkin viimeinen rata oli tosi hyvä.

Täytyy vaan kehua miten hieno ja yritteliäs Dimma on. Se saa aina selässä hymyilemään eikä tunnin jälkeen voi olla huonolla fiiliksellä! Tässä liuta kuvia ja alla videokooste.