Heipsan taas teille :) Huomasin tässä että lukijoita on kertynyt jo hieman yli VIISISATAA (ja ties kuinka moni on anonyyminä lukija?), joten tahdon ihan ensiksi kiittää teitä jokaista siitä että jaksatte lukea kirjoituksiani ja olette kiinnostuneet elämästäni sekä heppaelämästäni :)
Olen saanut paljon monien positiivisten palautteiden rinnalla kommenttia, että voisin päivittää useammin blogiani ja tehdä useammin Youtubeen videoita. Olen kuitenkin aika kiireinen ihminen (lukuunottamatta sairaslomaa, mutta nyt en teekkään muuta kun pääosin istun..) ja omistan muutakin elämää, joten tietokoneella pääsen käymään nykyään harvemmin kuin ennen. Ja kun pääsen koneelle, vietän aikaa korkeintaan muutaman tunnin ja silloinkin teen muita asioita ettei blogiin aina kerkeä kirjoittamaan. Haluan pitää bloggaamisen harrastuksena, johon kirjoittelen aina kun on asiaa, ettei tästä tule pakkopullaa ja kirjoitan vain sen takia koska te haluatte ja odotatte. Sama pätee videoiden tekemiseen, haluan senkin pitää (ainakin vielä) harrastuksena ja tehdä videoita silloin kun itsellä on siihen fiilistä, enkä yritä väkisin tehdä videoita, joihin en ole tyytyväinen, vain sen takia että tilaajani vaativat uusia videoita katseltavaksi. Sillä kaikesta menee maku ajan kanssa ja alkaa kertymään itselle paineita videoiden tekemiseen ja kirjoittamiseen.
Arvostan ihan suunnattomasti sitä, että minulta halutaan ja odotetaan videoita ja kirjoituksia, ja olen siitä kiitollinen koska se juuri saa lisää puhtia tähän tekemiseen! Olen ihminen, joka nauttii huomiosta joten se saa todella hyvän fiiliksen :) Mutta varmasti kuitenkin ymmärsitte pointin, mitä meinaan. Eli yritän pitää nämä asiat kivana tekemisenä enkä pakkopullana :)
Tikit poskessa, ja alkava mustelma? Huomaatte varmaan
lisäksi punoittavan ja kuivan ihon turvotuksen vuoksi :(
Ja sitten itse aiheeseen, eli leikkauspäiväkirjaan..
Paraneminen on sujunut paljon hienommin mitä olisin voinut kuvitella näin ison operaation jälkeen. Kipuja ei ole ollut yhtään missään vaiheessa, vaikka olenkin jo jättänyt pois yhden vahvan kipulääkkeen. Eli elän nyt pelkästään noiden kolmen muun lääkkeen varassa, joista en kyllä tiedä mitä niiden pitäisi auttaa (kipulääkkeitä kai nekin..?) :D
Syöminen on lähtenyt sujumaan hyvin, ja pystyn jo pureskelemaan ruokaa paremmin eikä tarvitse "imeä" sitä. Se vasta ällötävää olikin! Minua oikein rupesi kuvottamaan tilsittyjen/soossattujen ruokien syöminen, sillä ne maistuivat ihan erilaiselle kun kokonaisina. Esimerkiksi kurkut ja tomaatit täytyi (ja no täytyy edelleen) soossata sellaisella härvelillä, samoin muu ruoka täytyi tilsiä. Tunsin itseni edelleen todelliseksi vauvaksi, eikä oloa tehnyt yhtään paremmaksi Pilttien syöminen! En voi käsittää, kuinka suurin osa kavereistani rakastaa pilttiruokia, itseni mielestä ne olivat oudon makuisia eikä tarpeeksi makeita, niinkuin luulin niiden olevan! Muuhun ruokavaliooni kuuluu vielä vajaan kuukauden ajan mehukeitot, keitot, jogurtit, vanukkaat ja viilit. Olen näiden takia laihtunut ainakin kilon ja kaikki lihaksetkin ovat lähteneet sillä en liiku, joten näytän laihemmalta. Kunhan pääsen taas ratsastamaan ja liikkumaan niin enköhän taas "paksuunnu" normaaliksi (;
Turvotus on laskenut melkein kaksinkertaisesti tämän viikon aikana, mutta vielä toinen puoli on selvästi isompi kun toinen. Peilistä katsoessa eroa ei enää huomaa, mutta esimerkiksi web-kameralla katsottaessa ero on vielä selvä. Kuvasta huomaatte posken turvotuksen, ja miettikää, että se on ollut tuosta vielä isompi ja isommalla alueella kaksoisleualla höystettynä! Sain monilta kommenttia joko suoraan tai epäsuoraan, että näytän rumalta, mutta tottahan se olikin. Kyllähän jokaisen ulkonäkö muuttuu karmeammaksi jos toinen puoli naamasta turpoaa! Ei se kuitenkaan silti ihan kivalta tuntunut, ja pysyttelinkin perjantaihin asti kotona piilossa. Rohkaistuin kuitenkin näkemään poikaystävääni, sillä häntä ei haittaa vaikka näyttäisin sotanorsulta, sillä olen kuitenkin se oma itseni ja hän pitää minusta sellaisena kun olen :) Hän vielä rohkaisi mua lähtemään yhteisen kaverimme 18-vuotis bileisiin, ja alkuun vierastinkin aika paljon ja piilottelin koko illan huivini alla. Ketään ei kuitenkaan tuntunut haittaavan muuttunut ulkonäköni ja osasin jopa rentoutua.
Nyt olen pitkästä aikaa taas tyytyväinen ulkonäkööni (jos olen laittautuneempi), mutta kuitenkin sisimmissäni pelkään että entä jos turvotus ei laskekkaan ja jään tämännäköiseksi koko loppuelämäksi?! Sillä turvonnut alue on todella kovan tuntuinen, eikä pehmeä miten yleensä turvotuksen kuuluisi olla. Eikai sen levyn kuulu noin iso ja paksu olla tuolla suussa? Eikö titaani olekin ohutta, mutta vahvaa metallia? Nämä kysymykset pyörivät päässäni ja pelkään kokoajan, että kontrollissa lääkäri sanoo että "Kyllä, sinulle jää ikuisesti tuollainen kova ja hieman painava leukaluu". Yritän kuitenkin tsempata itseäni että ehkä se onkin kuitenkin vain turvotusta tai nestettä, joka pikkuhiljaa lähtee pois ja tulenkin näyttämään pian ihan täysin normaalilta itseltäni? Olen niin tarkka ulkonäköni suhteen, että haluan kaiken olevan moitteetonta ja jos minulle jää tämännäköinen leuka, en kestä sitä!
Muutama päivä ennen leikkausta, verratkaa
tätä sekä ylempää kuvaa. Turvotusta on vielä
huomattavasti!
Vielä lopuksi tähän lukijaspecial-postaukseen.. Eli olisin siis tekemässä jotain erikoista postausta yli viidensadan lukijan kunniaksi, ja olenkin kehittänyt tuonne yläkulmaan GALLUPIN, johon toivoisin jokaisen lukijan heittävän mielipiteensä siitä, millaisen postauksen haluatte minun tekevän!
Noniin, nyt on leikkaus ohi ja paranemisyritys lähtenyt käyntiin. Olen nyt vähän paremmassa kunnossa ja jaksan jo olla tietokoneella ja muutenkin olen pirteempi, joten päätin tulla kirjottamaan teille leikkauspäivästäni.
Aluksi näin ilmoitan, että mikäli teitä joitakin lukijoita ei kiinnosta lukea leikkauksesta ja sen jälkeisestä paranemisesta, kaikki leikkauspäiväkirja- otsikoidut postaukset kannattaa jättää väliin :)
Leikkaus siis suoritettiin 23.1 Helsingissä. Paikanpäällä olin noin 6.50, jolloin mut avustettiin omaan vuoteeseen ja vaihtamaan sairaalavaatteet päälle. Lisäksi sain esilääkityksen, joka tarkoitti siis rauhoittavaa lääkettä, etten panikoisi leikkausta.
Noin 45 minuuttia makoilin sängyllä ja odottelin leikkaussaliin pääsyä. Olin ensimmäisenä jonossa leikkaussaliin, ja olin iloinen ettei mun tarvinnut venailla ihan hirveän kauaa. Kahdeksalta hoitajat sanoivat että nyt lähdetään ja siispä mut kuljetettiin sairaalasängyssä leikkaussaliin.
Kävelin itse sängylle makaamaan ja mulle asetettiin neuloja ja "unitarroja" ympäri kehoa. Sain mustan maskin, johon jouduin hengittämään ja samalla suoneen laitettiin nukutusaine. Muutaman kerran henkäisin ja se oli siinä.
Heräämössä oli jännää. Aloin pikkuhiljaa tokenemaan ja heräilemään, mutta mieleni oli sunnuntaipäivässä, jolloin olin hyppäämässä Bohemialla maneesissa. Katselin heräämössä ympärilleni, mutten voinut tajuta että olin juuri ollut leikattavana, vaan olin 100% varma että oli vielä sunnuntai ja leikkaus olisi edessäpäin. 20 minuutin kuluttua olin kuitenkin sen verran järjissäni että tajusin et nyt olenkin sairaalassa ja mut on juuri leikattu. Kyselin hieman sekavana hoitajalta, kuinka kauan leikkaus kesti, miten sujui ja kuinka kauan olen ollut heräämössä. Sain selville että leikkaus oli kestänyt 2h 40 minuuttia, heräämössä olin ollut 20 minuuttia ja leikkaus sujui onnistuneesti.
Yhden aikaan mut vietiin osastolle lepäämään. Olo oli edelleen tokkurainen ja väsynyt, mutta olosuhteisiin nähden voin hyvin. Vanhemmat olivat koko päivän seuranani ja välillä hoitajat kävivät laittamassa antibiootteja ja muita lääkityksiä suoraan suoneen.
Yöllä en saanut nukutuksi kun alle 4 tuntia. Vihaan sairaaloita niin paljon ja lisäksi mua ällöttävät suunnattomasti muut potilaat. Salissa oli lisäkseni noin viisi muuta potilasta, joista yksi oli kehitysvammanen ja saattoi yhtäkkiä alkaa huutamaan kurkku suorana. Kaksi potilaista oli vanhoja pappoja, jotka kuorsasivat niin kovaa että koko sali kaikui. Samalla toinen heistä huusi epämääräisesti ja puheli unissaan, joten eihän sellaisessa metelissä saa kukaan nukutuksi! Yksi potilaista, joka oli verhon toisella puolella, oli noin reilu 50 vuotias mies, joka piti yövaloa päällä yli yhteen, lisäksi hän puhui yksikseen ja kirosi, kuinka vaikeita lääkepurkkeja on avata..!
Seuraavana päivänä oli lääkärien kierros, jossa lyhyesti kyseltiin vointi ja mitä on tehty ja mitä tuleman pitää. Päivä kului maatessa ja lueskellessa lehtiä. Neljän aikaan lääkärini tuli katsomaan ja kyselemään vointia, sekä kertomaan perusteellisemmin leikkauksesta ja paranemisesta. Pääsisin siis kotiin heti kun vain itse haluan ja saan kyydin, ja noin kuukauden ajan joudun syömään pelkkiä keittoja sekä pehmeää ruokaa. Liikuntaa, jossa tapahtuu tärähdystä (juokseminen yms), täytyy välttää vähintään kuukausi, ihan miten paraneminen vain edistyy. Mulle on asetettu siis ruuveilla kaksi titaanilevyä leukaan, sekä luunkiihdytinainetta, joka edesauttaa oman terveen ja uuden leuan kasvamista. Kun tämä vaihe on saatu "tehtyä", joudun uuteen operaatioon jossa mulle tällä kertaa asennetaan neljä tekohammasta juurrutettuna paikoilleen. Saan siis täydellisen hammasrivistön eikä vuoden päästä huomaa yhtään, että mulle oltaisiin koskaan mitään tehtykään :)
Saa taas olla kiitollinen suomalaisille lääkäreille ja kirurgeille kuinka upeaa työtä he osaavat tehdä. Ei tarvitse pelätä että joutuisi huonoon hoitoon täällä Suomessa, vaan voi olla kokoajan turvallisella mielellä kun tietää että on luotettavissa käsissä. Olen luonteeltani ihminen, joka tarvitsee paljon kannustusta ja rohkaisua että osaan pitää positiivisen mielen yllä, ja lääkäreideni ansiosta osaan myös ottaa tämän leikkauksen positiivisella mielellä ja osaan jopa nauraa itselleni, vaikken tule koskaan enää tuntemaan osaa leuastani. Se vaikeuttaa syömistä sen verran, etten tunne millon ruokaa valuu suupieltä pitkin ja kuinka paljon sotken. Vanhemmat sekä minä itse ollaan saatu isot naurut, kuinka vammaselta osaankaan näyttää syödessäni! Lisäksi tunnen itseni jälleen pieneksi lapseksi, sillä hampaita puuttuu eikä puheesta saa aina täysin selvää.
Tämä kaikki on kuitenkin ohimenevää, ja jo muutaman viikon päästä turvotuksen pitäisi olla poissa ja kasvot palautuneet suht normaalin näköisiksi :) Tällä hetkellä mua voi verrata forever alone -hymiöön, tai perunaan. Kyllä, olen ihan samannäköinen!
Vielä lopuksi julkaisen teille sunnuntaina kuvatun videopostauksen päivästäni. Muistin, etten ole tehnyt pitkiin aikoihin videopostausta ja hyvitykseksi siitä, sekä tästä, etten pääse kirjoittelemaan niin usein blogiin, päätin toteuttaa postauksen. Ja kuten sanoin, postaus on kuvattu _sunnuntaina_, joten puhun että leikkaus on "huomenna". Joka tapauksessa, nauttikaa.. (;
Noniin, se on menoa sitten. Huomen aamuna puoli kuusi herätys, ja 06.50 täytyy olla paikan päällä.
Tänään on jännitetty ja stressattu ja itkettykin.. Onneksi päivän kohokohta oli, kun kävimme Kaktun ja Futuran kanssa maneesilla hyppäämässä :) Oli aivan mahtava fiilis päästä pitkästä aikaa hyppäämään, ja se on huomasi myös hevosista !
Bohemia oli intopiukeena ja niin ryhdikkäänä koko tunnin ajan. Vauhtia löytyi, mutta pysyi käsissä ja oli edestä todella kevyt ratsastaa. Ainoastaan juuri ennen estettä ponilla oli tapan iskeä hampaat yhteen ihan vain sen takia etten saanut pidätteitä läpi vaan poni välttämättä halusi hypätä kovaa ja korkealta!
Hypättiin ensin yksittäisiä esteitä niin, että kaikki tulisivat ponille tutuksi, ja sen jälkeen alettiin hyppäämään muutamaa erilaista rataa. Bohemia oli todella upea ja olen siihen superhypertyytyväinen, koska ei kieltänyt kertaakaan tahallisesti ! Kerran tuli sarjan B-osalle ohimeno oman virheeni takia, sillä tie oli vähän niin ja näin eikä poni oikein tiennyt minne piti mennä. Muuten kyllä oli mainio ratsastus ja mahtava päätös ratsastusuralle :)
Tästä sitten voi laittaa ratsastuskamppeet kaappiin joksikin aikaa ja kaivaa ne kesällä sieltä uudelleen käyttöön. Hui. Pakko vaan kestää, sillä omaksi parhaaksi leikkaus tietenkin on ja kyllähän minäkin sen paholaisen tuolta leuasta haluan pois.. :)
Tänään mun piti tehdä tänne videopostaus tästä päivästä, mutta unohdin kamerat kuvausten jälkeen Aadalle (tämän takia tässäkään postauksessa ei kuvia/videoita), jonka vuoksi videopostaus nyt myöhästyy ja tulee vasta ensiviikon jälkeen, kunhan pääsen sairaalasta kotiin. Siihen asti heipsan ja leikkauksesta kerron myöhemmin!
Hetken aikaa lojuneen haastetehtävän päätin nyt tehdä tänne, sillä viimein on aika vähän muistella oikein kunnolla vuotta 2011 :)
Ideana haasteessa on se, että kerron 10 mieleen painuvinta tapahtumaa vuodelta 2011. Aihe voi olla kamala, ihana, hauska, lupaus ensivuodelle, toive, jonkinlainen odotus tai minkälainen vain minkä haluat kertoa. Sitten haastetaan vähintään kolme henkilöä tekemään tämä sama haaste, mutta tietenkin muutkin, jotka haluavat, voivat haasteen tehdä.
Haastan; Inkan ja Tuulin, melkein kaikki muut jotka tiedän, ovat jo haasteen tehneet :/
1. Heti ensimmäisenä tulee mieleen eräs helmikuinen päivä, 27.2, jolloin tapasin ensimmäisen kerran Aadan ja muun talliporukan! Se oli aivan ihana talvinen ja aurinkoinen pakkaspäivä, ja odotin innolla Aadan näkemistä, ja samalla oli mielenkiintoista tulla tallille, jossa asuvat myös tunnetut Kaktu ja Futura :)
Meillä oli oikein mukava päivä, ja kuvailin kun kaikki (muutamaa lukuunottamatta) ratsastivat samaan aikaan kentällä. Osa meni koulua ja osa hyppäsi. Sovimme Aadan kanssa että nähdään useammin, ja siitä se sitten lähti :)
2. Entisen vuokraponini Gandin kuolema oli yksi surullisimmista asioista kyseisenä vuonna. Vain 2kk yhteiseloa, mutta silti niin tärkeäksi tullut poni. Meillä rupesi synkkaamaan paremmin juuri ennen Gandin kuolemaa, ja muistan ne ihanat maastolenkit ponin ja Roosan ja Loren kanssa sekä koulutunnit, joissa sain kokoajan enemmän ja enemmän ruunasta irti.
Se kamala päivä tapahtui 3. maaliskuuta, kun sain kuulla Roosalta koulussa että poni on laukannut vihreimmille niityille. Itkin vuolaasti muutaman päivän, ja mitä enemmän mietin yhteisiä aikojamme, sitä enemmän tuli ikävä. Vielä nykyäänkin muistelen aikojamme ja suren sitä, etten päässyt tutustumaan Gandiin paremmin.
3. Gandin kuoleman jälkeen aloin etsiä kuumeisesti uutta vuokraponia/hevosta. Etsintä ei juuri tuottanut tulosta, ja keskityin täysillä Viksuun. Aada kuitenkin alkoi etsiä Bohemialle vuokraajaa, ja juteltuamme sovimme päivän, jolloin ihan muuten vain tulisin käymään kokeilemassa Bohemiaa. Se ratsastuskerta olikin sitten oikein mukava ja tykästyin poniin, vaikka aika tahmea ja vaativa se olikin. Päätin kuitenkin, että tätä parempaa vuokraponia en voisi löytää, ja puhuimme asiat Aadan kanssa, sekä vanhempieni kanssa selviksi.
Saisin alkaa käymään vuokraamassa Bohemiaa kerran viikkoon (nykyäänhän käyn kuitenkin B:llä kaksi kertaa viikossa, välillä useamminkin). Tarkka päivämäärä vuokrauspäivän aloittamiselle on 17.4 :)
Bohemiaa olen vuokrannut huomisesta lähtien 10kk :)
4. Pääsiäisen tienoihin sain itselleni vihdoin ja viimein pitkään toivoman mopoauton, Aixam Crosslinen. Olin toivonut mopoautoa ainoastaan siitä syystä, että matkojen kulkeminen sujuu sillä paljon paremmin, eikä kouluun tarvitsisi kulkea bussilla ja tulla taksilla kotiin, tai odottaa montaa tuntia kaupungilla äitiä hakemaan koulun jälkeen. Lisäksi Aadalle on matkaa kuitenkin sellainen 20 minuuttia autolla, joten vanhemmat eivät olisi jaksaneet aina kuskata sinne. Lisäksi tapasin paljon kavereita, eikä talvella olisi voinut kulkea skootterilla eikä vanhemmat olisi joka päivä jaksaneet minnekkään kuskata. Siispä pitkän harkinnan jälkeen hekin myöntyivät ja ymmärsivät, että mopoauto on paras vaihtoehto minulle.
Monet sanovat, että mopoauto on nolo, täysin turha, että "pappa betalar" ja vain porvaripennut saavat mopoauton. Itse olen ollut aina sitä mieltä, että niissä ei ole mitään noloa, ja yksinkertaisesti mua ei vaan kiinnosta mitä mieltä muut mautosta ovat. Joillekin se vaan on oikeasti se yksi ja paras ratkaisu, mikäli sattuu asumaan korvessa, kuten minä.
(c) Google kuvahaku
5. Ensimmäinen metri ylittyi Bohemian kanssa 27.kesäkuuta. Se oli mahtava fiilis, Bohemia oli ollut koko tunnin todella upea eikä juuri kiellellyt, ja jotenkin Bohemian kanssa mikään este ei tunnu suurelta. Vaikka poni onkin epävarma hyppääjä, sen kanssa olisin uskaltanut mennä mitä vain. Oli siis ihana tunne tunnin jälkeen, kun olimme ylittäneet puhtaasti kaksi metrin estettä. Samoin olin ylpeä 90cm okserista, jonka ylitimme leikiten! Tämän tunnin jälkeen sain lisää varmuutta ja intoa estetreeneihimme, kun huomasin että poni luottaa ja uskaltaa hypätä noinkin korkeaa (Bohemialle metri on todella hieno saavutus!) kanssani :)
6. Ensimmäiset yhteiset kisat Bohemian kanssa koimme Jokelan harjoitusestekilpailuissa 13. elokuuta. Päivä oli todella jännittävä ja vatsassa kihelmöi. Koko apujoukkojakin jännitti, kuinka Bohemia käyttäytyy kilpailupaikalla ja kuinka se hyppää vai uskaltaako se hypätä yhtäkään estettä.
60cm luokassa Bohemia oli todella hieno hylkäyksestä huolimatta. Sain sen kunnialla loppuradasta läpi ja olimme todella tyytyväisiä poniin eikä hylky haitannut mitään. Koska poni oli niin hyvä, jälki-ilmoittauduimme 70cm luokkaan. Verryttelyssä Bohemia oli hieno, samoin radalla kaksi ensimmäistä estettä meni puhtaasti yli. Kolmannelle esteelle tuli huono tie joten Bohemia kieltäytyi enää hyppäämästä.
Kuitenkin meille jäi hyvä fiilis ja kisainto kasvoi. Toiset kilpailumme, joista voitimme hopeaa, olivat Kirkkonummella. Se päivä oli myös todella hieno ja jäi yhdeksi kohokohdaksi vuonna 2011 :) Bohemia oli tajuttoman upea ja 60cm se hyppäsi myös urheasti, mutta uusinnassa tuli harmittava kielto oman virheeni vuoksi.
7. Helsinki International Horse Show oli yksi mieleenpainuvimmista asioista ja hieno kokemus :) En ollut koskaan ennen käynyt HIHS:issä, joten oli mielenkiintoista mennä sinne. Kävin sekä perjantaina että lauantaina katsomassa Aadan ja Jutan kanssa hienoja ratsukoita ja esityksiä. Viikonloppu oli todella hauska ja myöhemmin tekemäni koostevideo sai ennätysmäärän peukkuja Youtubessa (siis omien videoiden peukutusennätys). Voit katsoa videon tästä jos et ole sitä vielä nähnyt :)
8. Yksi ihanimmista asioista on myös seurustelusuhteen alkaminen Henkan kanssa. Ollaan tunnettu jo vajaa kaksi vuotta, ja oltu pitkään parhaimpia ystäviä, ja ihan kaikennäköistä on meidän taipaleellamme koettu. Niin iloja ja suruja. Monet on todenneet että meidän elämästä vois kirjottaa kirjan.. Ja totta se on! Meistä sais kirjotettua romaanin, mut ehkei sellaseen kuitenkaan kannata ryhtyä (; Vajaa kaksi kuukautta ollaan nyt oltu vakituisessa suhteessa ja olen varma jo nyt, että tämä suhde ei ihan hevillä katkea..!
9. Muuttuneesta leikkauksesta kuuleminen ei todellakaan kuulu vuoden kohokohtiin, mutta on asia, joka tulee helposti mieleen. Hirveimpiä asioita, mitä sairaalapelkoinen ihminen voi kuulla, on juuri se että tehdään viisituntinen, vaativampi leikkaus. Hetihän siinä tulee mieleen, että "kuitenkin kuolen", eikä osaa ajatella mitään positiivisesti. Onneksi mulla on ihania ystäviä tukemassa ja tsemppaamassa ja rohkaisemassa :) Sekä blogi, johon kertoa leikkauksesta ja teiltä lukijoilta myös satelee tsemppauksia. Kiitos siitä <3
10. Tähän viimeiseen numeroon en keksi juuri mitään, joten ajattelin laittaa tähän joululahjani, jotka sain jouluna 2011: pussilakanasetti, yöasu, meikkipussi + meikkejä ja kynsilakkoja, rahaa, suklaata, kalenteri 2012, sukkia, koruja ja toppeja. Sain tietääkseni vielä jotain lisääkin, mutten millään enää muista mitään. Ne taisivat kuitenkin olla jotain ei niin tärkeitä-juttuja. Edellämainitsemani ovat ne kaikista tärkeimmät, joita kaikkia tarvitsen/tulen käyttämään (;
Vihdoin pääsen kirjottamaan ja päivittämään tätä blogiakin! En ole kerennyt jälleen olemaan hirveän paljon koneella, tai jos olen ollut, se on ollut melko lyhkäistä, joten en ole päässyt päivittelemään tänne. Nyt on kuitenkin koko päivä aikaa istua koneella joten päätin heti tulla päivittämään blogia :)
Kirjoitin viimeksi viimeviikon lauantaina 7.päivä, jolloin käytiin vähän pellolla ratsastamassa ihanassa auringonpaisteessa. Seuraavana päivänä sunnuntaina pääsimme hiihtoratsastamaan Kaktun ja Futuran avulla, ja tämäkin tyttö pääsi testaamaan ensimmäistä kertaa, millaista on pitää laskettelumonoja -ja suksia jalassa! Aluksi oli hurjan vaikeeta kävellä niillä, mutt aika hyvin totuin kenkiin.
Aada hiihtoratsasti ensimmäisenä, ja voi että kuinka kovaa he menivät! Alkoi jo hieman polvet tutista ja olin täysin varma, että tulen lentämään jonnekkin lumipenkkaan. Pääsin sitten hetken päästä itse tositoimiin, ja jo muutaman minuutin kuluttua kaaduin, sillä en tajunnut jarruttaa vaikka Futura hidastikin käyntiin (mentiin alkuun hidasta ravia). Lisäksi toinen suksi lähti irti joten otin molemmat sukset jalasta ja kävelin muiden luokse.
Uusi yritys, ja tällä kertaa onnistuin, enkä edes kaatunut kertaakaan! Uskalsin mennä kovassa laukassakin, ja olin todella ylpeä itsestäni hiihtoratsastuksen jälkeen (;
Tämän jälkeen kävin hakemassa Bohemian ja laitoin sen kuntoon samalla kun Kaktu laittoi Noppaa. Olimme päättäneet mennä pellolla rallittamaan ponien kanssa. Kävimme ensin kävelemässä peltojen ympäri, jonka jälkeen alkuverkattiin ravissa. Aada toi Nupunkin meidän mukaan juoksentelemaan vapaana, ja voi sitä pukittelun ja riehumisen määrää! Kaikki ponit olivat hirveän pirteitä ja kaasujalkaa selvästi kutitti.
Päästimme ponit pian piinasta ja laukattiin täyttä vauhtia pellolla vieri vieressä! Mentiin vielä pari kertaa uudelleen, ja kyllä oli hauskaa :) Ponitkaan ei edes hirveästi väsyneet vaikka joutuivat työskentelemään hieman enemmän lumihangen takia.
Tämän viikon torstaina kävin ratsastamassa Viksun. Kenttä oli onneksi aika hyvässä kunnossa joten pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan Viksulla kunnolla. Menin ilman satulaa, sillä en ollut varannut ratsastussaappaita mukaan.
Viksu oli alkutunnista oikein mukava ja tavallinen itsensä; rento, pehmeä ja pyöreä eikä hätiköinyt turhia. Aluksi taivuttelin hieman käynnissä, sen jälkeen aloin ravailemaan aluksi ihan pitkällä kaulalla, ja pikkuhiljaa otin tuntumaa suuhun ja takajalkoja hieman alle. Viksu oli oikein mukava ja liikkui hienosti omalla moottorilla.
Mentiin loivaa kiemurauraa ja voltteja joilla jumppasin Viksua molemmissa suunnissa.
Nostin hetken kuluttua oikean laukan, mutta Viksu nosti sen todella oudosti ja laukkasi muutenkin hyvin nelitahtista ravi-laukka -sekoitusta. Lisäksi se puski sisäpohjetta vasten eikä meinannut tukeutua ollenkaan sisäohjalle. Sain kunnolla tehdä töitä että oli edes hieman taipuneena sisäänpäin. Vaihdoin sitten suuntaa ja ravailin ja työstin ensiksi tasaiseksi, jonka jälkeen nostin vasemman laukan. Tähän suuntaan laukka pyöri oikein hienosti eikä nelitahtisuutta juuri ollut. Vaihdoin vielä kerran suuntaa ja kokeilin nyt oikeaa laukkaa. Heti tuntui paljon paremmalta ja laukka alkoi pikkuhiljaa paranemaan. Viksu saattaa olla taas hieman jumissa eikä uskalla taipua laukassa sisäänpäin. Tai sitten se arkoi pohjaa ja pelkäsi kaatuvansa ja yritti mennä mahdollisimman hiljaa. Tiedä sitä.
Laukkojen jälkeen oli hieman hösö ja olisi tahtonut vaan laukata ja laukata. Ei meinannut millään rentoutua ja pyöristyä edestä, vaan kulki "hirvenkaulana" eikä edes yrittänyt rauhottua. Annoin sitten pidempää ohjaa ja ravasin sen 'loppuun', jolloin tajusi vihdoin ettei tarvitse hosua :) On se niin höpsö heppa välillä..!
Perjantaina oli sitten sekä Bohemian ratsastus, että illemmalla jälleen tunti Savijärvellä.
Bohemia oli oikein pirtsakkaalla ja oikukkaalla tuulella; heti kun yritin nousta ponin selkään ja olin puolessavälissä kipuamassa kyytiin, Bohemia pukittaa ja lähtee pää viidentenä jalkana juoksemaan tallille. Pudottauduin kyydistä ja tipuin mahalleni maahan nauraen! Selvästi poni oli päättänyt, että kerran kun oli 13. ja perjantai, niin täytyyhän sitä jotain epäonnea mullekin jakaa!
Annoin sitten kurinpalautusta kentällä ja pistin ponin kunnolla liikkumaan. Kokoajan keskittyi ihan muihin asioihin kun itse minuun, ja yritti puskea aina sisäpohjetta vasten. Työstin sitä ympyröillä niin pitkään, että alkoi rentoutua, rauhottua ja kulki suorana allani. Lopuksi oli oikein nätti :)
Savijärvellä meillä oli puomitunti, ja sain ratsuksi risteytysponitamma Annan. Karsinassa oikein kiltti hoidettava, ja muutenkin vaikutti todella rauhalliselta.
Tunnilla harjoiteltiin hieman temmonsäätelyjä laukassa, laukka-askeleiden laskemista ja laukanvaihtoa puomin päällä. Aluksi verryteltiin hevosia loivilla kiemuraurilla ja taivuttamalla hyvin kulmissa. Anna oli hieman kovasuinen ja painoi välillä kädelle. Lisäksi sain kunnolla kääntää kättä jotta poni taipui rehellisesti. Pikkuhiljaa Anna pehmeni suusta ja alkoi pyöristymään kaulasta. Aloitimme sitten laukkaamaan lyhyen sivun keskeltä aina pitkät sivut. Anna nosti nätisti laukan ja laukka pyöri hyvin pehmeästi, selässä oli mukava istua. Säätelimme laukan tahtia, ja yksitellen aloimme tulemaan puomeja. Ensin vain toisella pääty-ympyrällä niin, että puomien väleihin täytyi mahtua 3-4 laukka-askelta.
Annaa sai käskeä aika paljon eteen, sillä sen laukka oli aika lyhyttä. Meillä oli hieman kääntämisongelmia, ja välillä ylitettiin puomit liian reunasta. Lopuksi kuitenkin saatiin tasaiset neljä askelta ja puomit ylittyivät siististi.
Seuraavassa tehtävässä tultiin kahdeksikkoa samaisilla puomeilla, ja laukka täytyi vaihtaa keskimmäisellä puomilla. Noh, tämä tuotti meille haastetta eikä tehtävä sujunut ollenkaan niin hyvin kuin edellinen. Meillä oli Annan kanssa erimielisyyksiä suunnasta, tamma olisi halunnut jatkaa ympyrällä vaikka ympyrän jälkeen täytyikin kääntää toiselle ympyrälle. Jonkin aikaa jouduimme taistelemaan kunnes sain ponin tulemaan keskeltä puomia ja tottelemaan apujani. Välillä laukka oli hyvää, välillä ristilaukkaa ja välillä nelitahtista. Lopuksi saimme tehtävän suoritettua suhteellisen hyvin ja siirryimme suoraan loppukäynteihin.
Lauantaina oli aivan kamala tuuli, joten en käynyt kuin 15 minuuttia ratsastamassa Viksulla kentällä. Kävin vain kaikki askellajit läpi, ravissa työstin hieman enemmän, ihan vain sen verran että V oli rento ja pyöreä.
Sunnuntaina, eli tänään, tein aamutallin ja olin puoli yhdeksältä tallilla. Noin 11 aikaan laitoin Bohemian kuntoon ja menin ratsastamaan sillä. Kaktu oli seuranani ja kuvasi meitä samalla.
Alkuverryttelyt menin pellolla, ravailin ihan pitkin ohjin ympyrällä ja lopuksi laukkasin molempiin suuntiin. Siirryttiin sitten kentälle, ja laitoimme samanlaisen tehtävän mitä olin Savijärvellä mennyt. Tosin tulin erilailla ja eri järjestyksessä puomeja, mutta kuitenkin.. (; Bohemia oli kentällä oikein hyvä heti alusta saakka. Edestä todella kevyt ja kuunteli jokaista apuani, mutta muuten sai hieman patistaa ponia että liikkui reippaasti eteen. Tein paljon suunnanmuutoksia ja ylitin puomeja silloin tällöin. Laukassa tehtiin samaa mutta vaihdettiin aina laukka keskimmäisen puomin päällä.
Lopuksi tultiin puomeja ympyrällä peräkkäin, ja kokosin laukkaa ettei Bohemia kiihdyttäisi ennen puomia. Muutaman kerran puomit kolisivat eikä poni malttanut tulla rauhallisesti, mutta viimein sain sen rentona ja koottuna ylittämään puomit. Siihen oli hyvä jättää :)
Sitten sain ensimmäistä kertaa kokeilla ratsastaa Futuralla! Se oli todella jännittävää, ja pelkäsin kokoajan etten osaisi ratsastaa Futuralla eikä se tykkäisi musta yhtään. Kuitenkin yllätyin positiivisesti kun otin ohjat käteen, sillä Futura rentoutui aika nopeasti ja oli oikein mukava kädelle. Vasempaan ohjaan oli aika kova, mutta Kaktu neuvoi, että mikäli Futura vetää, päästän vain ohjaa löysemmälle niin sekin rentoutuu. Sehän toimi, ja siirryin ravailemaan ympyrällä. Futura oli hyvin kevyt ja ravissa oli mukava olla. F ravasi tahdikkaasti ja rennosti ja tuli hyvä mieli, kun Kaktu kertoi ettei kovinkaan moni ole ensimmäisellä kerralla saanut sitä hirveän rennoksi.
Laukat Futura nosti kivasti, oikeaan suuntaan tuli pieni pukki mutta muuten ei mitään temppuillut. Selvästi se aristi kentän pohjaa ja laukkasi varovasti ja siksi laukka oli aika nelitahtista. Hyvin se kuitenkin kulki eteenpäin kevyesti ja rennosti. Yllätyin, kuinka tasainen ja pehmeä laukka Futuralla on! Ihan kuin olisi keinutuolissa istunut :) Laukan jälkeen ravasin ruunan eteen-alas molempiin suuntiin.
Futura on jollain lailla hyvin erilainen hevonen kun muut. Moni on kuulemma sanonut samaa ja Kaktua kiinnostaisi tietää, mikä Futurasta tekee erikoisen. En osaa selittää, mutta ehkä se, että (ainakin omalla kohdalla) en ole koskaan ennen mennyt juurikaan lämppäreillä, joten se saattoi hieman vaikuttaa, sekä se, että Futura todenteolla valitsee itse ratsastajan, kenestä tykkää ja kenestä ei. Mutta jotain erikoista ja "taianomaista" ruunassa on, ken tietää mitä..... ;)
Huh, tätä kirjottaessani tuntuu, että olisin ratsastanut viimeaikoina todella paljon! Kuitenkaan en edes ole ratsastanut juurikaan tavallista enemmän, mutta ehkä uusilla hevosilla ratsastaminen vaikuttaa asiaan. Viimeviikko on ollut todella mukava ja monipuolinen, ja olen siitä todella iloinen, sillä siihen pyrinkin että ennen leikkausta tahdon ratsastaa ja tehdä paljon kaikkea mukavaa :) Kunhan vaan saa ajatukset pois siitä tulevasta..
Vielä on yksi viikko jäljellä, toivotaan että siitä tulee yhtä monipuolinen ja ihana viikko!
Jes, vihdoin ja viimein tuntuu että nyt tänne Etelä-Suomeenkin Uudellemaalle on saatu pysyvä lumipeite! On tätä jo kaivattukkin, ja niin tuntuu että myös hevoset ovat kaivanneet lunta ja pakkasta. Virtaa löytyy jokaisesta pollesta niin paljon, että välillä itketään ja välillä nauretaan.. Kunhan vielä saataisiin vähän enemmän lunta niin pääsisi paremmin treenailemaan hankeen. Sitä todella tarvitaan!
Joku kysyi jossain postauksessa (hävitin kommentin!) että kuinka mulla riittää aika hevosille, koulunkäynnille ja poikaystävälle. Vastaus on lyhyt: Hyvin riittää. Käyn neljä kertaa viikossa ratsastamassa. Kaksi kertaa niistä menee Viksua hoitaessa vain kilometrin päästä kotoani, ja toiset kaksi Bohemian luona, noin 25 minuutin matkan päässä mopoautolla ajettaessa. Tallilla mulla ei mene kuin muutama tunti, sillä molemmat ovat vuokrahevosia eikä omia, jonka vuoksi mun ei tarvitse kun ratsastaa, ja Viksun tallilla lisäksi siivota karsina. Siispä aikaa kuluu hyvin vähän, sillä olen myös todella nopea käymään tallilla ja harvoin jään chillaamaan ja kuppaamaan ns. "turhaan" tallille. Tässä puhuin kuitenkin enemmän vain Viksun tallilla käymisestä. Bohemian luona käyn perjantaisin ja sunnuntaisin, ja silloin varaan aina koko päivän pelkkään tallilla oleiluun. Meillä on siellä niin ihana talliporukka ja aina väkisinkin tulee juteltua niitä näitä ja kuvailtua ja vain oleiltua, etten viitsi sopia muita menoja silloin.
Silloin, kun mulla ei ole menoja tallille, eli maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin, olen koulun jälkeen yleensä tämän poikaystäväni kanssa ja muiden kavereiden. Koulussa saan olla kuitenkin kavereiden kanssa joka päivä niin paljon, että se riittää ja aikaa jää Henkan kanssa oleskeluun. Näemme niin koulussa kun sitten koulun jälkeenkin ja tulen yleensä arkipäivisin illalla kotiin yhdeksän jälkeen. Viikonloppuisin menee usein yömyöhään, heh..
Lauantaisin olen vaihtelevasti milloin missäkin sen jälkeen, kun olen käynyt ratsastamassa Viksun. Välillä jään Aadalle yöksi, ja vietän koko viikonlopun melkein Aadalla. Välillä taas olen kokonaan Henkan kanssa, ja välillä käyn tapaamassa muita henkilöitä. Nykyään mulla on joka päivälle jotain tekemistä, mutta yritän pyrkiä siihen että edes kerran viikkoon olen vain kotona rauhassa tekemättä mitään järkevää.
Välillä joudun perumaan tallikäyntejä syystä tai toisesta, että saisin vietettyä enemmän aikaa kavereiden kanssa. Poikaystäväkin vaatii kuitenkin jonkin verran, ja myönnän, että välillä Henkka on hieman pettynyt, että olen paljon tallilla. Ja uskoisin, että jos omistaisin hevosen, omistautuisin melkein täysin siihen, eikä Henkan kanssa oleminen enää onnistuisi samalla tavalla. Tästä syystä en toisaalta edes halua omaa hevosta, vaan vuokrahevoset riittävät loistavasti. Silloin mulla jää aikaa myös muuhun :)
Sitten jaan teille vielä uudet huonot uutiset leikkauksestani, sillä ne koskevat myös blogia sekä yleisesti ratsastustani.
Lääkärini soitti eräänä päivänä, että muutoksia on havaittu ja leikkauksesta tulee aiempaa suurempi. Kävin vanhempieni kanssa keskiviikkona tapaamassa kirurgia ja juttelemassa hänen kanssaan. Mulla on leuassa harvinainen, mutta hyvänlaatuinen kasvain nimeltään myksooma. Se on levinnyt leukaluuhuni asti, jonka vuoksi multa poistetaan kolme hammasta ja leukaluuta leveydeltään 4cm, pituudeltaan sen verran että omaa luutani jää vain puoli senttiä. He kokeilevat uutta tekniikkaa, jossa mulle laitetaan kasvamaan luuhun kantasolu, joka sitten kasvattaa uutta luuta leikatun paikalle. Myöhemmin tulen saamaan hammasimplantit ja kaikki irrotetut hampaat korvataan siis niillä. Prosessi kestää yli vuoden, mutta impaltit saan vasta parin vuoden kuluttua. Sillä välin joudun pärjäämään titaanilevyllä ja proteesilla.
Ratsastusta tämä koskee sillä, etten saa ratsastaa leikkauspäivän jälkeen (23.pv) puoleen vuoteen ollenkaan. Vaarana on leukaluun murskautuminen, joten en saa tippua tai aiheuttaa mitään tärähdyksiä. Siispä blogiin tulee tästä syystä todella harvoin, jos ollenkaan, päivityksiä. Aion siis sairaslomallani käydä kuitenkin tallilla silittelemässä hevosia ja muuten vain viettämässä aikaa, mutta selkään en saa nousta, paitsi mennä loppuvaiheella käyntiä.
Tästä kuitenkin varmaan lisää hieman myöhemmin, nyt mulla on vielä muutama viikko aikaa ratsastaa niin paljon kun kerkeän!
Lopuksi lisäilen muutaman ihanan talvisen kuvan, jotka otettiin tänään :)
Otsikon mukaisesti eilen tiistaina oli aikamoista rallia Bohemian kanssa lumisella pellolla!
Vihdoin ja viimein tänne Etelä-Suomeenkin on satanut noin kymmenen sentin lumipeite, ehkä jäädäkseen? (; Siispä otettiin ponin kanssa ilo irti mahtavasta aurinkoisesta tammikuun päivästä ja päästeltiin menemään oikein olan takaa. Yllätyimme molemmat Aadan kanssa (Aada kameran takana) ponin kovasta innosta päästä laukkaamaan, ja kyllä oli ratsastuksen jälkeen kädet hieman hellänä kun B tahtoi mennä menojansa.. Muutaman kerran meinasin päästä myös tekemään lumienkeleitä hankeen sillä Bohemialla oli täysin omat suunnitelmat..
Annetaan nyt kuvien puhua puolestaan, ja lisäsin muutaman videonkin teidän iloksi :)
