sunnuntai 25. tammikuuta 2015

24.1 päiväni kuvina

Kivaa viikonloppua!
Ensiksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat vaivautuneet vastaamaan blogiani koskeviin kysymyksiin! Sain heti vähän tuntumaa että mitä te haluatte täällä nähdä ja oli ihana huomata että moni lukija kertoi blogin pysyneen samanlaisena, vaikka en itse ole tuntenut samoin. Sain heti lisää motivaatiota blogin aktiivisempaan ylläpitämiseen, kiitos kuuluu ainoastaan teille <3

Otinpa heti itseäni niskasta kiinni ja kuvailin lauantaipäivän aamusta iltaan/yöhön ;) Tällaisia postauksia moni toivoi ja kertoi olevan lemppareita ja näitä on itseasiassa mustakin tosi kiva tehdä, tosin välillä se kuvaaminen unohtui.. Tästä lähtee!


8:55 heräsin ilman herätyskelloa ja puolituntia selailin Instagramia ja löhöilin peiton alla. 9:25 nousin ylös pukemaan.


9:30 aamutoimet eli kasvojenpesu ja hampaiden harjaus. Tämä ACOn puhdistustuote poistaa hyvin meikit kasvoilta ja on hellävarainen :)


9:45 keittiöön aamupalaa laittamaan, jossa vastassa oli tämä pörröinen pentu opettelemassa äidin kanssa temppuja (;


9:55 Elovenan puuroa (nam!), päärynä, maitoa ja Cosmopolitanin selailua


10:10 läppärin ääreen selaamaan uudet kommentit blogista, Facebookkailua ja lukaisin rästiin jääneitä blogeja.


10:55 lähdin lenkille hölkkäilemään ja kävelemään. Ihan paras fiilis laittaa lempimusiikit korville ja lähteä juoksulenkille! Joudun ottamaan juoksemisen vielä aika varovasti, sillä sain syksyllä kipeän penikkataudin liian nopeasta juoksutahdista (kävin melkein joka päivä juoksemassa 8-10km lenkkejä enkä levännyt tarpeeksi).
Olen tällä hetkellä ihan rakastunut Martin Tungevaagin biiseihin, mm. Samsara 2015 on ehdoton lemppari!




11:30 lukaisin Cosmon loppuun teekupin ääressä ja rentouduin hetken, ennenkun oli aika lähteä tallille.


12:00 tallivaatteet päällä valmiina tallille!


12:25 perillä


12:40 kuntoonlaittoa


12:55 ready to rock!



13.00 - 14.00 Ada piti meille tunnin, mutta Teemu oli todella vaikea ja mieli oli todella maassa tunnin jälkeen :( Tästä lisää seuraavassa postauksessa.


14:35 Teemu oli hoidettu ja jätin sen odottelemaan päiväruokia. 


14:40 takaisin kotiin nälkäisenä!


16:00 Tässä välissä unohdin kuvata mm. ruokailun, eli kotiintullessa kävin suihkussa ja söin, jonka jälkeen menin 40 minuutiksi torkkumaan sänkyyn. Olin todella väsynyt ja tiesin, että pitäisi jaksaa valvoa pitkään, niin oli pakko yrittää nukkua.


17:30 laittautumista ja tein nopeasti uudet kynnet, sillä vanhat olivat ihan kuluneet ja rumannäköiset. 


18:30 Inka saapui meille ja juttelimme 21:10 asti, kunnes startattiin kohti Turun yöelämää! Tehtiin vähän erilaisempi roadtrip Turun baariin (olimme siis selvinpäin kummatkin), sillä tutut baarit Helsingissä ovat alkaneet kyllästyttää ja piti nähdä jotain erilaista :) 

1:30 lähdettiin ajamaan takaisin kotiin ja klo 04:00 pääsin viimein nukkumaan erittäin väsyneenä.

torstai 22. tammikuuta 2015

auta ryhdistämään blogiani!

Koen, että nyt olisi aika hieman pysähtyä miettimään Viksua elämää-blogin sisältöä ja toivoisin teiltä lukijoilta parannusehdotuksia ja mielipiteitä blogistani :)

Musta on viimeviikkoina tuntunut, että postaukset ovat hyvin samanlaisia ja sitä kautta tulleet tylsiksi, joka tietysti vaikuttaa koko blogiin. Selatessani vanhoja ja vanhempia postauksia, huomasin että erikoispostauksia löytyy useinkin ja katsoessani noin muutaman kuukauden ajalta uusimpia postauksia, erikoispostaukset ovat huomattavasti vähentyneet! Postaustahti on pysynyt kuitenkin aika samana kolmen vuoden sisään, tietysti muutamina kuukausina on tullut postailtua vähemmän, lähinnä pimeimpien kuukausien aikana.

Se on totta, että nykyään blogini on paljon pinnallisempi; en kerro ulkopuolisesta elämästäni niin paljon enkä lisäile samantyyppisiä kuvia, mitä ehkä vuosia sitten olen lisännyt. Olen tullut varovaisemmaksi siitä, mitä blogiin ylipäätään voi ja kannattaa kirjoittaa ja se tietysti heijastuu siinä, ettei blogi ole enää ihan niin mielenkiintoinen. Kyllä minuakin kiinnostaa seurailla sellaisten ihmisten blogeja, jotka kertovat tarkasti elämästään, vastoinkäymisistä ja vaikka lifestyleblogeissa rakkauselämästään (; Silloin pääsee ns. sisään bloggaajan elämään kun seuraa tiiviisti heidän päiviään.

Blogini suosio oli selvästi huipussaan vuonna 2012-2013, kun kuvioissa oli mukana Viksun ja Puten lisäksi entinen vuokraponini Bohemia. Kyseisinä vuosina ratsastin todella paljon ja monipuolisesti: hyppäsin viikoittain, tehtiin hauskoja ja erilaisia juttuja hevosten kanssa (irtohypytys, hiihtoratsastus, lännenratsastus) ja ylipäätään toimintaa oli paljon. 

Nyt 2014-2015 kuviot ovat täysin erilaiset; Viksu lopetettiin vajaa vuosi sitten, Bohemia eikä Putte (lukuunottamatta muutamia kertoja) ole enää kuvioissa, Teemun kanssa ainoastaan menen sileällä tai maastossa eikä mulla ole muita ratsastettavia. Hevosharrastukseni on siis entiseen nähden yksipuolista eikä sen vuoksi postauksiakaan synny samaan tapaan. Tämä harmittaa, sillä yleisesti olisi ihana tehdä monipuolisesti hevosten kanssa kaikkea kuten ennen, mutta nykyaikana vuokrahevosia joiden kanssa saa tehdä vapaasti kaikkea, löytyy todella harvoin ja toisaalta sen ymmärtää. 

Sekin on fakta, että näin vanhetessaan (kuullostaapa hauskalta!) ei ehkä samalla tavalla tule hassuteltua ja hulluteltua niin paljon, opiskeluihin ja työelämään keskittyy enemmän ja ne hauskat ponivuodet ovat ohi (mm. pituuteni vuoksi). Elämä opettaa ja muuttaa ihmistä ja varovaisuus kaikessa lisääntyy. Se näkyy blogissani nykypäivänä, mutta onneksi mukaan mahtuu edelleen kulisseissavideoita ja videopostauksia tallityttöjen kanssa, joissa sisäinen lapsemme pääsee irti ;)

Jotta pystyn kehittämään ja ideoimaan blogia, haluaisin tietää..

a) mitkä postaukset ovat olleet mielenkiintoisimpia?








b) mitä postauksia haluaisitte enemmän? 

c) mitä parannusehdotuksia antaisitte blogille, onko jokin asia huonontunut?


Kun vastaat, lisääthän oman blogisi osoitteen mukaan! Ajattelin tehdä postauksen, johon valitsen muutamia mielenkiintoisimpia blogeja, sillä haluan uusia blogeja lukemistooni (;
Kiitos jos vastaat!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

homma etenee!

Kun viimepostauksen lopussa manasin, että tunnille olisi päästävä saadakseni uusia vinkkejä parempaan ratsastukseen, se tapahtui nopeammin kuin luulinkaan ja lauantaina Ada piti meille koulutunnin. Uusia vinkkejä todentotta tulikin ja Teemu kulki todella mukavasti heti alusta lähtien :)



Teemana oli tavalliseen tapaan niskan ja kaulan pehmentäminen ja tämähän tapahtui reilujen taivuttelujen avulla suunnanvaihtoja tehden. Teemu "putosi" ohjille nopeasti ja jäykkyydestä huolimatta keveni ja joustavuutta alkoi löytymään hyvin. Tehokkaat puolipidätteet ja irrottava ohjasote heti, kun Teemu painoi kädelle ja jäykisti itsensä. Saatuani se käynnissä pehmeäksi, siirryttiin ravityöstöön.






Ravissa haluttiin säilyttää rauhallinen ja hidas tempo, jotta Teemu ei lähde juoksemaan istuntani alta ja paketti säilyisi kasassa. Kuten tavallista, ravin ratsastaminen on ehdottomasti vaikeinta Teemulle ja alkuun se kulki niska ja selkä jännittyneenä yrittäen vetää mua satulasta irti. Nopeilla puolipidätteillä ja herättelyillä se kuitenkin tapui tahtooni ja saatiin monia hyviä ravipätkiä! 
Hiljaa hyvä tulee, tästä kun saadaan vielä ravia lennokkaammaksi kuitenkin niin, että paketti pysyy yhtä hyvässä kasassa, niin avót :)




Laukka on helpoin ratsastettava askellaji Teemun kanssa. Tällä kertaa laukka ei kuitenkaan omasta mielestä sujunut ihan niin hyvin ja Teemu väsähti aika nopeasti yrittäen painaa kättä vasten. Kuulemma työskentely näytti hyvältä, mutta selkään tuntui epätasaiselta ja oli hankala istua satulassa. Silloin kun Teemu jaksoi työstää enemmän takaosalla, meno tuntui ihanan kevyeltä ja pehmeältä, mutta tässäkin asiassa maltti on valttia ja kunhan Teemu saa enemmän lihaskuntoa, ratsastettavuus varmasti helpottuu entisestään.


Vasen kierros on Teemulle nykyään vaativa työskentelysuunta ja pala palalta työstämme vastenta pikkuhiljaa enemmän. Muutama kierros vasenta laukkaa ensin ulospäin taivuttaen, ja siitä kevyesti jatkaen vasempaan taivutukseen. 



Tyytyväisenä lopettelimme tunnin ja olen niin iloinen, että hommat ovat alkaneet taas sujumaan ja tunnen, että kehitystä tapahtuu. Alkutalvella fiilis oli aivan toisenlainen ja tuntui, että junnasin vain paikallani ilman minkäänlaista edistystä. Nyt vaan peukut pystyyn että heppa pysyy kunnossa ja saadaan hyvä flow jatkumaan!


Loppukevennykseksi selfiekollaasi meidän hellistä hetkistä tarhasta hakiessa, kun Teemu mm. veti mua kaulaliinasta, mutusti kaulaliinaa ja käytti mua päänsä tukena.. Mikä herrasmies ;)

tiistai 13. tammikuuta 2015

emmi & teemu - 2 years

Tässä kuussa on tullut täyteen kaksi elämäni vaikeinta, mutta myös runsaasti hyviä hetkiä sisältänyttä vuotta hoitohevoseni Teemun kanssa. Tässä postauksessa käyn läpi matkan varrelta otettuja kuvia ja kerron hieman värikkäistä vuosistamme niiden avulla. Varoitan, postaus on PITKÄ!

Kuten jo ensimmäisessä lauseessa totesin, Teemu on ollut vaikein, vahvin ja haastavin hevonen ratsastuksellisesti kuin kukaan ratsuistani aikaisemmin. Sen kanssa on laskettu kymmeneen monia kertoja, välillä tullut turhautumisen kyyneleitä kädet ja hanskat rikkinäisinä ja mietitty että mikä saa mut aina jaksamaan ja yrittämään. Huonoja ratsastuksia on ollut ainakin yhtä monta kuin niitä hyviäkin ja välillä saan hakea omaa motivaatiota ratsastamiseen.
Silti tässä hevosessa on jokin, joka saa välittämään siitä todenteolla ja huonoista päivistä huolimatta pidän Teemusta erittäin paljon. Sillä on lempeä sydän ja rakastan sen uteliaisuutta ja iloisuutta. Sillä on aina korvat hörössä, pilke silmäkulmassa ja tuli hännän alla. Tietenkään tämä ns. yli-energisyys ratsastettaessa ei  aina ole niin ihanaa, mutta noh, ainakaan ei tarvitse patistaa eteenpäin.. :)


5.1.2013 tarkalleen pääsin aloittamaan Teemun liikutuksen ja olin innoissani, sillä halusin oppia tästä hevosesta lisää ja tiesin, että haastavuudellaan ja osaamisellaan se tulisi opettamaan mua paljon.


Alkuun meidän meininkimme näytti suurimman osan ajasta tältä. Olin aivan hukassa, sillä koeratsastuksesta oli muutama kuukausi ja olin unohtanut täysin "nappulat".  Teemua oli todella vaikea saada myötäämään enkä ollut aiemmilla hevosilla tarvinnut apuohjia. Tästä syystä mulla ei ollut hirveästi hajua kuinka niillä saisi tehostettua ratsastusta ennenkuin pääsin pikkuhiljaa neuvojen avulla eteenpäin.


Jo noin viikon kuluttua meno näytti ajoittain jo paremmalta. Sain niskaa rennommaksi ja Teemua pyöristymään, mutta aikamoista juoksentelua se oli silti. Kuten yleensäkin uusia hevosia, en myöskään Teemua uskaltanut vaatia tarpeeksi, mutta tunneilla sain paljon rohkeutta vaatia enemmän.


Halusin päästä mahdollisimman pian eroon gramaaneista ja aloittelimme hyvin pienitempoisilla askellajeilla jumppaamaan Teemun niskaa. Meno näytti kuten ylläolevassa kuvassa; ei kovin hyvältä, mutta se oli mulle hyvä tapa oppia saamaan Teemua pyöreäksi. Tämä prosessi oli kaikkea muuta kuin helppoa ja jäykkä sekä vahva hevonen kulutti jonkin verran hermoja ja paljon voimia. Olin kuitenkin äärettömän onnellinen niistä pienistäkin onnistumisista.


Erään kerran kokeilin Teemulla kimblevickejä ja tämän kuolaimen kanssa Teemu tietenkin oli kevyempi ja helpotti mun taakkaa. Sain sitä ajoittain kivastikin rennoksi ja pyöreäksi, mutta en ratsastanut tarpeeksi painetta takaosalle ja Teemu kulki suurimman osan ajasta etupainoisena.


Tältä toukokuiselta ajalta oli todella vähän ratsastuskuvia ja tältäkin kerralta ei ollut kuin muutama kuva, mutta tämä ehkä parhaiten havainnollistaa meininkiämme siltä ajalta. Aloin saamaan Teemuun vähän parempaa tatsia ilman gramaaneja ja nostettua sitä ajoittain vähän ylöspäin ja pyytämään isompaa ravia. Edelleenkin liikkuminen oli aika etupainoista ja takaosa juoksi omilla teillä.



Kesän aikana tapahtui suurin ponnistus parempaan suuntaan ja sitkeästi gramaaneitta ratsastaminen alkoi tuottaa tulosta. Kävin todella paljon tunneilla ja tämä heinäkuinen kerta oli ensimmäinen, kun aloin ratsastamaan Teemua oikeasti takaosalle ja niskaa ylös. Muistan miten huono olo mulle tuli tunnin aikana, sillä vaikka Teemu oli kuuliainen ja muutoin mukava, oli se järjettömän vahva ja yritti kokoajan irrottaa mua syvältä satulasta. Silti jatkoin sinnikkäästi istumista ja lopulta Teemu antoi periksi. Olin superiloinen ja motivaationi kasvoi entisestään.




Syksyllä Teemu oli todella hyvä ratsastaa. Opin sen kanssa valtavasti ja istuntanikin kehittyi ryhdikkäämmäksi kun etuosa oli kevyempi. Teemu oli joustava ja pyöreä niskasta ja takaosa oli hyvin mukana. 

Loppuvuodesta mulla ei ole jostain syystä yhtään kuvia, mutta Teemu pysyi aika hyvänä ratsastaa. Ajoittain se kävi vahvaksi ja huonoja kertoja tuli, mutta pääasiassa kehittymistä tapahtui.



Vuodenvaihteessa ja alkuvuodesta Teemu alkoi ajoittain muuttua taas todella etupainoiseksi, vahvaksi ja sai mua irti satulasta. Otin muutamia kertoja gramaanit käyttöön, sillä ilman gramaaneja Teemu kulki kuin mikäkin kirahvi suu ja kyljet kovina ja omat käteni olivat koetuksella. Välillä se taas oli aika hyvä ja sain niskaa pehmeäksi ja korkeammaksi, eli tästä alkoi pikkuhiljaa vuoristorata hyvän ja huonon välillä.


Esimerkiksi tämä helmikuinen tunti oli parhaimpia koskaan. Teemu tuli hyvin takaosalle ja oli kevyt ja joustava edestä. Onnenkyyneleet olivat hyvin lähellä ja pääsin taas omassa ratsastuksessa harppauksen eteenpäin. 
Teemu oli vähän pudottanut lihaksiaan takapäästä alkuvuodesta, mutta kevään edetessä se sai jonkun verran massaa takaisin.



Keväällä Teemu toimi jälleen todella kivasti useina kertoina. Alussa tietenkin perusjäykkyyttä, mutta se ei jatkunut kauaa vaan sain muokattua sitä pehmeäksi ja joustavaksi. Treenailimme välillä pellolla, välillä kentällä ja kuumuutta Teemusta löytyi todella paljon. Tässä vaiheessa se oli vielä hyvässä lihassa.


Yhtäkkiä Teemu alkoi laihtumaan silmissä ja se pudotti kaikki lihaksensa. Se oli ihan ok ratsastaa, mutta ei ollenkaan niin hyvä kuin aiemmin. Se painoi kädelle, yritti juosta alta ja oli jäykkä kuin mikä. Mm. satulat tuottivat ongelmia ja aloin ratsastaa muutamia kertoja lukuunottamatta aina ilman satulaa eteen-alas ratsastaen.



Heinä-elokuussa Teemu oli edelleen hoikka, mutta sai kerättyä laidunkautena vähän massaa. Se myös parani mukavasti syksyä kohden ja oli jatkuvasti kevyt sekä joustava kädelle.



Kuten kuvista huomaa, ratsastimme kesällä ja syksyllä tosi paljon pellolla ja nautimme hyvistä säistä. Teemu on pellolla todella kuuma ja räjähdysherkkä, mutta ratsastettavissa. Myöskin olen oppinut tuntemaan sen läpikotaisin, joten saan sen rauhoittumaan ja kevenemään vain ratsastamalla, ratsastamalla ja ratsastamalla ja oppinut, ettei oma hötkyily auta asiaa :)





Loppusyksystä/alkutalvesta pääsin ratsastamaan Teemulla aika harvoin. Oma motivaationi laski näihin aikoihin paljon eikä mulla ollut juurikaan fiilistä ratsastaa. Teemu tavallaan oli hyvä ratsastaa, mutta kädellepainamista ja uutena trendinä oikean kyljen punkemista se harrasti. Motivaatiopuutteen takia meinasin monta kertaa lopettaa kesken, sillä tuntui ettei ratsastus sujunut, mutta jokin sai mut aina sinnikkäästi työstämään Teemun rennoksi ja hyväksi. 

Kerran käytin gramaaneja apuna henkisenä tukena ja helpottamaan fyysistä taakkaa, mutta muutoin gramaanit ovat jääneet suitsitelineeseen roikkumaan.




Vuodenvaihteessa Teemu on saanut pyöreyttä takaisin ja se voi paremmin. Se on joka kerralla mukava ratsastaa vaikka energiaa löytyy vaikka muille jakaa. Olen kuukauden Thaimaan reissun jälkeen päässyt Teemun selkään taas vähän useammin ja olen käynyt vaihtelevasti sekä pellolla että maneesissa. Treenit ovat sujuneet hyvin ja tulen alas selästä aina hyvillä mielin, mutta kyllä huomaan pientä takapakkia sillä en ole käynyt tunneilla enää aktiivisesti. 


Huh! Eiköhän tässä ole kuvia ja kerrontaa tarpeeksi.. Postaus ehkä vähän valaisi taivaltamme, mutta täytyy sanoa etten ikinä pysty sanoin ja kuvin selittämään fiiliksiäni ja värikkäitä vuosiamme, sillä tämä hevonen on yllätyksiä täynnä! En silti vaihtaisi aikaani tämän hevosen kanssa, sillä kaikesta huolimatta Teemu on opettanut mulle kärsivällisyyttä, periksiantamattomuutta, opettanut ratsastamaan isoja, vahvoja hevosia ja kasvattamaan hermoja.

Tähän loppuun olen editoinut teille uuden videon meistä ja yritin (huom: yritin!) mahduttaa mukaan enemmän ratsastuspätkiä jotta näkisitte vähän pätkiä vuosien varrelta. Mitä pidätte videosta ja postauksesta? :)