toivepostauksista + muuta

Heippa!

Multa on paljon kyselty videopostauksesta, että millon sellainen olisi tulossa. Mulla ei oo valitettavasti vielä yhtään ideaa mistä voisin sellaisen tehdä, joten ideat olis enemmän kun tervetulleita! Varustepostaus on ainoa mitä en aio koskaan tehdä, sitä ei kannata siis ehdottaa :) Jossain vaiheessa tehdään Kaktun kanssa yhdessä videopostaus, kunhan vaan ollaan samaan aikaan tallilla ja keksitään joku idea.

Ajattelin toteuttaa seuraavan toivepostauksen, joka olisi kysymyspostaus. Tarkoituksena saisitte kysellä iiihan mitä haluatte minusta/Viksusta/Bohemiasta/Putesta/ratsastuksestani tai mitä mieleen juolahtaa. Jos kysymyksiä tulee hiiiiirvittävän paljon, valitsen niistä tärkeimmät/parhaimmat/kiinnostavimmat. Mutta laittakaa siis ihan niin paljon kysymyksiä kun vain keksitte! Ajattelin, että voisin toteuttaa vastaukset sitten videopostauksen muodossa (;

Tähän päivitän vielä Viksun viimepäivien kuulumiset..

Torstaina oli aivan kamala ilma, ukkosti ja satoi kaatamalla. Tarkoituksenani oli mennä tallille hyvissä ajoin sillä mun täytyi mennä sitten kavereiden kanssa Keravalle hengailemaan. Tallille meno vähän kuitenkin venyi tuon sateen takia, ja kun vihdoin ilma parani, kiireenvilkkaa menin tallille mopoautollani (vaikka matkaa oli vain kilometri, hehe..) ja juoksutin Viksua liinassa. Laitoin myös yhden kavaletin ja puomin joiden yli Viksun täytyi mennä. Muuten ruuna oli kivalla päällä ja aika pirteäkin, mutta sateen jälkeen kentän hiekka oli vähän kuhmuraista, niin Viksu meni nenilleen, ja näytti aika pahalta! Mitään ei onneksi käynyt, tarkistin hevosen kunnon ja jatkettiin juoksutusta.

Perjantaina kävin Viksulla ilman satulaa pellolla ja hiekkakuopilla ratsastamassa. Annoin Viksun mennä omaa tahtia ja ratsastin koko lenkin ajan ihan ilman ohjia. Kääntelin Viksua siis vain painoavuilla ja raipan avulla (Viksu tottelee, kun heiluttaa pienesti raippaa jommalla kummalla kaulan puolella pään vieressä). Tosi hyvin meni, vain muutaman kerran jouduin hieman avittaa ohjan avulla sillä vauhtia oli joko liikaa tai Viksu halusi mennä omaa reittiä, joka ei mulle käynyt ;D

Lauantaina kaverini tuli kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään ratsastusta Viksulla. Hänellä meni tosi hyvin ekaksi kerraksi ja uskalsi jopa laukata! Hauskaa mulla oli, kun Viksu nyki kokoajan ohjia tytön kädestä tai kuskasi ruohotupsuihin/puskiin/viljapellolle :--D

Alla videokooste kyseiseltä päivältä, nauttikaa ja naurakaa!

ratsastushistoriani

tässä postauksessa teidän toivomanne tarina omasta ratsastusurastani, ihan ensimmäisestä ratsastuskerrasta tähän päivään :) toivottavasti jaksatte lukea tarinani.

Ratsastuksen aloitin noin neljävuotiaana naapurimme shetlanninponilla Simolla. Se oli noin 115cm lehmänkirjava ruuna, omapäinen ja hieman laiska. Kävin noin kerran viikossa ratsastamalla Simolla, olin aina yhtä innoissani mennessäni tallille punaisissa kumisaappaissa ja trikoohousuissa. Joka kerta halusin ottaa näkkileipiä taskuun mukaan, joita tarjosin ponille joko ennen tai jälkeen ratsastuksen. Olin kiinnostunut tällöin ainoastaa ratsastamisesta, hoitamisen jätin aina äidille. Hän harjasi ja varusti Simon sillä aikaa kun minä olin laitumen reunalla repimässä tuoretta ruohoa tallin muille hevosille.
Ratsastus tapahtui lähimaastoissa; metsäpoluilla ja hiekkakuopilla. Tallilla ei ollut mitään kenttää, joten tallin omistajakin joutui ratsastamaan vain maastossa. Lenkit taittuivat aina käynnissä, sillä olin vielä sen verran kokematon ja pelokas, etten uskaltanut ravata tai laukata. Joka viikko käytiin maastossa ratsastamassa, enkä kyllästynyt siihen vaikka kiersimme samoja lenkkejä, pelkkää käyntiä mennen. Minulle riitti vain se, että sain istua ponin selässä ja katsella maisemia.
Muutaman vuoden ratsastettua Simolla uskalsin silloin tällöin ravata sen kanssa. Äitini opetti minut keventämään ja opin sen aika nopeasti. Simolla oli mukava pieni ravi, joten siihen oli helppo mukautua. Muutamat laukatkin otettiin silloin tällöin, ja aloin innostua enemmän ja enemmän ratsastuksesta.
Eräänä kesäpäivänä olimme äitini kanssa pyöräilyretkellä, ja poikkesimme Järvenpään ratsastuskoululle. Seurasimme yhtä ratsastustuntia ja totesin äidille, että olisipa ihanaa jos minäkin pääsisin. Äiti oli heti innoissaan ajatuksesta, täytyihän mulle saada kiva harrastus, josta nautin. Ilmoittauduimme ratsastuskoulun alkeiskurssille, ja niimpä seuraavana syksynä, vuonna 2004 menin ensimmäiselle kunnolliselle ratsastustunnille.
Sain alleni kimon, siron wpb-tamman Nellan. Harjoittelimme jo ensimmäisellä kerralla keventämistä, ja minusta tunnilla oli tylsää, sillä osasin jo keventää. Kaikenkaikkiaan jäi kiva fiilis tunnista ja olin innoissani, sillä sain muutamia hyviä kavereita uuden harrastuksen myötä.
Jossain vaiheessa lopetin Simolla ratsastamisen, sillä poni alkoi olla jo vanha ja eläkkeen tarpeessa, eikä minullakaan enää ollut niin paljon innostusta käydä sen luona, sillä meillä oli tosiaan vain maastot käytössä ja ponilla pääosin täytyi vain kävellä.

Jatkoin torstaisin Järvenpäässä ratsastamista, ja pikkuhiljaa pääsin korkeammalle tasolle ratsastamaan. Sain monta uutta lempiponiakin, mutta kaikista rakkain ja lempparein oli Nella-poni, jolla ratsastin ihka ensimmäisellä tunnillakin. Rakastin hypätä sillä, koska se ei koskaan kieltänyt ja teki hauskoja hyppyjä. Poni ja minä sovimme hyvin yhteen, sillä olemme molemmat herkkiä ja hieman temperamenttisiä. Lisäksi tykkäsin ratsastaa pienellä Marmor-ponilla, kauniilla, erittäin reippaalla Siirillä ja maailman rauhallisimmalla ja kilteimmällä valkoisella Jaskalla.
Poneista vähiten pidin lehmänkirjavasta, yksisilmäisestä Max-ponista. Se oli laiska ja itsepäinen poni, eikä totellut minua koskaan. Aina se ryöstäytyi ympyröillä ratsastaessani, tai jäi kentän keskelle jäkittämään eikä liikkunut mihinkään, vaikka kuinka yritin antaa pohjetta ja raippaa. Lisäksi toinen poni, Tomppa, oli mielestäni inhottava, koska sekin oli tosi laiska, tahmea eikä kääntynyt mihinkään. Olin siis enemmän reippaiden ponien tyyppiä, ja melkein mikä tahansa reipas poni kelpasi ;)

Estetunneilla pelkäsin aina hyppäämistä, ja kun oli oma vuoroni hypätä, sydän pomppi hullun lailla ja olin epävarma. Ponit kuitenkin hyppäsivät kiltisti eikä kukaan kieltänyt melkein koskaan. Siispä aloin pikkuhiljaa tykätä enemmän estehyppelystä, koska luulin että esteiden ylittäminen on kuin leikkiä vain ja ei tarvitse kuin ohjata poni esteelle. Jossain vaiheessa kuitenkin tämäkin luulo toteutui vääräksi, sillä sain alleni ponin, joka oli herkkä kieltämään. Muistan kyseisen tunnin ikuisesti, sillä olin toivonut hurjasti Nellaa estetunnille, mutta kun kävin lukemassa listan, nimeni kohdalla luki "Tumppi". TUMPPI! Voi kamala, se oli poni, jota melkein vihasin. Kovasuinen, reipas ja juoksi vain alta. Olin erittäin pettynyt ja yritin anella kaveriltani, joka oli saanut ratsukseen Nellan, että vaihtaisimme ponit. Jouduin kuitenkin tyytymään Tumppiin ja tuohtuneena lähdin sillä ratsastamaan. Meillä oli kuitenkin kiva tunti ja Tumppikin liikkui oikein nätisti, se ei ollut vielä kieltänytkään kertaakaan.
Ratsastuksenopettaja ehdotti, haluaisimmeko hypätä korkeutta. Innostuimme ajatuksesta ja pikkuhiljaa estettä nostettin isommaksi ja isommaksi. Tumppi hyppäsi joka kerta tosi kiltisti. Kun este oli nostettu noin 60cm, Tumppi iskikin liinat kiinni ennen estettä ja tipuin selkä edellä maahan. Se ei sattunut, mutta säikähdin hieman sillä jalkani jäi jalustimeen kiinni ja raahauduin pitkän matkaa ponin perässä. Rohkeasti nousin kuitenkin vielä selkään ja taisin ottaa vielä muutaman hypyn matalalla esteellä.

Ratsastuskouluvuosien aikana tipuin reilu kymmenen kertaa, mikä ei ole mikään valtava määrä, ratsastinhan viisi vuotta siellä. Koskaan en tippunut mitenkään pahasti ja kipusin aina heti uudelleen ponien selkään. Kehityin ihan mukavasti ratsastuskoulussa, mutten ikinä päässyt ratsastamaan mihinkään hyvään, tasokkaaseen ryhmään, sillä en ollut vielä niin taitava enkä osannut ratsastaa hevosia peräänantoon. Muodossa sain muutamat ponit kulkemaan, ja olin tosi fiiliksissä kun sain pienen Marmorin pyöreälle kaulalle, koska se oli yksi haastavimmista poneista. Sillointällöin ratsastuskoulun ohella kävin yksityistallilla kaverini mukana, ja pääsin joskus ratsastamaan suomenhevosruuna Viksulla. Se oli ihana, kiltti, aika vanha ruuna, mutta silti elämänsä kunnossa ja keksi jekkuja ratsastajien päänmenoksi. Ratsastelin kokoajan useammin ja useammin Viksulla, ja aloin unelmoimaan että hitsi kun olisi ihana saada vuokrata sitä. Niimpä päätin laittaa sen omistajalle vuokrausehdotuksen, ja kesälomalla 2009 sain luvan alkaa vuokraamaan Viksua.
Lopetin samalla Järvenpäässä ratsastamisen, sillä halusin omistautua kokonaan Viksulle ja oppia ratsastamaan sillä. Kehityimme yhdessä jonkin verran, kävin silloin tällöin sen kanssa koulutunneilla ja meillä oli tosi mukavaa yhdessä!
Kuukausi oli vierähtänyt, kun tallille saapui uusi poni, Sputnik. Se oli suklaanruskea risteytysponi, lihavassa kunnossa, mutta silti suloinen ja kiinnostuin siitä paljon. Ajattelin mielessäni että olisipa ihana joskus ratsastaa sillä. Eräänä päivänä se toteutuikin, sillä ponin omistaja Suvi kysyi, haluaisinko testata Puttea. Olin jo ratsastanut Viksun ja sen takia olin hieman väsynyt, mutta suostuin silti ratsastamaan ponilla. Ja hyvä kun suostuin; Putte oli juuri niin kiva kun olin ajatellutkin ja siispä sovimme, että alkaisin käymään Viksun ohella ratsastamassa joka maanantai Putella. (tossa alla on iso bloggerin oma tekemä väli, älkää välittäkö..)

ensimmäinen estetunti viksulla

Tästä alkoi siis Viksun ja Puten putki. Vuosi kului mukavissa merkeissä, sekaan mahtui rutkasti onnistumisia, mutta myös muutamia epäonnistumisiakin sekä este-ja koulukilpailuja. Puten kanssa kävin muutamissa koulukisoissa sijoittuen aika huonosti, sillä Putte oli jekkutuulella kisapaikalla, kulki pää pystyssä, mulkoili kaikkea ja keksi ties mitä konnankoukkuja radalla. Viksun kanssa kävin estekilpailuissa, huonolla maineella, Viksu nimittäin kieltäytyi melkein jokaiselle esteelle. Niimpä päätin että näiden ponnyjen kanssa tyydyn ratsastamaan vain turvallisella kotikentällä :D

Viksun kanssa meillä on harvoin sattunut epäonnistumisia tai mitään muutakaan pahaa. Puten kanssa on sitten käynyt kaikenlaista sitäkin enemmän. Lukuisia kertoja olen pudonnut ponin selästä, sillä Putte on todellinen rodeoponi välillä, eikä selässä tohdi pysyä millään. Joka tippumiskerralla olen jotenkin satuttanut itseni, milloin luita murtunut, milloin sattunut aivotärähdyksiä tai lihasrevähdyksiä. Välillä myös omistajan kanssa on ollut hieman viileyttä havaittavissa, olen nimittäin ollut hieman huolimaton ponin hoidossa/liikutuksessa. Kaikestahuolimatta Putte oli ja on minulle erittäin tärkeä poni ja varmaan tärkein poni mitä minulla on koskaan ollut.

 Aloin olla pitkä Putelle puolenvuoden sen hoitamisen aloittamisen jälkeen. Olin saanut kasvupyrähdyksen ja kasvoin huimaa vauhtia. Ratsastus Putella alkoi käydä liian hankalaksi, sillä en saanut pohjetta enkä jalkaterää pysymään paikoillaan. Sinnikkäästi jatkoin ponilla ratsastamista silti ja yritin peittää totuutta itseltäni.
Talvella 2010 kuitenkin oli pakko toteuttaa se, mitä en olisi halunnut tehdä. Lopetin Puten hoitamisen, sillä sen lisäksi, että olin sille liian pitkä, olin löytänyt uuden vuokraponin, Gandin. Se oli ruskea, siro wpb-ruuna ja muistutti hyvin paljon Nellaa. Kaksi kuukautta kerkesin ponilla ratsastamaan, ja olin kiintynyt siihen tosi paljon, sillä se oli äärettömän kiltti ja mukava poni, vaikka ratsastaessa vaatikin erittäin paljon. Aloin oppia ratsastamaan sillä ja saamaan sen herkäksi avuilleni ja innoissani jo katsoin kohti kevättä, mitä kaikkea ihanaa voisimmekin tehdä yhdessä. Tämän kaiken unelmoimisen sain kuitenkin unohtaa, sillä talvella 2011 sain ilmoituksen kesken koulupäivän. Sellaisen ilmoituksen, jota en olisi kuuna päivänä halunnut kuulla.
Gandi oli kuollut. Sen jalka oli murtunut tarhassa ollessaan, ilmeisesti joku muu hevonen oli potkaissut sitä. Ihana, rakas, kiltti Gandi! En enää koskaan näkisi sitä, eikä meillä olisi mitään yhteistä tulevaisuutta! Olin surun murtama aika pitkään, mutta elämän täytyi jatkua.
Aloin etsimään vaivihkaan uutta vuokraponia Gandin tilalle. Halusin osaavan ponin, jolla saisi myös hypätä. Kyselin muutamalta kaverilta, tietäisikö kukaan heistä ketään, kenellä olisi vuokralle annettavia hevosia. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt.
Tutustuin 2011 alkupuolella paremmin Aadaan, Bohemian omistajaan, Facebookissa ja sovimme tapaavamme eräänä viikonloppuna heidän kotonaan. Tutustuttiin siinä sitten paremmin ja kun hänkin kuuli Gandin kuolemasta, hän ehdotti että voisin kokeilla ihan vaan huvin vuoksi eestinhevostamma Bohemiaa. Aada kertoi että etsi Bohemialle vuokraajaa, ja jos kiinnostuisin ponista, voisin alkaa sen uudeksi vuokraajaksi. Laitoin idean korvan taakse ja kävin testaamassa Bohemiaa. Ihastuin siihen heti ensimmäisellä kerralla, se oli aikalailla minun tyyppiäni, vaikka olikin laiska ja vaati ratsastajalta taitoa. Päätin alkaa tamman vuokraajaksi huhtikuussa 2011 ja edelleen samalla tiellä ollaan :)

 Bohemia on tajuttoman kiva poni, ja erittäin osaava, huhhuh. Se opettaa paljon niin koulu-kuin estepuolella ja olen tämän kevään aikana kehittynyt huimasti ratsastajana. Bohemialla ei olekaan mikään tavallisen ponin elämä takanaan, se on kokenut kovia, ja todellakin painottaen sanaa kovia. Tarina on surullinen, mutten sitä kerro julkisesti enkä muutenkaan kenellekkään, sillä omistaja on sitä pyytänyt ja tajuan sen erittäin hyvin myös itse.
Bohemian kanssa ollaan harjoteltu enemmän esteitä kuin koulua, sillä Bohemia kielteli erittäin herkästi, koska sen luottamus oli pilattu esteratsastuksessa. Olen ollut ainoa, joka sillä hyppää, ja sitäkautta B on alkanut luottamaan muhun eikä ole aikoihin kieltänyt. Korkeammat esteet ollaan jätetty pois, sillä ponin takajalat eivät kestä korkeampia esteitä. Syksyllä meidän olisi tarkoitus osallistua pieniin harjoitusestekilpailuihin, saa nähdä mitä tulee ;)
Viksun kanssa menee todella hyvin, saan sen liikkumaan nykyään kivasti ja senkin kunto on kasvanut. Ikää ei juuri Viksusta huomaa, sillä se on edelleen pirteä kuin peipponen ja välillä aika jekkuilija, tosin viimeaikoina nekin ovat jääneet vähälle.

Viksun, Bohemian, Gandin, Puten ja ratsastuskoulun ponien lisäksi olen päässyt ratsastamaan monilla muillakin hevosilla. Ihan kaikenlaisten hevosten selässä on käyty ja mitään ratsastusuraltani en haluaisi ottaa pois, enkä kadu mitään. Toivon että ratsastusurani jatkuisi yhtä mukavana ja tulevaisuudessa ehkä kilparadoilla, kuka tietää! ;)

Pahoittelen, että kuvia on erittäin vähän, bloggeri ensinnäkin on ihan k*sipää, ja siirtelee välillä ite kuvia eripaikkoihin, ja toisekseen mulla on toooosi vähän kuvia mun ratsastuskouluvuosista tai viksun ja puten alkuajoista :/ toivottavasti nää jotkut kuvat edes riittivät ja tää postaus kelpaa teille ;) kommenttia olis enemmän kuin kiva saada... O:)

Bohemian kuulumiset

Peetu :)

Noniin, Savosta palailtu ja takaisin "arkeen", vaikka lomahan vielä on ;--D Mutta siellä maalla peltojen, metsien ja järvien keskellä unohtaa ajantajun kokonaan, ja kun siellä ei juuri mitään ihmeellistä tekemistä ole, rauhallista oleskelua vaan. Paitsi tietenkin, että käytiin jokapäivä uimassa vähintään kerran (; Niin, ja kävinpä kerran ratsastamassa sellaisella pienellä maalaistallilla :) Ratsastin Peetu-nimisellä kuusivuotiaalla, noin 175cm korkealla puoliverisellä. Se oli aivan erilainen ratsastaa kun muut hevoset, joilla menen, mutta kauniisti se kulki kunhan malttoi keskittyä. Vähän oli hakemista pyöreälle kaulalle, ja moottori tuntui hitaasti syttyvältä. Lisäksi ärsyttävä piirre hevosessa oli, että se nyki päätänsä alas todella paljon. Kaikenkaikkiaan oli se kuitenkin mukava ratsu ja kiva vaihtelu Viksulle ja Bohemialle :)

Kerron teille tässä postauksessa lisäksi Bohemiasta.
Sunnuntaina 17.7 kävin ratsastamassa ponilla ilman satulaa, hypättiin kolmea pientä estettä, jotka olivat peräkkäin niin, että väliin tuli 3-4 laukka-askelta. Tarkoituksena antaa Bohemian mennä 'itse', rentona pitkällä kaulalla. Aluksi tietenkin hyvällä ohjastuntumalla muutamat hypyt molempiin suuntiin, sen jälkeen aloin löysäämään ohjaa kokoajan ja lopuksi hyppäsinkin ilman käsiä moneen otteeseen! Korkeimmillaan keskimmäinen este oli noin 60cm. Bohemia oli tunnilla erittäin rento, reipas ja herkkä. Se oli intopiukeana, kun sai hypätä vapaasti esteitä, vauhtia tuntui välillä kaarteissa olevan vähän liikaakin! Poni pärski laukan tahdissa ja korvat sojottivat pystyssä, silmissä samalla innokas katse ;)
Lopuksi Aada lyhensi esteiden välit ihan pieniksi, niin että jokaiseen väliin mahtui yksi koottu askel. Bohemia hyppäsi kuin vanha tekijä ja kuunteli erittäin hienosti jokaista pidätettäni. Loppuraveissa tamma liikkui kauniisti ja jäi tosi kiva fiilis tunnista, olen nyt vihdoin saanut Bohemian luottamaan muhun ja käy kerta kerralta paremmaksi ja paremmaksi ratsastaa. Ja esteillä en edes muista milloin viimeksi se olisi kieltänyt! Jee :)
Tässä alla videokooste meidän hypyistä :)

Viimesunnuntaina menin eteenalas-treeniä B:n kanssa, paljon pääty-ympyröitä, voltteja, taivutteluja ja eteenpäinpyrkivää liikettä. Poni oli aika kiva ja liikkui mukavasti ja rennosti. Bohhe on ollut vähän jäykähkö takapäästä viimeaikoina, joten ei olla nyt hypätty sen kanssa, vaan tarkkailtu takapäätä ja liikettä. Nyt se oli kuitenkin ihan normaali ja liikkui hyvin.
Maanantaina meninkin sitten kunnolla koulua. Paaljon siirtymisiä ja temponmuutoksia. Poni oli todella kiva ja liikkui hyvin pikkuhiljaa, meni kokoajan paremmin. Laukassa sai vähän käskeä jaloilla, että sai laukan säilymään hyvänä ja pyöreänä, ravissa oli aika hyvä ja liikkui omalla moottorilla. Kuuma tuli molemmille, vaikka ulkona olikin vain joku 23-24 astetta, mutta Bohemia onkin sellanen poni että sen kanssa ei pääse helpolla, ja hyvä niin ;)

Lopuksi vielä SUPERKIITOKSET +160 lukijalleni, ihanaa että teitä on jo noin monta :) Mun pitää kohta toteuttaa yksi toivepostaus, ratsastushistoriani. Pahoittelut että sen tekeminen on jäänyt :/

viksun kuulumiset

Kirjoitan tähän heti vielä perään Viksun ratsastukset :)

Samana päivänä torstaina, kun menin Hilariuksella, ratsastin illemmalla vielä Viksun. Puolet tunnista hyppäsin ja puolet ratsastin koulua. Laitoin pitkälle sivulle kaksi kavalettia ja yhden pystyn, kaikki samalle linjalle. Kavalettien väliin mahtui yksi askel ja pystylle täytyi tulla aluksi noin kolmella/neljällä askeleella.
Aluksi verkkasin Viksua temponvaihteluilla, volteilla ja ympyröillä. Se oli erittäin hyvä jo alussa, reipas ja taipuisa. Laukoissa ratsastin reippaasti eteen jotta nelitahtisuus saataisiin pois. Aika hyvin Viksu laukkasikin myös lyhyellä laukalla, kunhan jaksoin pitää hyvän pohjetuntuman ja ettei Viksu päässyt rikkomaan raville.
Aloin sitten tulemaan esteille aluksi ravissa. Alussa  kuten tavallista, oli hieman sähellystä etenkin sen jalkojen kanssa. Askeleet eivät meinanneet sopia ja toisekseen Viksu ei meinannut nostaa jalkojaan tarpeeksi vaan puomit kolisivat jonkin verran. Vasta kun nostin kaikkia esteitä hieman, niin alkoi laukka pyörimään paremmin, askeleet osua kohdilleen ja jalatkin nousivat hyvin. Sen jälkeen ei ollut mitään ongelmaa ja lopuksi hyppäsinkin noin 60-65cm pystyn ponnyn kanssa. Se on Viksulle jo aika iso este sillä siltä ei lyödy niin paljon ponnistusvoimaa ja meinaa se mahakin ottaa esteisiin kiinni ;) No, ei ihan mutta lähellä on :D!
Lopuksi reenasin Viksun kanssa vähän takaosa -ja etuosakäännöksiä pysähdyksistä ja ympyrällä työskentelin kaikissa askellajeissa. Viksu oli oikein mukava ja siitä löytyi taas kivaa liikettä!
Alla pieni videokooste meidän hypyistä. Ja lopussa huomaan kyllä itse vastalaukan, mutta mulla ei oo videolla oikeeta laukkaa ja Viksulla on ihan älyttömän vaikea huomata jos se menee väärää laukkaa :--D Tuli meille hyvää vastalaukkatreeniä :)

Tänään, lauantaina, kävin Viksun kanssa puolentoista tunnin maastolenkillä ilman satulaa. Mentiin peltojen läpi käymään Ullalla päin, Ulla siis asuu reilun kilometrin pässä Viksu-tallista, sen jälkeen palattiin takaisin päin ja mentiin hiekkakuopille. Aina kun oli mahdollisuus ja hyvä pohja, laukattiin ja ravattiin. Viksu oli reippaalla tuulella ja vähän höpsökin. Kerran olin eeeerittäin lähellä ettei menty mukkelis makkelis Viksun kanssa, se sai kuitenkin onneksi pidettyä itsensä pystyssä. Jos oltais kaaduttu niin ei ois tullut varmaan mitään nättiä jälkeä, sillä pohja oli suht kovaa hiekkaa ja seassa oli vähän kiviäkin. Ja kun siellä kuopilla on ihan hirveästi mopopoikia jotka pilaavat polut pyörillänsä, niin Viksulle aina se pohja ei ole ihan parhain mahdollinen :/
Selvittiin kuitenkin retkeltä hengissä eikä sadekkaan päässyt yllättämään vaikka pilvet hyvin uhkaavilta näyttikin :)
 
Lopuksi tiedotus teille lukijoille; olen koko ensiviikon Savossa lomailemassa, joten blogillani tulee olemaan reilun viikon päivitystauko. Palaillaan sitten parin viikon kuluttua!

Hilarius-postaus

Tässä postauksessa kerron pelkästään Hilariuksesta :) Se on siis se kuvankaunis liinakkoruuna, josta mulla on yksi video youtubessa katso video tästä . Toinen video on tulossa kunhan saan inspiraatiota ja vielä hieman enemmän uutta matskua ;)

Ratsastin Hilariuksella viime sunnuntaina, sekä tällä viikolla torstaina. Sunnuntaina oli vähän sellasta tutustumistuntia Hilariukseen, sillä siitä on viimeksi vajaa vuosi kun sen selässä kävin. Siispä täytyi vähän testailla että mitenkäs tämä hevonen toimikaan. Aika mukavasti sain sen liikkumaan, vaikka alussa olikin vauhdikasta ja hieman keskittymisvaikeuksia. Hilarius on aika vahva hevonen, ja sen kanssa ei missään nimessä saa jäädä vetämään suusta. Se on opetettu myötäämään niin, että kun pidättää hieman ohjista niin Hilarius "nyökkää" päällään ja myötää niskasta ja pyöristää itseään. Samalla kun hevonen myötää, on ohjista myödättävä samantien, eikä jäätävä vetämään. Sen kanssa täytyy myös olla vakaa ja pehmeä käsi jotta siitä saa jotain liikettä irti. Hilariuksella on hieman oma tapansa ratsastaa, se ei ole ihan kaikista normaalein hevonen :)

Aluksi verkkasin pitkin ohjin ja asettelin pikkuhiljaa isoilla ympyröillä. Pikkuhiljaa otin ohjia lyhyemmäksi ja Hilariuksen kunnolla tuntumalle. Työskentelin pääty-ympyröillä ja ratsastin Hilariusta suoraksi, niin että siihen oli tasainen tuntuma molemmissa ohjissa ja niin että pää pysyi suhteellisen suorana, eikä taipuneena sisään tai ulospäin. Se oli aluksi hieman kova ja vahva suusta, mutta pidin itse käsiä hiljaa ja myötäsin ohjista kuitenkaan niitä pidentämättä, niin alkoi hevonenkin kantaa itse itseään ja oli mukavampi ratsastaa.

Tässä on Hilariuksen kaveri Erkki :)

Laukassa tein samaa harjoitusta, aluksi ratsastin pidemmällä ohjalla ja lyhensin ohjaa pikkuhiljaa. Jonkin aikaa sain ratsastaa ennenkuin Hilarius toimi lyhyemmällä ohjalla, sillä se yritti rikkoa usein raville ja livistää tuntumasta. Loppua kohden se olin kuitenkin aika hieno ja pehmeä, mutta vauhtia löytyi älyttömästi ja jouduin muutamaan otteeseen ottamaan hieman enemmän kiinni sisäohjasta ja kääntämään pienelle ympyrälle.
Hilariuksen kotitallilla kun ei ole kenttää, joudumme ratsastamaan laitumella, jossa ei siis ole juurikaan aitoja ja siksi tilaa on enemmän jolloin hevonenkin on enemmän innoissaan kun ei tarvitse kiertää pienessä tilassa.
Loppuravailin Hilariuksen ja kävin sitten tiellä kävelemässä edes takaisin. Heppa oli ihan hikinen ja vaahdossa tunnin jälkeen ja puuskuttikin aika tavalla, töitä se siis teki :) Pesin koko hevosen sienellä ja vein takaisin tarhaan, jonka jälkeen juoksutin vielä yhden welsh mountain-poni Erkin, joka on Hilariuksen seurakaveri.

Torstaina menin Ullan tunnille Hilariuksella. Ulla on siis Hilariuksen omistaja ja samalla mun nykyinen ratsastuksenopettaja, joka pitää epäsäännöllisesti silloin tällöin mulle tunteja joko Viksulla tai Hilariuksella.
Laitoin herätyksen vähän yli kymmenen ja 11 aikaan olin tallilla laittamassa Hilariusta tunnille valmiiksi. Aamu oli aika viileä, mutta aurinkoinen ja mulla oli hyvä fiilis, että tästä tunnista tulee todella kiva!
Aluksi alkukäyntien jälkeen työskentelin käynnissä ihan kevyellä ohjastuntumalla, tarkoituksena houkutella Hilariusta eteenalas ja myötäämään suusta ja kaulasta. Sen jälkeen lyhensin pikkuhiljaa hieman ohjia ja otin enemmän painetta hevosen suuhun niin että saisin Hilariuksen herkäksi ja rennoksi suusta sekä takapään toimimaan kunnolla. Siirryttiin sitten työskentelemään ravissa, mutta pitkällä ja kevyellä ohjalla, edelleen houkuttelemalla Hilariusta pyöreksi edestä. Samalla tein pieniä temponvaihteluja niin että Hilarius alkaa ottamaan takajalkoja enemmän käyttöön.

Kun hevonen alkoi toimia pidemmällä ohjalla, lyhensin pikkuhiljaa ohjia lyhyemmäksi ja hevosta kootummaksi. Vähän oli hakemista kokoamisen kanssa, sillä Hilariuksella oli paljon virtaa eikä se malttanut odottaa apujani vaan yritti juosta pois avuilta. Välillä täytyi ottaa kunnon pidätteitä että sain hevosen läpi ja täysin kuuliaiseksi.
Ulla laittoi sitten kolme puomia toiselle pitkälle sivulle ja välikäyntien jälkeen työskenneltiin isolla ympyrällä ja ylitettiin kyseiset puomit. Aloimme työstämään Hilariusta niin, että saisin sen ihan suoraksi allani, vaikka ympyrällä ratsastinkin. Aluksi pidin pelkästään ulko-ohjaa tuntumalla ja käänsin Hilariusta pelkällä ulko-ohjalla  ja ulkopohkeella. Siitä pikkuhiljaa aloin ottamaan myös sisäpuolta tuntumalle ja asettamaan hieman sisällepäin unohtamatta ulko-ohjan ja pohkeen tukea. Tätä jatkettiin niin pitkään että Hilarius oli rehellisesti suora ja kuunteli jokaista apuani. Se oli mahtava fiilis kun huomasi, että hevonen on täysin itseni hallittavissa, läpiratsastettu molemmista ohjista ja pohkeista ja rento ja herkkä.
Lopuksi laukkasin vielä ympyröillä eteenalas ja harjoittelin kunnon myötäämistä ohjilla ja istunnan rentoutta.

 Ulla sanoi, että mulla ei ole mikään erityisen kaunis käsien asento, ja mun täytyisi harjoitella vielä enemmän myötäämään käsillä hevosen liikettä, sillä jään välillä passiiviseksi, eli en muista myödätä tarpeeksi ja liikuttaa käsiäni hevosen liikkeen mukana. Kehuja hän antoi sen verran, että sanoi mun olevan kehittynyt erittäin paljon viimekesästä. Olen ite huomannut saman asian, kokemusta on tullut lisää sillä mun hevosharrastus on viime talvesta lähtien ollut paljon vakavampaa, tavoitteellisempaa ja oon saanut uuden vuokraponin Bohemian jonka kanssa oon oppinut myös paljon :)

esteitä ja koulurääkkiä

Woou, lukijat senkun lisääntyy! Kiitos ihan hurjasti kaikille jälleen!
Vaihdoin tuon "Piditkö"-kysymyksen toiseen ja näköjään kaikki klikkaukset nollaantuivat :( Näyttää hieman tyhmältä ja siltä, ettei kukaan olisi reagoinut mun blogikirjotuksiin, mutta noh, ei voi mitään :) Mutta halusin poistaa sen "En"-nappulan, koska sehän on aika turha, eikä kukaan sitä ikinä painanutkaan (tosin ihan hyvä juttu vain (; ).
Päivittelen taas lauantain, sunnuntain ja maanantain ratsastukset. Viime torstaina en päässyt ratsastamaan Viksulla, sillä olin kaverini luona Kirkkonummella, joten menin sillä vain lauantaina. Ukkospilvet nousi aika nopeasti iltapäivällä, joten minun täytyi ratsastaa Viksu aika nopeasti että ennätettäisiin ennen sadetta ja ukkosta.
Viksu oli siirretty nyt kentän ja talon viereiselle laitumelle, josta hain sen kuntoon laitettavaksi. Alkukäynnit ja alkuverkat kävin ratsastamassa jälleen pellolla, ja Viksu oli tosi pirteän oloinen. Ravasin ja laukkasin aika pitkän pätkän (tai no annoin Viksun mennä omaa tahtia ja sehän itse halusi mennä muuta askellajia kuin käyntiä (; ).
Kentälle laitoin keskiympyrälle puomeja niin, että puomit muodostivat ympyrän. Kaksi puomia uralle ja kaksi kentän keskelle. Puomien väliin mahtui noin 4-5 laukka-askelta. Aluksi jumppasin Viksua ihan vain normaaleilla volteilla ja ympyröillä molemmissa suunnissa ja heppa liikkuikin aika mukavasti ja oli vetreä jo heti alusta. Keski-ympyrällä tein puomien väleissä aluksi käynnissä temponvaihteluja, sen jälkeen käynti-ravi-siirtymisiä, sitten kokoajan ravia. Näin sain Viksun hyvin kuulolle ja työskentelemään kunnolla. Lisäksi se sain harjoitusta jalkojen nosteluun, puomiharjoituksissa sen täytyy keskittyä paremmin omiin jalkoihinsa. Välillä tosin puomit kolisivat jonkin verran..
Välikäyntien jälkeen siirryin tekemään ympyrällä ravi-laukka-siirtymisiä ja lopuksi laukkasin pyöreää, reipasta laukkaa ja yritin laskea ja saada askeleet sopimaan väleihin. Viksu on siitä kiva, että se tottelee erittäin hyvin pidätteitä ja osaa säädellä laukkaa pidätteiden avulla.
Kaikenkaikkiaan tunti oli tosi kiva ja ennätettiin loistavasti ennen sadetta ja ukkosta, jotka siirtyivätkin pois eikä mitään myrskyä tullutkaan :D

Sunnuntaina hyppäsin Bohemialla samalla tunnilla Aadan ja Futuran kanssa. Kentällä oli esteet jo valmiiksi laitettuina, joten päästiin suoraan verkkaamaan ja siitä sitten hyppäämään. Aluksi tultiin sarjaestettä, sen jälkeen ristikkoa joka oli lävistäjällä sekä keskihalkaisijalla ollutta okseria. Bohemia hyppäsi erittäin hyvin kieltämättä kertaakaan. Alkuverkassa luulin, että Bohemia on tänään laiska eikä hyppää mihinkään, mutta sainkin yllättyä positiivisesti, sillä tamma imi hyvin esteille eikä edes yrittänyt kieltäytyä! Nyt kun olen säännöllisesti hypännyt sen kanssa ja olen ainoa, joka sen kanssa treenaa esteillä, on alkaneet tunnit tuottaa tulosta ja ollaan jo suunniteltu että pitäisi lähteä ekoihin estekisoihin!
Esteitä nostettiin kokoajan hieman ylemmäs ja lopuksi kun tultiin rataa, korkeudet olivat siinä 90cm paikkeilla okseria lukuun ottamatta. Kerran Bohemia kieltäytyi pystylle, sillä itse jäin pidättämään liikaa vaikka poni olisikin mennyt, jonka seurauksena se ei sitten viitsinyt hypätä, sillä ei tiennyt mitä pyysin. Muuten tunnista jäi erittäin hyvä fiilis ja olin tositosi iloinen ponista :)<3

Maanantaina oltiin Bohemian kanssa Aadan koulurääkissä, kirjaimellisesti. Olin tunnin jälkeen niin poikki että tuntui kuin jalat olisi lähtenyt alta ja silmissä näkyi vain pyöriviä rinkuloita :D
Harjoiteltiin puolitakaosakäännöksiä ja kokonaisia takaosakäännöksiä. Työskenneltiin kokoajan pääty-ympyrällä, tai no neliöllä. Kulmissa täytyi pysähtyä ja kääntää etuosaa niin että takaosa pysyy paikoillaan. Hetken treenattua ne alkoivatkin sujua kivasti :) Sen jälkeen siirryimmekin kokonaisiin takaosakäännöksiin, ja alussa meni ihan tyydyttävästi, mutta sitten iski takapakki ja ponin jalat eivät pysyneetkään paikoillaan vaan koko ponin kroppa kääntyi käännöksen mukana. Aada nousi sitten selkään sillä mun kanssa ei poni ollut kunnolla (; Aada näytti mallia kuinka se takaosakäännös tehdään ja sen jälkeen nousin itse uudelleen selkään. Sen jälkeen käännökset alkoivatkin sujua paremmin.

Harjoiteltiin sitten laukassa temponvaihteluja, aluksi keskilaukkaa,  sitten harjoituslaukkaa ja pikkuhiljaa aloin koota laukkaa pienellä ympyrällä. Se oli erittäin vaikeaa, sillä tuntu että täytyy keskittyä niin moneen asiaan samaan aikaan! Kyllä niitä hyviäkin pätkiä tuli ja sain ahaa-elämyksiä että näin tämä asia toimikin.
Lopuksi vielä työskenneltiin hieman ravissa ja poni oli erittäin hyvä. Istuin vain kyydissä ja poni kulki kauniisti allani. Kaikki työnteko lopulta palkittiin ja täytyi tunnin jälkeen todeta että huh, poni ei kyllä tee mitään ilmaiseksi! Ja se on vain hyvä juttu, näin minäkin kehityn ja opin paremmin. Parempaa ponia kuin Bohemia ei löydy!!

Loppuverkkaa eteen-alas. Ja voi jestas toi mun asento, mä en sitten osaa istua tuolla yhtään!

Tallin esittely [videopostaus]

Tässä teille lukijoille esittelyssä Viksun kotitalli, epäviralliselta nimeltään "Viksu-talli" :) Esittelen siis tallin paikat samalla selostaen kameran takana. Toivottavasti video kiinnostaa ja jaksatte katsoa sen loppuun asti. Huomenna on tulossa normaali blogikirjoitus ja keskiviikkona kerron teille Hilariuksesta, ja saattepa nähdä videomateriaalia siitä ;)
Siihen asti näkemisiin!

P.S KIITOS SUUUPERHURJASTI KAIKILLE 133 LUKIJALLENI <3 uusia lukijoita odotan innolla ja toivotan lämpimästi tervetulleeksi (;

päivityksiä

Anteeksi, mulla on taas ollut pieni päivitystauko tässä :( Mutta mulla on ollut paljon ratsastettavaa ja muutenkin tekemistä, joten en ole kerennyt enkä sitten jaksanut kirjoitella. Nyt kuitenkin kerron teille lyhykäisyydessä viimepäivistä.

Viimeviikon torstaina kävin Viksun kanssa pitkällä maastolenkillä lähihiekkakuopilla. Vaikka oli reilusti hellettä ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, niin Viksu oli kaikesta huolimatta erittäin pirteä ja eteenpäinpyrkivä. Käveltiin paljon, mutta silloin tällöin laukkailtiin ja ravailtiin muutamia pätkiä ja hypättiimpä kaksi maastoestettä!
Lenkin jälkeen Viksu oli aivan vaahdossa ja hikinen joten pääsi tallilla kokovartalopesulle (; Ja tarttui minulle matkanvarrelta yksi matkamuistokin; suht isot naarmut, sillä mulla jäi paljas jalka hevosen ja karkean puun väliin, auts.

Lauantaina ja sunnuntaina tein aamutallin Aadalle, sillä heidän perhe oli kisamatkalla. Heräsin vähän yli seitsemän molempina päivinä ja puoli yhdeksältä olin tallilla jakamassa hevosille väkirehut. Sen jälkeen kävin laskemassa laitumille vedet, sitten yhdeksän aikoihin vein hevoset laitumille. Tämän jälkeen siivosin 6 karsinaa ja lopuksi kävin Bohemian kanssa uudella sänkkärillä laukkaamassa! Vähän tehtiin myös töitäkin kentällä, ettei mennyt ihan laiskotteluksi :) Bohemia oli tosi kiva, ja aika reipaskin ja työskenteli hyvin. Kerran täytyi käyttää raippaa vähän reippaammin että poni tajuaa että _kokoajan_ täytyy jatkaa reippaasti. Vastaukseksi sain muutaman korkean pukin mutta pysyin selässä vaikka olinkin ilman satulaa ja melko liukkailla housuilla.

Sunnuntaina tein siis jälleen aamutallin. Hommien välillä kävin kuvaamassa Kaktua ja Futuraa kun he menivät kentällä. Kaikki hommat tehtyäni kävin hakemassa Bohhen laitumelta ja lähdin ilman satulaa aluksi taas pellolle verkkaamaan. Otettiin muutamat ravit ja laukat, sen jälkeen siirryttiin kentälle työskentelemään. Jumppasin ponia ympyröillä, suunnanmuutoksilla, siirtymisillä ja temponvaihteluilla. Muutamat väistötkin kokeilin. Bohemia oli todella hieno ja harmitti ettei kukaan ollut meitä kuvaamassa :-/ Meillä on yhteistyö nyt tosi hyvällä mallilla ja Bohemia liikkuu mukavasti heti alusta lähtien. Jesjes!

Maanantaina hyppäsin Bohemialla kolmen esteen sarjaa. Jokaisen esteen välissä täytyi siis tulla yksi askel. Aloitimme ihan matalista ristikoista, ja hypättiin molempiin suuntiin aluksi ravissa. Aada nosti pikkuhiljaa epäjärjestyksessä esteitä ja ylitimme kaikki puhtaasti ja kieltämättä. Lopussa esteet olivat suunnilleen tässä järjestyksessä: 50cm, 80cm ja 95cm. Viimeinen este nostettiin metriin, mutta Bohemia pudotti molemmilla kerroilla puomin, jolloin laskimme esteen suunnilleen viisi senttiä alemmaksi. Päästiin sen jälkeen puhtaasti ja lopettelin loppuraveilla. Olin eerittäin ylpeä tästä hienosta tammasta, sillä se ei kieltänyt kertaakaan! Ei edes kertaakaan epäröinyt vaan hyppäsi ihan nöyrästi! Toivotaan että poni on nyt vihdoin oppinut, ettei kieltäminen kannata ja hyppää jo ensimmäisellä kerralla :)

 Tänään eli tiistaina ratsastin Viksulla koulua satulan kanssa. Alkuverkka mentiin pellolla, laukkasin ja ravasin muutaman mäen. Viksulla tuntui olevan taas ihan  hirmuisesti energiaa ja täytyi pidätellä ettei ruuna lähtenyt ominpäin sinkoilemaan mihinkään ;)
Kentällä tehtiin paljon voltteja, ympyröitä, siirtymisiä ja väistöjä. Viksu oli heti alusta lähtien hyvin eteenpäinpyrkivä ja joustava edestä. Pyöristyi hyvin niskasta ja kaulasta ja totteli apuja heti. Jopa vasempaan suuntaan, joka on tunnetusti Viksulle vaikeampi, meni tosi kivasti ja Viksu taipui ja pyöristyi ravissa ja käynnissä.
Välikäyntien jälkeen siirryin laukkaamaan pääty-ympyröillä. Viksu nosti hienosti laukan pienillä avuilla ja laukassa asettui, taipui ja rentoutui melkeimpä heti. Laukka ei ollut yhtään nelitahtista vaan pyöri aika hyvin kolmitahtisena. Lopuksi vielä mentiin muutamia raviväistöjä, joita olen tosi harvoin Viksun kanssa treenannut. Ne kuitenkin menivät aika kivasti ja loppuravien jälkeen käytiin vielä pellolla kävelemässä. Yhteensä ratsastin huimat 1h 15 minuuttia! Töitä siis tuli tehtyä kunnolla ja jäi tosi hyvä fiilis tunnista :)

Laukka oli erittäin hyvä :)

Ravi kulki hyvin molempiin suuntiin

 Lauantaina ja sunnuntaina ratsastan pitkästä aikaa Hilariuksen. Sen omistajalla on jalassa tulehdus jonka takia tarvitsee apua hepan liikuttamisessa ja suostuin mielelläni! Ja jos suinkin saan jonkun kuvaamaan meitä, teen jonkun videon meistä Youtubeen ;)