vuoden 2012 parhaimpia kuvia [+ hiljaiseloa]

Päätin koota parhaimpia kuvia vuodelta 2012, laitoin tähän nyt myös Bohemiasta kuvia vaikken kyseistä ponia enää hoidakaan. Toivottavasti pidätte postauksesta :)

Tässä kuvassa pidän todella paljon maisemasta sekä auringosta, joka tuo lämmintä sävyä hevoseen sekä koko kuvaan. Viksulla on lempeä katse ja se on rento.

Tässä kuvassa on sitä jotain mistä pidän! Voi tuntea vauhdin miten Bohemia kirmaa ohuella hangella niin kovaa kun ikinä pääsee. Tammikuussa laukattiin paljon pellolla ja tiellä, ja tämä oli tammikuun kuvista ehdottomasti paras.

Helmikuulta ei löytynyt Viksusta yhtään kuvia. Bohemiastakin kaikki oli ratsastuskuvia, mutta muistin että sain pari kivaa poseerausta Bohemiasta helmikuussa. Tässä yksi niistä. Maisema on rauhallinen ja ruskeat värit tuovat vastapainoksi lämpöä kuvaan. Bohemialla on eloisa katse.

Maaliskuulta löytyi todella huonosti kuvia. Viksusta ei löytynyt yhtään ja Bohemiastakin vain muutama baanatuskuva. Valitsin tämän kuvakulman takia ja koska Bohemia lentäääää ;)

Huhtikuultakin oli vähän mitään hienoja kuvia :( Tämän valitsin, koska mielestäni kiva ja rento kaverikuva. Bohemia näyttää lempeältä ja halaan jollain tapaa kivasti ponin kaulaa. Värit ovat neutraalit ja pehmeät.

Tämä on ehdottomasti hauskimpia ja iloisimpia kuvia mitä koneeltani löytyy. Vesi roiskuu ja sekä hevosella että ratsastajalla on kivaa. Nousee aina hymy huulille kun muistelee tätä maastoreissua :)

Kauniimpia pääkuvia mitä olen Bohemiasta saanut. Rakastan kuvan valoisuutta, värejä ja taustaa. Bohemiasta huomaa kuinka hyvässä kunnossa se on, karva kiiltää ja ilme tyytyväinen.

Tällaisia kuvia löytyi muutama, mutta valitsin Viksusta tämän kesäkuvan. Pidän taustasta ja etualalla olevista valkoisista kasveista. Jotenkin "runomainen" tunnelma.

Bohemiasta löytyi todella huonosti mitään kesäkuvia. Tämä kuitenkin on jäänyt mieleen kesältä kun Bohemia taas liiotteli esteiden suhteen todella paljon. Tästä jos jostain sen huomaa! Onnistunut kuva :)

Tässäkin jollain tapaa runollinen tunnelma, vaikkei värit mitenkään herkulliset olekaan ja taustalla oleva talo sekä lyhtypylväät häiritsevät. Joku tässä kuvassa kuitenkin on, mistä pidän todella paljon.

Tämä ja kesäkuun Viksukuva ovat aika samanlaisia, mutta tässäkin tausta sekä etualalla olevat kukat tekevät tehtävänsä. Värit voisivat olla paremmat mutta pidän tästä kuvasta silti. Viksu on uteliaan näköinen ja itsekin hymyilen leveästi!

Elokuultakin löytyi todella huonosti kuvia. Muistan tämän päivän myös ikuisesti kun makoilimme Viksun kanssa yhdessä laitumella vaikka kuinka kauan. Viksu on vaan niin söpö kun se nukkuu <3

Bohemiasta ei ollut oikeen minkäänlaisia hyviä elokuisia kuvia. Tämän estetunnin jälkeen kuvia katsellessani tämä oli mielestäni kuvista paras, siksi laitoin sitten tämän. Bohemia ylittää esteen tässä jotenkin kivannäköisesti. Itselläni keskittynyt ilme!

Kaksi vähän samankaltaista hyppykuvaa. Vasemmassa pidän väreistä, aurinko valaisee kuvaa miedosti mutta tuo kivaa kontrastia. Viksusta kivoimpia hyppykuvia mitä koskaan saatu. Sehän näyttää ihan estehevoselta ;)

Loppuvuodesta ei löydy enää mitään hyviä hevoskuvia, itseasiassa ei tainnut löytyä ollenkaan. Huomaa että pimeän tullessa ajoissa kuvaaminenkin jää ihan kokonaan. Tämä lokakuun kuva on otettu iPhonellani, tykkään tosi paljon mageesta taivaasta!

Tämä on otettu itseasiassa maanantaina kun täysikuu valaisi pihaa. Tämä on nopeasti napattu kuva 22-23 aikaan illalla. Ei todellakaan mitenkään erikoinen kuva eikä se itse kuu edes näy, mutta pidän kuvan mystisyydestä.

Joulukuulta, kappas kappas, ei ole mitään kuvaa, koska joulukuu on vasta ovella! Mutta missä on lumi, eihän tässä uskoisi että ihan kohta voi avata jo joulukalenterin ensimmäisen luukun kun ulos katsoo.

Viksu on ollut nyt tällä viikolla ihan älyttömän hyvä ratsastaa. Eilen siitä lähti niin hienoa liikettä että huh! Menin ravipuomeja eri temmolla sekä paljon takareita ja muutenkin pyysin Viksulta hyvin aktiivista ja ryhdikästä liikettä.
Tänään keskiviikkona kun pakkaset vihdoin ovat yltäneet tänne etelä-suomeenkin, kenttä on nyt mennyt jäähän. Onneksi kuitenkin sänkkäri on nyt oiva ratkaisu tähän ja siispä kävimmekin irrottelemassa Viksun kanssa pellolla. Vähän myös pyysin pyöreää ja tasaista ravia sekä taivuttelin isoilla laukkaympyröillä. Viksu oli hurjan vahva ja kaikkia pidätteitä en todellakaan saanut läpi. Kädet oli aivan kipeänä ratsastuksen jälkeen kun herralla oli vain yksi vaihde käytössä; eteen! Voitte kuvitella miltä tuntui yrittää taivutella Viksua, sama fiilis jos vetäisitte narusta joka on seinässä kiinni; ei mitään myötäystä! Sain sen kuitenkin lopuksi rauhoittumaan ja letkeämpää liikettä ilman että tarvitsi olla vahva kädellä.

Olen nyt miettinyt pientä taukoa blogiin, nimittäin nyt kun on pimeää, tulee niin harvoin kuvailtua mitään ja aika ei yksinkertaisesti edes riitä erikoispostauksien tekemiseenkään. Ei tule edes minkäänlaisia ideoita päähän joita voisi toteuttaa. Joulukalenteri tähänkin blogiin voisi olla kiva, mutta ideoita siihenkään ei ole ja moni muukin tekee jo joulukalenterin vaikka millä ideoilla, ei mulla olisi oikeastaan mitään uutta ja erilaista. Siispä Viksua elämää pitää nyt jonkinlaista pientä hiljaiseloa, postauksia tulee jos niitä jaksan kirjoitella. Niitä ei kuitenkaan kannata nyt varsinaisesti odottaa.
Suuri kiitos kaikille ihanille lukijoille ja kaikille jotka jaksavat postauksiani kommentoida! Palaillaan myöhemmin!

P.S Nyt on mulla ajokortti taskussa ja mopoauto myynnissä. Nettimotossa on myynti-ilmoitus, nyt vaan kaikki jotka kaipaavat kätevää menopelia, nykäisemään vanhempia hihasta! http://www.nettimoto.com/aixam/crossline/1423218

tallipäivä kuvina

Koulusta päästyäni olin puoli kolmen aikoihin kotona

Eikun tallivaatteet päälle, pipo päähän ja ulos harmaaseen, synkkään ja sateiseen ilmaan! 

Ennen tallille lähtöä koirien lenkittäminen talomme läheisellä metsälenkillä. Tässä kuvassa kuopus Piki.

Sulolla on tapana jäädä näin kökkimään tielle ilmeellä "onko munkin pakko tulla?".

Koirat lenkitetty, joten ratsastussaappaat jalkaan ja menoksi. Pitkään aikaan en ole ratsastanut ratsastussaappailla, joten oli hieman outoa laittaa ne jalkaan!

Äidin urhollinen ja tehokas citypyörä, helppo ajaa!

Tallilla olin hieman kolmen jälkeen, ja tallipäivä alkoi karsinan siivouksella. Nyt on olkipellettikin "jauhoutunut" joten se oli hieman raskaampaa siivottavaa.

Valmista tuli!

Seuraavaksi hainkin sitten tämän karvaturrin tarhasta talliin. Eihän päivä voi kun parantua silmänräpäyksessä kun Viksu katsoo tällä ilmeellä.. <3

Laitoin Viksun odottamaan tallinkäytävälle harjausta, kerroin sille että saat luvan odottaa tässä kiltisti kun jaan muille hevosille päiväheinät. "Ootko ihan tosissasi, että jätät mut tähän kun muut saa syödä?!"

Päiväheinien jakoon kello 15:30. Tarhoissa odotteli hirnuvia ja maata kuopivia nälkäisiä otuksia!

Kun päiväheinät oli jaettu muille hevosille, siirryin harjaamaan Viksun.

Harjattu on ja satulankin sain selkään. Huomasi ettei Viksulla oltu menty pitkään aikaan satulalla, sillä protestoi vyön kiristämistä sen verran paljon!

Suitsetkin on saatu päähän joten eikun ratsastajalle kypärä päähän, hanskat ja raippa käteen ja kentälle.

Ratsastuksen aloitin kello 16:00 alkukäynneillä. Ulkona oli jo aika hämärää joten kentän valot täytyi laittaa päälle.

Ratsastuksen jälkeen harjasin hikisen hevosen huolellisesti. Viksulla on tapana saada hieman herkkuja tunnin jälkeen ja kaivaessani puhelimen taskusta raukka tietysti luuli että nyt saa jotain hyvää. Siksi näin utelias ilme ;)

No täytyihän sille pieni herkkuannos tehdä kuivista leivistä, porkkanasta, kaurasta ja hevosnamista.

Hieman yli viisi Viksu pääsi karsinaan syömään herkkuja sekä päiväheinänsä. Viksu sai jäädä loppupäiväksi karsinaan.

Kun muut asiat oli hoidettu, kirjoitin vielä Viksun tallipäiväkirjaan lyhyesti ratsastustunnista.

Kaikki on valmista ja aika lähteä kotiin, heihei! :)

Tässä siis tämä keskiviikkopäivä kuvina. Ratsastin siis eilenkin kyllä Viksun, mutta menin vain puolisen tuntia ilman satulaa käyden kaikki askellajit kuitenkin hyvin läpi. Viksu oli vähän vahva kädelle vaikka kuinka yritti elävöittää käsiä. Reippautta löytyi ettei eteenpäin tarvinnut pumpata mutta etuosan työskentely vaatikin enemmän. Loppujen lopuksi sain Viksun aika kivaksi.

Innokkaimmille lukijoille pahoittelut ettei postauksia tule nykyään kuin suunnilleen kerran viikkoon. Viksua käyn ratsastamassa tiistaisin ja keskiviikkoisin enkä muutoin juuri käy tallilla muutenkuin kuvailemassa esimerkiksi Bohemian tallilla. Käväisin Aadan luona viime viikonloppuna pitkästä aikaa kuvailemassa menoja ja meininkejä. Bohemiakin oli hyppäämässä omistajansa kanssa, enkä voi olla kun hyvin ylpeä kuinka rohkea ja innokas hyppääjä ponista on tullut <3 Kieltäytymiset ovat miltei hävinneet kokonaan ja se on alkanut todenteolla nauttimaan hyppäämisestä. Kova ikävä on!

Yritän saada tässä tehtyä vaikka jonkun erikoispostauksen lähiaikoina mikäli aika millään riittää :) Näkemisiin!

jälleen ratsaille !

Nyt on vihdoin suokkiherrakin jo liikutuskunnossa, joten olen tällä viikolla päässyt käymään tallilla jälleen normaaliin tapaan. Kyllä se muutaman viikon ratsastustauko rupesi jo vaivaamaan kun ikävä oli kova päästä ratsaille!

Tiistaina oli äärettömän nätti päivä pitkään aikaan, aurinko paistoi ja oli kylmä muttei liian kylmä. Tallille saapuessani sain vastaan kovaäänisen hirnahduksen karsinasta, ja kukas se siellä kurkistikaan kaltereiden välistä! Suklaanruskeat lempeät silmät ja maailman söpöimmät karvakorvat <3
Siirsin Viksun tallinkäytävälle odottamaan kun siivosin karsinan. Yllätys olikin suuri huomattuani että karsinan kuivike oli täysin muuttunut. Tämä uusi kummastus on nimeltään olkipelletti, ja täytyy sanoa etten ole ennen kuullut enkä nähnyt moista. Ekaksi karsinan alusia tarkastellessa tuli mieleen että johan on väkirehut levitetty karsinaan, kunnes rupesi aivot raksuttamaan!

Googletin tarkemmin tämän kyseisen alusen tietoja, sillä ennen kun en ole moiseen törmännyt niin kiinnosti lukea enemmän: Olkipelletti on siis uusi kätevä tapa kuivattaa hevosten boksit, eikä se pölise, kuivattaa hyvin ja on nopea ja helppo puhdistaa. Tämä selvä! 

Karsinan siivottuani Viksu oli kerennyt osoittamaan mieltään kahteen loimeen, jotka oli tallonut myttyyn etujalkojensa alle! Huomatkaa viaton ilme ;)

Tosiaan nyt kun Viksu on ollut täysin kävelytauolla muutaman viikon, niin tiistaina ratsastin yhteensä puolituntia ilman satulaa. Ilma kun oli niin nätti ja pellotkin kuivemmat, päätin käydä sänkkärillä ratsastelemassa. En tietenkään tullut ajatelleeksi (kuten normaalia ;)) että jo valmiiksi reippaalla hevosella voisi olla vielä tuplasti virtaa kun on saikulla ollut, joten luottavaisin mielin käskin Viksun pitkällä ohjalla raviin.  No, ihan kiltisti se meni mitä nyt välillä viskeli päätään ja pärski tyytyväisenä. Siirsin Viksun hetken päästä käyntiin ja käännyin pellon päässä takaisin tallia kohti, niin johan Viksu luuli että nyt laukataan: rykäisy laukkaan -> iso pukki sivulle -> pää alas boing boing ja täyttä laukkaa purren kiinni kuolaimeen! Täytyy sanoa että aika hilkulla oli että meinasin päästä halailemaan sänkipeltoa mutta "onneksi" Viksun kunto ei enää riitä niin isoihin pomppuihin että olisi mut alas saanut. 

Sain Viksun onneksi pysäytettyä hetken päästä (huom. hetken, normaalisti pysähtyy heti!) ja kävelin kentälle työstämään ruunaa vielä pääosin käynnissä tehden vähän ravisiirtymisiä. Tunsi että vähän löytyy jäykkyyttä takaa ja niskastakin Viksu väsyi jälleen vähän nopeammin. 

Keskiviikkona kävin ratsastamassa kentällä noin 45 minuuttia ilman satulaa. Alkuverryttelyssä ratsastin pitkin ohjin pelkillä painoavuilla vaihdellen paljon suuntaa ja tehden ympyröitä. Viksu on niin herkkä pohje -sekä painoavuille että se kääntyy loistavasti ilman ohjien käyttöäkin :)

Verryttelyn jälkeen käynnissä paljon väistöjä ja siitä jatkaen siirtymisiin niin että muoto säilyy pyöreänä ja pehmeänä. Loput 10 minuuttia otin Viksun lyhyemmälle kaulalle ja taivuttelin oikein kunnolla ja pyysin takapäätä kunnolla alle. Otin muutamat laukat molempiin suuntiin, oikea oli tällä kertaa tuplasti parempi kuin vasen. Viksu työsti itseään todella hyvin ja jaksoi kantaa itseään ryhdikkäänä. Siihen oli hyvä lopettaa!

Tähän loppuun vielä "loppukevennys" tallimme tallikissasta Bertasta. Tämän rohkeampaa kissaa en ole kyllä tavannut ja jos ei mikään muu saa piristymään niin Bertta kyllä saa ;)

viimepäivien kuulumisia (mm. leukaleikkauksesta)

Hei vaan lukijoille ja syy miksen olekaan kirjoitellut mitään erikoispostausta vielä tähänkään mennessä on, että tällä viikolla on ollut tapahtumia ja tekemistä. Tämä postaus sisältää nyt normaalista poiketen pääasiassa asiaa itsestäni, toimikoon tämä nyt siis jonkinlaisena erikoispostauksena..

Maanantaina mulla oli kirjalliset, toisinsanoen autokoulun teoriakoe. Jos siitä pääsisin läpi, pääsisin tilaamaan ajan inssiin eli ajokokeeseen jonka läpäistyäni saisin väliaikaisen ajoluvan. Menin kuitenkin möhlimään kokeen ja sain yhden virheen liikaa, eli en siis päässyt koetta läpi. Ei voi mitään, tilasin torstaille uuden ajan, nyt vain paljon vielä pänttäämistä ja treeniä että pääisin kokeesta läpi!

Tiistaina Viksun omistaja ilmoitti ettei Viksu ole vieläkään ratsastuskunnossa vaan kasvattaa kaviotaan. Mikäli haluaisin, olisin voinut käydä taluttelemassa herraa, en kuitenkaan sinäpäivänä olisi kerennyt tallille joten ilmoitin etten pääse tällä viikolla tallille.

Kuten olen kertonut täällä blogissani teille lukijoille leukaleikkauksestani kun mulla havaittiin harvinainen, mutta hyvänlaatuinen kasvain leuassa viimevuonna joka täytyi helmikuussa poistaa suuressa leikkauksessa. Olen nyt käynyt kuluneen vuoden aikana tasaisin väliajoin kontrollissa kuvauttamassa leukaani ja erilaisten lääkäreiden luona jotka ovat suunnitelleet uusia hampaita alaleukaan. Eilen 7.11 olin sitten leikkauksessa jossa oli tarkoituksena kiinnittää keinojuuret tähän luutuneeseen leukaan sekä poistattaa molemmat titaanilevyt suusta. Kuitenkin leikkaus epäonnistui siltä osin ettei leukaluu ollutkaan toiselta puolelta luutunut tarkoituksen mukaisesti joten kirurgi näki parhaaksi ettei juuria kannata vielä leukaan porata. Siispä multa vaan poistettiin toinen titaanilevyistä eikä leikkauksessa mennyt kuin 40 minuuttia jos oikein muistan. Kuitenkin ihan oman mukavuuden vuoksi mut nukutettiin ja heräämössä olin jälleen aivan pihalla kaikesta! Hävettää näin jälkeenpäin että olin itkenyt ja ollut sekava herättyäni, heh..
Tammikuun puolessa välissä joudun uudelleen kontrolliin jossa kuvien avulla yritetään katsoa josko leuka olisi luutunut paremmin ja vihdoin ja viimein saisin hampaat suuhun!

Pääsin sairaalasta jo samana iltana pois ja olo ei ollut mistään parhaimmasta päästä, sairaalassa vähän syödyt kiisselit ja jäätelöt lensivät kotimatkalla ulos ja olin aivan kalpea. Poski rupesi jälleen turpoamaan ja tänään torstaina se on ollut jälleen turvonnut ja näyttää aika samanlaiselta kun alla olevassa kuvassa...

Tänään kävin sitten uusimassa tuon pieleen menneen teoriakokeen ja olin aivan hermostunut! Haluan jo niin paljon päästä mopoautosta eroon ja päästä ajamaan autolla :) Pääsin kun pääsinkin teoriakokeesta tällä kertaa läpi ja voitte vaan arvata miten innoissani olin huomattuani tietokoneen ruutuun tulleen tekstin: "teoriakokeesi on... hyväksytty!".

Tähän loppuun vielä muutama kuva sunnuntain syntymäpäiviltäni sekä 2-3 viikon vanhoja kuvia joita Roosan kanssa otimme :)

Mikä allaolevista kuvista on suosikkisi?