mielipidepostaus: varusteratsastus

Kingsland, HV Polo, B Vertigo, CRW....... Mitä näitä nyt on.. Kalliita ja ei niin kalliita ratsastusmerkkejä löytyy vaikka millä mitalla ja aivan eri hintaluokissa. Osa ratsastajista suosii ainoastaan laadukkaita, kalliita merkkejä ja osa pukeutuu juuri sellaisiin vaatteisiin, joissa olo tuntuu hyvältä.

Keskusteluja löytyy hurjasti siitä, onko varusteratsastuksessa järkeä ja miksi ratsastusvarusteisiin täytyy laittaa rahaa niin, että pankkitilit huutavat tyhjyyttään. Eikö olisi paljon helpompaa käyttää halvempia varusteita, jotka aivan samalla tavalla sopivat ratsastukseen, mutta niihin ei ole brodeerattu KL:llää, joka nostaa hintaa parhaimmillaan lähemmäs sadalla eurolla?
Jos totta puhutaan, en yksinkertaisesti ymmärrä miksi siitä, millaisia ratsastusvarusteita kukakin käyttää, tehdään niin iso haloo ja spekuloidaan joko haukkuen tai ihaillen. Onko se juurikin sitä, että vedetään tässäkin tapauksessa paljon puhuttu kateellisuuskortti esiin ja kateelliset puhuvat suunsa puhtaaksi rikkaampien vaatteista joihin itsellä ei ole varaa, vai onko ratsastusmaailma vain niin p*skaa puhuvaa kansaa, että kaikkea täytyy ns. väkisin arvioida?

En ole itse koskaan ollut varusteratsastaja. Johtuneeko siitä, että olen aloittanut ratsastamaan naapurin shetlanninponilla yksityistallilla, jossa kukaan ei pukeutunut muihin kuin verkkareihin ja kumisaappaisiin. Siirryttyäni ratsastuskouluun, en myöskään siellä nähnyt koskaan kenelläkään kalliita ja superhienoja varusteita. Kaikki kulkivat tavallisissa ratsastushousuissa, yksivärisessä pitkähihaisessa ja vaelluskengiltä näyttävissä kengissä. Ratsastusvarusteet eivät silloin olleet vielä juttu eikä ketään katsottu arvioivalla silmällä.

Tästä tullaankin siihen, kuinka nykymaailma on muuttunut omasta mielestäni huonompaan suuntaan koskien lähinnä ihmisten asennetta. Nuoremmat ja nuoremmat vaativat vanhemmiltaan hienoja ratsastusvaatteita ja se, minkälaisena tallilla voi näyttäytyä, on muodostunut suuremmaksi kynnykseksi. Tiedän muutamia tapauksia, joissa tyttö on lopettanut ratsastamisen ja tallilla käymisen ihan vain siitä syystä, että tunsi olonsa rumaksi käyttäessään itse halpoja kamoja, kun muut ovat kulkeneet Kingslandin vaatteet päällä. Tätä ei satu ainoastaan hevospiireissä, vaan myös esimerkiksi kouluissa tai kaupungille lähtiessä. On erittäin huolestuttavaa, miksi maailma on kääntynyt tähän ja miksei voida liikkua sellaisissa vaatteissa, joissa tuntee olonsa hyväksi, vaan täytyy potea huonoa omatuntoa tai heikkoa itsevarmuutta itsestään. Sellainen tietynlainen huolettomuus on kadonnut kokonaan.

Itse ostan ratsastusvarusteitani monista eri liikkeistä. Voin hyvällä itsevarmuudella sanoa, että monet ratsastusvarusteistani on ostettu ihan Prisman hyllyltä tai sellaisesta tavaratalosta kun Puuilo. Molemmista kaupoista löytyy aivan loistavasti ratsastukseen sopivia varusteita, eikä hinta todellakaan ole päätähuimaava. Monista ratsastushousuistani olen pulittanut 30-50€, mikä on vähän ratsastushousuista.
Toki moni nykyinen hevosvaate on Hööksiltä tai Horzelta, mutta ihan vain siitä syystä, että ne ovat hevoskauppoja ja siellä luonnollisesti on monipuolisempi tarjonta. Yksi Kingslandin takki minulta kyllä löytyy, ja senkin sain syntymäpäivälahjaksi tallikavereiltani. Muutoin itselläni ei olisi siihen ollut varaa! Ratsastusvaatteita valitessani kiinnitän huomiota ensin ulkonäköön, sen jälkeen materiaaliin ja hintaan. Jos väri ja materiaali näyttävät miellyttävältä eikä hinta ole korkea, otan vaatteen sovitukseen. Jos se tuntuu ja näyttää hyvältä ja ennenkaikkea mulla on varaa tuotteeseen, kiikutan sen kassalle.

....Huomasitteko? En maininnut missään vaiheessa katsovani vaatteen merkkiä. Se on siis minulle viimeisin asia, jonka tarkastan. Jos olen kaverin kanssa shoppailemassa hevosvaatteita, moni kysyy "minkämerkkinen toi on?". Se merkki tuntuu kiinnostavan hyvin monia, kun itse en edes muista kiinnittää asiaan mitään huomiota!

Haluaisin kysyä teiltä lukijoilta, mikä näissä merkkivaatteissa maksaa? Onko esimerkiksi Kingslandin vaatteet kalliita sen takia, että ne oikeasti ovat laadullisesti erinomaisia, vai maksaako se vain merkin vuoksi? Saako Kingslandin tasoisia vaatteita halvemmalla vaikka päivittäistavarataloista?
Nämä kysymykset ovat askarruttaneet mieltäni pitkään ja olisi kiva saada vastauksia. En itse koskaan ole nimittäin perehtynyt näihin kalliisiin merkkeihin, koska itselläni niihin ei ole varaa enkä koe tarvitsevani tallilla kalliimpia vaatteita.

Olette kyselleet multa usein varsinaista mielipidettä varusteratsastajiin. Mulle varusteratsastajat ovat täysin okei, enkä koskaan kiinnitä huomiota ratsastajien varusteisiin. Jos olen kilpailuissa, keskityn ratsukossa kaikkeen muuhun kuin siihen, mitä ratsukolla on päällä. Jos nyt satun huomaamaan, että jollakin tytöllä on Kingslandin tai HV Polon ratsastuspaita päällä, en leimaa häntä rikkaaksi. Vasta, jos koko ratsukko on vuorattu täyteen blingblingiä ja kalliita merkkejä, kyseenalaistan että hänellä kyllä selvästi on varaa.
On jotenkin kovin vaikea kirjoittaa varusteratsastuksesta, koska en ihan tosissani ole koskaan keskittynyt kyseiseen asiaan. Yksinkertaisesti: minua ei haittaa varusteratsastajat! Se on jokaisen oma asia miten pukeutuu, eikä kenenkään kuuluisi arvostella toisten pukeutumista. Olisi niin ihanaa, että kaikki voisivat kulkea omana itsenään itsevarmoina ja ylpeinä, oli sitten päällä ne Nokian mustat kumisaappaat tai neljänsadan euron estesaappaat. Uskaltakaa olla omia itsejänne!

Olisi kiva kuulla teidän lukijoiden kertomuksia; millaisia ratsastusvaatteita itse käytätte? Kuinka paljon mietitte ennen tallille lähtöä, mitä sitä pukisi päälle? Omistatteko kalliita vai halpoja ratsastuskamoja ja missä yleensä käytte shoppailemassa hevostavaroita?

kouluratsastuksen SM -videopostaus

Viikonloppu kului Kirkkonummella Peuramalla, jossa kilpailtiin siis 24-26.5 kouluratsastuksen Suomenmestaruudesta. Olin siellä kannustamassa Team Nybackaa, josta Adalotta ja Jutta olivat mukana skabailemassa. Viikonloppu oli oikein kiva ja aika pitkäkin, koko lauantaipäivä meni iltamyöhään asti kisapaikalla ja sunnuntaina seitsemältä herätys, jotta ennätti vielä katsomaan Adan kür-radan.
Teimme Santran kanssa viikonlopusta videopostauksen, katsokaahan molemmat osat ja nauttikaa ;)

Kuvaajaa en siis saanut Teemulle, mutta kerron lyhyesti näin tekstinä. Ratsastelin siis koulua ihan kunnolla, aluksi menin kentälle siinä toivossa ettei rupeaisi satamaan, sillä uhkaavasti siltä näytti. Hetken aikaa ratsasteltuani Teemua ensinnäkin Teemu ei meinannut millään keskittyä työntekoon, vaan kaikki muu oli mielenkiintoisempaa (okei, oli kova tuuli ja sittenhän se sadekin alkoi). Siirryttiin sitten maneesin puolelle treenaamaan ja heti rupesi työ maistumaan ;)

Paljon jouduin taas ruunaa jumppaamaan, mutta pikkuhiljaa sain sen muokattua todella hyväksi siirtymisten, väistöjen ja temponvaihteluiden jälkeen. Etenkin laukassa se ei ole varmaan koskaan ollut niin hyvä! Teemu kun on vaikea saada lyhyeksi mutta aktiiviseksi, niin nyt se todella oli sitä :)

Viikonloppu oli onnistunut kaikinpuolin ja hyvillä mielin rutistetaan viimeinen opiskeluviikko kasaan ;) Tsemppiä kaikille muillekin viimeiselle kouluviikolle!

toivepostaus: lifestylepostaus

Nyt olisi aika ensimmäisen toivepostauksen, joka sai gallupissa eniten ääniä. Vaikka vannoin itselleni, etten kirjoita henkilökohtaisesta elämästäni julkisuuteen mitään, päätin kuitenkin, että avarran teille lukijoille perustietoa itsestäni ja laittelen ei-hevoskuvia näytille. Tämä olkoon jonkinlainen lifestylepostaus :)

kuka, mitä, millainen?

Moni minut jo varmaan tietää/tunteekin sen verran, että on ainakin käynyt lukemassa emmi -välilehden, jonne olen kirjoittanut itsestäni perustietoja. Olen siis tuusulalainen tyttö, vuosimallia 1994 ja asunut koko elämäni maalla keskellä metsiä, peltoja ja hevosia. Punainen kaksikerroksinen omakotitalo, pihasauna, kaksi koiraa sekä vanhemmat ja isoveli. Kuullostaa täysin normaalilta, perusonnelliselta perheeltä ja elämältä. Sitä elämäni onkin. Olen saanut kasvaa omasta mielestä täydellisessä ympäristössä ja rakastavien ihmisten lähellä, josta monet toteavatkin minun saaneen hyvän luonteeni.
Omaa luonnettaan on usein hyvin vaikea yrittää kertoa itse. Siispä annoinkin ohjat hetkeksi ystäväni Santran käsiin ja hän kirjoitti minusta seuraavanlaisesti:

"Ennen kun olin Emmiä koskaan nähnyt, luulin hänen olevan 20kymppinen nainen joka on ammatiltaan valokuvaaja (en edes tiedä miksi :D). Tapasin Emmin ensimmäisen kerran tallilla vuonna 2011 kesällä, jolloin sain Emmistä hieman ujon, mutta ystävällisen ja kiltin kuvan. Syksyn aikana tutustuttiin paremmin näkemällä tallilla ja pyörimällä samoissa porukoissa.
Emmi on aina ystävällinen muita kohtaan ja ottaa kaikki huomioon. Nyt kun olen Emmiin paremmin tutustunut, on hänen luonteensa avautunut minulle. Hän on niitä harvoja ihmisiä jonka seurassa ei tarvitse sanoa mitään ja silti tuntee olonsa hyväksi eikä tule sellainen akward-olo. Emmi on myös todella hyvä kuuntelemaan ja auttamaan jos jokin ongelma tulee vastaan ja osaa antaa hyviä neuvoja. Emmin kanssa on todella hauskaa ja joskus ei meinaa tulla mitään muuta kun naurua. On ihanaa, kun on lähellä ihminen kehen voi luottaa ja jonka kanssa pystyy viettämään aikaa kyllästymättä toiseen. On hienoa, ettei Emmin kanssa tule riitoja, vaan asiat voidaan sanoa suoraan, joka tuntuu olevan nykyään kovin hankalaa useimpien ihmisten kanssa.
Jos jotakin huonoja asioita pitäisi sanoa, niin Emmi on hieman mustasukkainen, mikä kuitenkin osoittaa että hän välittää. Hän on myöskin hieman kärsimätön asioiden kanssa, mutta sekin on vain asioista innostumista. Keksimme aina jonkinlaista juttua ja tekemistä joten aika ei käy pitkäksi Emmin kanssa.
Jos kuvailisin Emmiä nyt, niin tämä tyttö ei todellakaan ole ujo vaan tulee helposti uusienkin ihmisten kanssa juttuun ja on erittäin sosiaalinen. Lisäksi Emmi on lähes aina iloinen ja en edes tiedä onko mitään asiaa jota en jakaisi Emmin kanssa. Saan olla todella onnellinen, että omistan Emmin kaltaisen ystävän <3"

Voisin itse kuvailla itseäni ystävälliseksi ja onnelliseksi ihmiseksi. Olen aina ollut kiltti ja empaattinen tyttö, joka paljasti ala-asteella opettajille koulukiusaajia ja teki kiltisti sen, mitä vaadittiin. En osaa olla kenellekään ilkeä, ellei kyseessä ole perheenjäsen tai erittäin läheinen ystävä. En ole oikeastaan koskaan ajautunut kovinkaan isoihin riitoihin kenenkään kanssa, sillä pyrin välttämään asioita, jotka saattaisi johtaa erimielisyyksiin.
Olin ennen kovin ujo, enkä hirveästi rohkaistunut puhumaan tuntemattomille ihmisille, en juurikaan tykännyt jutella edes sukulaisille lukuunottamatta perhettä ja mummiani. Olen pienestä pitäen viihtynyt yksin ja minut saattoi jättää leikkimään vaikka kuinka pitkäksi aikaa ihan yksin, enkä valittanut kertaakaan. Tämä luonteenpiirre ei ole minusta mihinkään lähtenyt, sillä rakastan edelleenkin olla yksin enkä ahdistu, vaikken näe kavereita usein tai teen asioita yksin. Olen rauhallinen enkä kaipaa elämääni aina niin paljon menoa ja meininkiä, vaikka niistäkin pidän.

Nykyään olen päässyt ujoudestani täysin eroon. Olen avoin, reipas ja kaikkien kanssa toimeen tuleva. Uskallan puhua täysin tuntemattomille ja osallistun mukaan keskusteluihin aivan eri tavalla. En tiedä, johtuuko se "vanhenemisesta" vai siitä, että ympärilläni pyörii nykyään paljon erilaisia ihmisiä ja tapaan paljon enemmän uusia tuttavuuksia kuin ennen. Mitkään sosiaaliset tilanteet eivät ahdista, ja vaikka ahdistaisikin, osaan olla välittämättä siitä ja porhallan rohkeasti eteenpäin.

Kuten meissä kaikissa, myös itsestäni löytyy huonojakin puolia. Vaikka olenkin päällisin puolin kiltti enkä osaa oikein olla ilkeä, olen joutunut ala-asteella jopa kerran jälki-istuntoon, wuhuu!
Olen monissa asioissa mustasukkainen ihminen, vaikken sitä millään tavalla näyttäisi tai kertoisi. Mustasukkaisuus juurtaa juurensa yläasteelta, jolloin muutamat "kaverini" varastivat kavereitani itselleen. Jäin välillä yksin ja jouduin etsimään aina uusia kavereita. Kovin vaikeaa selittää, mitä tarkoitan, mutta se on asia, jonka pääsemisessä on kestänyt aikansa.
Muista huonoista piirteistä mainittakoon, että saatan välillä ahdistua kovin helposti jostain asioista. Joku ihminen saattaa olla aluksi mukava, kun taas toisella hetkellä koen hänet ahdistavaksi ja pian hän onkin taas mukava ja viihdyn hänen seurassaan. Tämä ärsyttää ehkä luonteessani itseäni eniten, enkä pääse "mielenmuutoksista" eroon!

En aio mainita hirveän tarkasti kavereista ja ystävistäni. Omaan kuitenkin suhteellisen paljon kavereita ja muutamia läheisiä ystäviä, joille voi kertoa asioita pelkäämättä niiden paljastuvan muille. Kuten aikaisemmin kerroin, viihdyn hyvin yksinkin, joten en edes kaipaa suurta kaverijoukkoa. Voisi sanoa, että jos mulla olisi yksi erittäin läheinen ystävä, en tarvitsisi ketään muuta.

Opiskelu & ammatti

Olen luova ihminen ja aina viihtynyt kamera kädessä, oli se sitten video- tai kuvakamera. Yläasteella jo tiesin, minne aion hakea yhteishaussa, joten hakeminen kävi näppärästi. Pääsin kuin pääsinkin ensimmäiseen vaihtoehtoon opiskelemaan; Keuda Järvenpään audiovisuaaliseen viestintään. Olin innoissani, eikä mua haitannut se, että työllistyminen tällä alalla on hankalaa. Mielummin halusin opiskella sellaista alaa, joka oikeasti kiinnostaa, enkä vain sillä perusteella, millä alalla riittää töitä.
Tutustuin hyvin nopeasti luokkakavereihini ja muutenkin tykästyin kouluun kovasti. Siellä oli aivan erilainen ilmapiiri kuin yläasteella, jossa en viihtynyt sitten tippaakaan. Opintoihin kuului mm. valokuvauskurssi ja kuvankäsittelyä, 3D:tä, videokuvausta ja -editointia, printti-ja painotuotteiden suunnittelua ja tekemistä sekä äänituotantoa. Melkein kaikki aika opiskelusta kului tietokoneella istumiseen, ellei ollut kuvaamassa materiaalia esimerkiksi lyhytelokuvia varten. Siksi monet ovatkin keskeyttäneet kyseiset opinnot, koska ei kokenut koneella istumista mukavaksi.

Työharjoittelujaksoissa olen ollut kameraliikkeessä ja tämänhetkinen työharjoitteluni on journalistin työtä (toimittaja). Olen eräässä helsinkiläisessä firmassa töissä kuvaten ja kirjoittaen juttuja lehtiin. Ihan mielekästä ja aika rentoakin hommaa, ja parasta on, että pääsee matkustamaan ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Olen työni ohella käynyt tekemässä juttukeikkoja mm. Espoossa, Forssassa ja Valkeakoskellakin.

Nyt, kun valmistun media-assistentiksi, aion pitää välivuoden ja tehdä töitä hankkiakseni omaa rahaa. Sain työpaikan Lidl-ruokakaupasta ja teen tämänhetkisessä työharjoittelupaikassa jotain keikkatöitä aina kun tarvitsee. Olen iloinen, että tuleva vuosi selvisi näinkin hyvin ja sain töitä. Ajattelin vuoden päästä hakea ammattikorkeakouluun tv- ja elokuvapuolelle.

Tässä kaksi koulutyötä, jotka olen tehnyt/olen ollut mukana opintojen aikana:

arkipäivä, hevoseton päivä?

Tämänhetkinen normaali päiväni rakentuu siitä, että lähden aamulla työharjoitteluun kymmeneksi ja tulen neljältä kotiin. Jos on tallipäivä, kotiin päästyäni syön, vaihdan tallivaatteet ja lähden ratsastamaan. Tallilla kuluu päivästä riippuen 2-4 tuntia, jolloin onkin jo sen verran myöhä (mikäli arki-ilta), etten enää jaksa/halua lähteä tapaamaan kavereita. Loppuiltana yleensä istun koneella facebookaten kavereille, surffaten Youtubessa, lukien blogeja tai kirjoittamalla itse blogiin. Tätä on siis arkeni, ei kovin mielenkiintoista vai kuinka? (;
Mikäli töiden jälkeen ei ole luvassa talleilua, joko viihdyn kotona itsekseni keksien jotain tekemistä tai näen ei hevoskavereita.
Viikonloppuisin ratsastan yleensä Teemun, joten päivisin hengailen Aadalla ratsastaen, ja muutenkin viikonloput kuluvat näiden blogissakin nähtyjen tyttöjen kanssa. Tallilla vaan kuluu kavereiden kanssa niin paljon aikaa, ja yleensä päätämme extempore lähteä käymään vielä vaikka leffassa, syömässä tai keksimme jotain muuta kivaa. Mikäli en hengaa Aadan, Viljan, Jutan ja Santran kanssa, näen muita kavereita kahvittelun merkeissä, tai käymme ajelemassa autoilla ympäriinsä tai silloin tällöin lähden baariin. Rakastan juhlimista ja tanssimista, en siis aina lähde baariin sen takia, että voisin juoda pään täyteen. Baareissa on yleensä vaan kiva meininki, siellä soi hyvää musiikkia ja ihmiset tanssivat.

Sekalaisia faktoja itsestäni

- Laittautuminen, esimerkiksi juhliin, on parasta!

- Terveelliset elämäntavat kiinnostavat, vaikken itse läheskään aina terveellisesti elä

- Sairaalasarjat ahdistavat minua

- En pukeudu millään tietyllä tavalla, vaan laitan aina sellaiset vaatteet päälle, joissa tunnen oloni hyväksi

- Herkuttelen usein

- En koskaan syö tomaattien keskustaosaa, ainoastaan "kuoren", sillä se sisälmys on todella ällöttävä!

- Hämähäkit ja sammakot ovat hirveimpiä elukoita, mitä tiedän

- Olen aina halunnut osata tehdä kärrynpyörän, mutten uskalla opetella

- Valmistun 31.5 media-assistentiksi 

- Picnic -ravintolan kanasalaatti on parasta, mitä tiedän!

- Olen tarkka ulkonäöstäni, enkä voi lähteä ulos, ellen ole tyytyväinen ulkonäkööni

- Kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, pidän niin raskaammasta kuin suomalaisesta musiikista unohtamatta dupstepiä ja joitain räppibiisejä

- Lempivaatekauppojani ovat BikBok, Vero Moda ja Cubus

puhelinkuvia 2012-2013

Lifestyle-elämääni voi osittain seurata Instagramissa, nimimerkkini on 3mmmmi :)

Tässäpä tämä lifestylepostaus, olkaa hyvät! En nyt tiedä, millainen tästä tuli vai tuliko hyvä ja saitteko mitään irti, tuntui erittäin hassulta ja oudolta kirjoittaa ei hevosasiaa! Tulevaisuudessa tämäntyyppisiä postauksia ei ole sitten tulossa, vaan tämä oli yksi toivepostauksista, jatkossa taas palaillaan hevosasioihin :)

kuvapainotteinen katsaus viikkoon

Tällä kertaa postausta taas kuvapainotteisempana, sillä kuluneella viikolla tuli otettua paljon kivoja kuvia :) Säät ovat meitä ainakin eteläsuomessa suosineet oikein olan takaa ja ollaan saatu nauttia täysin kesätunnelmasta, mikäs sen parempaa!
Olen viikonlopusta hurjan väsynyt ja tällä hetkellä kirjoittaessani olen jotenkin hyvin stressaantunut, tiedä johtuneeko juuri loppuneesta Suomi-USA -pelistä (teksti kirjoitettu pelin jälkeen), joka tarjosi erittäin jännittävää katseltavaa ja valitettavasti päättyi tappioon, vai se, että huomenna on taas uusi leikkaus edessä koskien leukaani. Tällä kertaa kuitenkaan ei mitään kovin erikoista tai suurta, mulle laitetaan keinojuuret ikeneen jotta saadaan tekohampaat (haha, kuullostaa että olisin hampaaton mummo!)myöhemmin laitettua ja voin taas syödä myös oikealla puolella suuta (;

Kerron lyhyesti kuluneesta viikosta. Tiistaina juoksutin Viksun liinassa, sillä olin lupautunut mennä auttamaan Aadan tallille Aadaa ja sen jälkeen estetuntia. Keskiviikkona ratsastin Viksun kentällä työskennellen koulua, ja keskityin täysin omaan istuntaani sekä käsiini. Olen taas nimittäin ruvennut lipsumaan istuntatunnin ohjeista ja olen tässä unohtanut sen uuden istunnan..! Nyt, kun sain töitä kesälle ja mahdollisesti syksyllekin, saan omaa rahaa joita voin käyttää vaikka juurikin valmennusten ottamiseen.
Viksu liikkui suhteellisen kivasti ja itsekin sain korjattua istuntaani aika hyvin, ainakin ylävartalo ja kädet pysyivät kivasti ryhdissä.

Perjantaina ratsastin Teemun, ja ennen ratsastusta kävimme pellolla ottamassa kesäisiä yhteiskuvia Santra kameran takana. Santra otti ihania kuvia, joissa Teemu edustaa oikein hyvin, mutta itse näytän erittäin väsyneeltä silmäpussit silmien alla roikkuen (miten olen ollut jotenkin koko viikon tosi väsynyt..?!) enkä oikein itse pidä naamastani kuvissa!
Poseeraamisen jälkeen kävin vaihtamassa ratsastukseen soveltuvat vaatteet ja ratsastin aluksi hetken aikaa pellolla alkuverkan. Teemu oli reippaalla, mutta rauhallisella tuulella eikä yrittänyt kertaakaan ryöstää, vaikka sillä oli vain nivelet eikä turpahihnaa ollenkaan. Muutamat reippaammat laukkapätkät otettiin, muttei sen kummempaa. En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä, että olisin päästänyt Teemun täyteen laukkaan enkä saisikaan sitä enää kiinni!
Kentällä ratsastin vielä askellajit läpi. Voin sanoa, että Teemu oli melkeinpä herkkä suustaan, se oli jotenkin todella hyvä ratsastaa eikä tarvinnut jumpata puolta tuntia että saisi hevosen rennoksi. Kun otin ohjat käteen, ruuna automaattisesti rupesi jo myötäämään niskasta ja kevenemään suustaan. Edistystä, toivottavasti!

Tänään sunnuntaina tein aamutallin yhdessä Santran kanssa. Tallitöiden jälkeen tarhasta hakiessani Teemu nukkui rauhallisena, eikä moista söpöläistä millään kehdannut patistaa heti liikkumaan  Otin vähän kuvia ja videoita ja istuskelin ruunan vieressä jonkin aikaa (kuvia alhaalla).
Kapusin jonkun ajan päästä sitten minishortseissa Teemun selkään ja kävin syöttelemässä sitä noin 20 minuuttia selästä käsin. Tämän jälkeen juoksutin sitä apuohjien kanssa hetken aikaa ja lopuksi päästin vapaaksi kentälle. Teemu innostui muutamaan kertaan spurttaamaan kentän päästä päähän hirnuen samalla heppakavereilleen, vaikka tarkoituksenani oli saada se rennosti ravaamaan itsensä "loppuun". Ihana kuitenkin huomata, kuinka iloinen se on ja selvästi nauttii elämästään :)
Tämän viikonlopun vedin siis Teemun kanssa suhteellisen rauhallisesti, ensi kerralla jatkuu taas kunnon treenit!

Pidemmittä puheitta, tähän loppuun vielä kuvia ja videopätkä tällä viikolla kuvatuista videoista. Mitäs pidätte kuvasaldosta? :)

Pakollinen tilannekuva. Tässä tapahtui selvästi jotain erittäin hauskaa..!

"Hei kai mun hampaat on puhtaat, viittisiksä tarkistaa?"

erikoispostaus; Sputnik

Minulta toivottiin postausta muutaman kerran blogissani esiintyneestä Putte-ponista, jonka kerroin olevan entinen hoitoponini pari vuotta sitten. Sain luvan kirjoittaa niistä ajoista ja kertoa tästä ponista hieman enemmän, joten ajattelin toteuttaa nyt erikoispostauksen aiheenaan Sputnik!

Putte, oikealta nimeltään Sputnik, on 16 vuotias risteytysponiruuna. Säkäkorkeutta siltä löytyy noin 135cm, eli pienikokoinen ratsu kyseessä. Putte on poni isolla peellä, sillä se osaa kyllä kaikki ponimaiset jekut karkailusta pukitteluun.
Kaikki lähti siitä, kun vuonna 2009 mennessäni hoitamaan Viksua, tallille oli ilmestynyt pieni ruskea poniruuna. Sitä ihastelin muutamia viikkoja ja unelmoin, että olisi kiva päästä kokeilemaan sitä joskus. Aivan kuin ajatukseni olisi luettu, sillä eräänä syyskuisena päivänä multa extempore kysyttiin, haluaisinko ratsastaa Putella. Voitte arvata, että sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin ja pian istuinkin jo ponin kyydissä.

"Tänään testasin Puttea ekan kerran ikinä. Oli tosi kiva, vähän katteli ja ihmetteli paikkoja, mutta meni älyttömän hyvin kun jaksoi keskittyä"

Näin kirjoitin ensimmäisen kerran Putesta. Muistan, että tykkäsin siitä hirvittävän paljon. Sain alkaa ratsastaa Putella kerran viikossa maanantaisin, ja lähdin aina innoissani tallille sitä liikuttamaan. Tietenkään Viksua en unohtanut, vaan ratsastin myös sillä kaksi kertaa viikossa tavalliseen tapaan. Oli vaan kiva saada uusi poni Viksun rinnalle, sehän jos mikä on jokaisen ponitytön unelma!

Viikon päästä ensimmäisestä ratsastuksesta pääsin hyppäämään Putella. Muistan kyseisen päivän kuin eilisen, sillä se oli aivan ihana ratsastuskerta! Itseasiassa minun ei ollut tarkoitus edes ratsastaa Putella silloin, mutta olin samaan aikaan tallilla ja poni temppuili omistajan tytön kanssa. Siispä minä kapusin selkään ja hyppäsin hetken aikaa noin 70cm korkuisia esteitä. Rakastuin Putteen vielä enemmän, sillä se hyppäsi todella hienosti eikä kytännyt yhtäkään estettä. Kaikesta mentiin yli epäröimättä vaikka itse hieman jännitinkin.

Vuonna 2010 tehty video Putesta.

Kilpailin muutaman kerran Putella kouluratsastuksessa. Ensimmäiset kisat sillä kävin 20.syyskuuta samaisena vuonna, ja saimme prosenttitulokseksi 55%. Putte oli aika sika ja säikkyili kaikenlaista turhaa radan aikana. Se jokaisella kilpailukerralla keksi aina jotain temppuja meidän pään menoksi. Kävin sillä kahdet koulukilpailut, jonka jälkeen lopetimme kisoissa kiertelyn ja keskityin ratsastamaan ponilla turvallisesti kotitallilla.

Kuukaudet etenivät ja tein ponin kanssa vaikka ja mitä. Kiinnyin Putteen oikein kovasti ja se oli ehdottomasti lempiponini. Ratsastin paljon ilman satulaa, menin koulua, silloin tällöin hyppäsin ja välillä irtojuoksutin ja vietin sen kanssa vain aikaa. Sain myös kokea sen hurjatkin puolet moneen kertaan. Se heitteli mua välillä alas rajuilla pukeillaan tai ryösti kentän päästä päähän vetäen samalla pään alas. Enhän minä siellä pysynyt ja milloin tulin kotiin selkä kipeänä, käsi kipeänä tai aivotärähdyksen kera. Kerran minulta murtui solisluu pukittelun johdosta ja jouduin muutaman kuukauden ratsastuskieltoon.

Näiden putoamisten takia ponilla ratsastamisesta tuli jollain tapaa hyvin jännittävää. Saatoin välillä vähän pelätä selkään menoa, sillä koskaan ei tiennyt mitä se keksii seuraavaksi. Kaikesta huolimatta se pysyi edelleen ykkösponina, kunnes aloin huomaamaan surullisen asian.

"Ratsastin Puten tänäänkin. Ei siitä kyl tullut oikein mitään, kun jalat on niin pitkät ettei pysy pohje paikallaan :("

Aloin kasvamaan hurjaa vauhtia. Murrosikäni alkoi melko myöhään, ja olin ollut kahdeksanteen luokkaan asti pieni ja laiha. Yhtäkkiä hurahdin pitkäksi ja sen huomasi viimeistään Puten kanssa. Satulalla ratsastaminen oli hyvin hankalaa, sillä jalat roikkuivat eikä pohjetta pystynyt antamaan normaalisti. Ilman satulaa sain jalkoja paremmin koukistettua jotta sain annettua pohjetta. Ratsastinkin monta kuukautta pelkästään ilman satulaa siinä toivossa, että kyllä minä tällä pystyn vielä ratsastamaan.
Ainoaksi ongelmaksi ei jäänyt jalat. Selkäni alkoi oireilemaan ratsastuskertojen jälkeen, koska istuntani kärsi liian pienellä ponilla ratsastamisesta. Jos ratsu on liian pieni, istunta ei saa samanlaista tukea kuin sopivalla hevosella ratsastaessa.
Samoihin aikoihin aloitin ratsastamaan toista ponia, Gandia. Ja koska minulla oli myös Viksu ratsastettavana, ei olisi ollut aikaa liikuttaa kolmea hevosta, kun kouluakin piti käydä. Siispä yhdestä oli luovuttava, ja päätös oli tietenkin hyvin selvä; Putte. Valitsin Puten juurikin sen takia, että olin sille liian pitkä. 

Puten 'muistovideo'

Tammikuussa 2011 lopetin Puten hoitamisen. Ei siitä ollut helppo kertoa ponin omistajalle, mutta valintoja on joskus tehtävä. Suuresta luopumisesta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä näin Puttea aina kun kävin ratsastamassa Viksulla, ja näen sitä edelleen. Silloin tällöin sain liikuttaa ponia, kun sen omistaja tarvitsi apua. Niin myös teen joskus nykyäänkin, vaikka pitkä tietysti sille olen edelleen. Ratsastan sitä kuitenkin niin harvoin, ettei istuntani/poni siitä kärsi millään tavalla. 

Tässä päästäänkin nyt lauantaihin, jolloin Aada, Santra ja Vilja tulivat mukaan tallille auttamaan ja kuvaamaan, kun ratsastin Puten. Itseasiassa Viksukin oli mukana, mutta itse en sillä mennyt, vaan tytöt pääsivät testaamaan Viksun tasaista kyytiä.
Kävimme aluksi verkkaamassa hetken aikaa sänkkärillä ja baanatettiin pari kertaa vierekkäin. Puttehan oli taas ponimaisella tuulella ja heittelikin muutamat pukit kesken laukan, voi sitä (; Siirryimme sitten kentälle, jossa hyppäsin vähän Puten kanssa jumppista ja yhtä pystyä. Vanhojen aikojen kunniaksi poni päättikin heittää minut ketoon saatuaan siihen mahdollisuuden, kun lähdin työntämään esteelle vähän liikaa. Hetken aikaa näin tähtiä ja ilmatkin meinasi mennä pihalle, mutta pian jo kapusin kyytiin ja poni sai vuorostaan kurinpalautuksen. Sen jälkeen se kulkikin oikein kauniisti ilmaan minkäänlaisia yrityksiä saada minua alas selästään.

Putte on laadukas ja hieno poni, joka hyppää todella hyvin ja kulkee sileälläkin mallikkaasti, kun sitä osaa käskeä. Minua harmittaa niiiin paljon, että olen liian pitkä Putelle. Voi kun sille voisi saada edes reilu 10 senttiä lisää korkeutta, niin voisin sitä vähän enemmän ratsastaa! Kaikkea vaan ei voi saada. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että tiedän Puten olevan hyvissä, rakastavissa käsissä ja saan sitä nähdä vaikka päivittäin. Putte tulee aina olemaan ehdoton lempparini ja ikävöin vielä tänä päivänäkin niitä hetkiä, joita sen kanssa olen saanut viettää <3

Minun oli tarkoitus lisätä postaukseen vielä kooste kaikista näistä vuosista, mutta Puten materiaali on ulkoisella kovalevyllä ja kovalevy jäi kotiin (kirjoitin tämän töissä), mutta ehkä tämä postaus riittänee ihan näin :)

Vaihdoin muuten, kuten huomaatte, uudenlaista ulkoasua, bannerista ei pitänyt tulla tuollainen, mutta jostain syystä Blogger tummentaa bannereiden väriä ja kontrastia ja png-kuvat se muuttaa mustaksi, jos siinä ei ole mitään taustaa. Tämä blogi näyttäköön nyt ainakin väliaikaisesti tältä, eikai se ole ihan hirveä?! Kiitos muuten kaikill bannereita lähettäneille, katsotaan jos myöhemmin käytän niistä jotain, tällä hetkellä tein sittenkin kuitenkin itse bannerin nopeasti :)