jälleen ratsaille !

Nyt on vihdoin suokkiherrakin jo liikutuskunnossa, joten olen tällä viikolla päässyt käymään tallilla jälleen normaaliin tapaan. Kyllä se muutaman viikon ratsastustauko rupesi jo vaivaamaan kun ikävä oli kova päästä ratsaille!

Tiistaina oli äärettömän nätti päivä pitkään aikaan, aurinko paistoi ja oli kylmä muttei liian kylmä. Tallille saapuessani sain vastaan kovaäänisen hirnahduksen karsinasta, ja kukas se siellä kurkistikaan kaltereiden välistä! Suklaanruskeat lempeät silmät ja maailman söpöimmät karvakorvat <3
Siirsin Viksun tallinkäytävälle odottamaan kun siivosin karsinan. Yllätys olikin suuri huomattuani että karsinan kuivike oli täysin muuttunut. Tämä uusi kummastus on nimeltään olkipelletti, ja täytyy sanoa etten ole ennen kuullut enkä nähnyt moista. Ekaksi karsinan alusia tarkastellessa tuli mieleen että johan on väkirehut levitetty karsinaan, kunnes rupesi aivot raksuttamaan!

Googletin tarkemmin tämän kyseisen alusen tietoja, sillä ennen kun en ole moiseen törmännyt niin kiinnosti lukea enemmän: Olkipelletti on siis uusi kätevä tapa kuivattaa hevosten boksit, eikä se pölise, kuivattaa hyvin ja on nopea ja helppo puhdistaa. Tämä selvä! 

Karsinan siivottuani Viksu oli kerennyt osoittamaan mieltään kahteen loimeen, jotka oli tallonut myttyyn etujalkojensa alle! Huomatkaa viaton ilme ;)

Tosiaan nyt kun Viksu on ollut täysin kävelytauolla muutaman viikon, niin tiistaina ratsastin yhteensä puolituntia ilman satulaa. Ilma kun oli niin nätti ja pellotkin kuivemmat, päätin käydä sänkkärillä ratsastelemassa. En tietenkään tullut ajatelleeksi (kuten normaalia ;)) että jo valmiiksi reippaalla hevosella voisi olla vielä tuplasti virtaa kun on saikulla ollut, joten luottavaisin mielin käskin Viksun pitkällä ohjalla raviin.  No, ihan kiltisti se meni mitä nyt välillä viskeli päätään ja pärski tyytyväisenä. Siirsin Viksun hetken päästä käyntiin ja käännyin pellon päässä takaisin tallia kohti, niin johan Viksu luuli että nyt laukataan: rykäisy laukkaan -> iso pukki sivulle -> pää alas boing boing ja täyttä laukkaa purren kiinni kuolaimeen! Täytyy sanoa että aika hilkulla oli että meinasin päästä halailemaan sänkipeltoa mutta "onneksi" Viksun kunto ei enää riitä niin isoihin pomppuihin että olisi mut alas saanut. 

Sain Viksun onneksi pysäytettyä hetken päästä (huom. hetken, normaalisti pysähtyy heti!) ja kävelin kentälle työstämään ruunaa vielä pääosin käynnissä tehden vähän ravisiirtymisiä. Tunsi että vähän löytyy jäykkyyttä takaa ja niskastakin Viksu väsyi jälleen vähän nopeammin. 

Keskiviikkona kävin ratsastamassa kentällä noin 45 minuuttia ilman satulaa. Alkuverryttelyssä ratsastin pitkin ohjin pelkillä painoavuilla vaihdellen paljon suuntaa ja tehden ympyröitä. Viksu on niin herkkä pohje -sekä painoavuille että se kääntyy loistavasti ilman ohjien käyttöäkin :)

Verryttelyn jälkeen käynnissä paljon väistöjä ja siitä jatkaen siirtymisiin niin että muoto säilyy pyöreänä ja pehmeänä. Loput 10 minuuttia otin Viksun lyhyemmälle kaulalle ja taivuttelin oikein kunnolla ja pyysin takapäätä kunnolla alle. Otin muutamat laukat molempiin suuntiin, oikea oli tällä kertaa tuplasti parempi kuin vasen. Viksu työsti itseään todella hyvin ja jaksoi kantaa itseään ryhdikkäänä. Siihen oli hyvä lopettaa!

Tähän loppuun vielä "loppukevennys" tallimme tallikissasta Bertasta. Tämän rohkeampaa kissaa en ole kyllä tavannut ja jos ei mikään muu saa piristymään niin Bertta kyllä saa ;)